MILANO Suomen menestys Milano Cortinan talviolympiakisoissa oli heikointa sitten Vancouverin 2010 kisojen. Mitalisaldo oli Suomen historian toiseksi huonoin talviolympiakisoissa.
Kaikkiaan neljästi Suomi on jäänyt talviolympiakisoissa vaille kultamitalia. Sapporossa 1972 tapahtui näin ensimmäisen kerran, mutta tuloksena oli kuitenkin neljä hopeaa ja yksi pronssi.
Lillehammerissa 1994 suomalaiset voittivat yhden hopean ja viisi pronssia. Vancouverissa 2010 yhden hopean ja neljä pronssia.
Ihan Vancouverin pohjanoteeraukseen ei Suomi Milano Cortinassa vajonnut, mutta yhdestä pronssista oli kiinni. Pekingin 2022 olympialaisten kahdeksasta mitalista, joista kaksi oli kultaisia, tultiin selvästi alaspäin.
Tietysti Pekingissä ratkaisevia tekijöitä olivat Iivo Niskasen kultavire ja NHL:n vetäytyminen niistä olympialaisista. Mutta niillä on turha selitellä, jos kokonaisuus ei vakuuta.
Suomen sijoitus Milano Cortinan olympialaisten mitalitaulukossa oli 23:s. Edellä olivat muun muassa Espanja, Britannia, Australia ja Uusi-Seelanti.
Suomen joukkueen tavoitteena oli voittaa Milano Cortinassa kuusi mitalia. Se tavoite saavutettiin, mutta valju maku jäi, koska olympiakultaa ei voitettu.
Norja oli mitalitaulukon ykkönen. Norjan urheilijat voittivat Milano Cortinassa 18 kultaa, 12 hopeaa ja 11 pronssia.
Ruotsi oli mitalitaulukossa seitsemäs. Ruotsin saldona oli kahdeksan kultaa, kuusi hopeaa ja neljä pronssia.
Tanska ja Viro voittivat yhden hopean. Ne olivat hopeamitalien määrässä tasoissa Suomen kanssa.
Suomi on talviurheilussa järkyttävä alisuorittaja. Norja on resursseiltaan talviurheilussa ylivertainen, mutta Ruotsin tasolle tai ainakin lähelle sitä pitäisi Suomen yltää.
Positiivinen merkki oli, ettei Suomen Olympiakomitean johto lausunut kaunopuheita kuudesta mitalista, vaikka tavoitteen todettiin täyttyneen. Selväksi tuli, että parempaan on pystyttävä.
– Koko suomalaisen urheilujärjestelmän mittakaavassa haluamme jatkossa pystyä parempaan. Meidän on kyettävä parantamaan kesä- ja talviyksilölajien menestyspotentiaalia ja kyettävä myös jatkamaan joukkuelajien viime vuosien hyvää nostetta, totesi Olympiakomitean huippu-urheilujohtaja Janne Hänninen.
Tehtävässään Hänninen aloitti viime syyskuussa. Monta asiaa on puolessa vuodessa laitettu jo uusiksi. Vaaditaan tulosvastuuta.
– Olemme juuri ennen Milanoa aloittaneet merkittävät uudistustoimenpiteet esimerkiksi urheilija-apurahojen ja lajien tukijärjestelmän osalta. Jatkamme näitä uudistuksia, sillä entisellä tavalla tai pienillä muutoksilla emme voi päästä nykyistä parempiin tuloksiin. Näiden toimenpiteiden vaikutuksen täytyy näkyä viimeistään 2030-luvun olympiakisoissa, Hänninen toteaa.
– Fokus on suunnattava sataprosenttisesti huippu-urheilun ytimeen, eli siihen kuinka urheilijoista tehdään fyysisesti, teknisesti ja taktisesti parempia, ja kuinka löydämme maailman huippupotentiaaliset urheilijat nykyistä aiemmin ja kuinka pystymme tukemaan heitä nykyistä paremmin, Hänninen jatkaa.
Hänninen tekee selväksi, että lajiliitotkin ovat vastuussa.
– Jokaisen täytyy tarkastella äärimmäisen kriittisesti omaa suoritustaan, niin lajiliittojen, urheilijoiden, valmentajien kuin taustajoukkojenkin. On itsestään selvää, että meidän on yhdessä nostettava vaatimustasoa, ja kaikkien huippu-urheilutoimijoiden on kyettävä vastaamaan tähän vaatimustasoon.
Olympiakomiteasta kuuluu viimeinkin tervettä itsekritiikkiä. Lajiliitoistakin sellaista toivoisi kuulevan.
Seuraavana haasteena Olympiakomitealla ovat Los Angelesin 2028 kesäolympiakisat. Pariisissa 2024 suomalaiset eivät voittaneet yhtään mitalia. Rima ei ainakaan paremman tuloksen osalta ole korkealla.
Otto Palojärvi
