SaiPa pelaa Liigan finaaleissa ja taistelee mestaruudesta. Saavutus on suorastaan häkellyttävä ja hakee vertaistaan suomalaisessa joukkueurheilussa.
Jos joku olisi ennen kauden alkua tokaissut, että Liigan finaaleissa pelaavat SaiPa ja KalPa, olisi sanojaa vähintään katsottu pitkään. Kotimainen peliyhtiö Veikkaus tarjosi jossain vaiheessa SaiPan mestaruudesta kerrointa 300.
Jos olet pelannut SaiPaa mestariksi, nyt sinulla on oikeus nostaa keltamustaa häntääsi.
Vertailun vuoksi SaiPan mestaruusveto on tällä hetkellä enää kuin hiukan painotettua kolikkoa heittäisi. Lappeenrantalaiset lähtevät finaalisarjaan korkeintaan pienenä altavastaajana.
SaiPan tuhkimotarina tuo mieleen Englannin jalkapallon ja valioliigakauden 2015-2016. Tuolloin Claudio Ranierin luotsaaman Leicesterin koneen odotettiin jossain vaiheessa hyytyvän, mutta sen sijaan ryhmän vire piti läpi kauden.
Leicesterin mestaruus oli poikkeuksellinen tapahtuma. Vedonlyöntitoimistot hävisivät valtavia summia, kun osa joukkueen faneista oli lyönyt vetoa jopa kertoimella 5000 Leicesterin mestaruudesta ennen kauden alkua.
Tuuria vai ei?
SaiPa on pelannut läpi kauden loistavasti. Vain epäonnekkaat viime minuutit estivät lappeenrantalaisten suoran pudotuspelipaikan. Yhtä kaikki viides sija runkosarjassa oli lähtökohtiin nähden erinomainen suoritus SaiPalta.
Pudotuspeleissä TPS kaatui alkuvaikeuksien jälkeen 3–2. Kun HIFK kaatui tyylipuhtaasti 4–0, oli vaikea enää puhua tuurista. Niin ylivoimainen SaiPa tuossa puolivälieräsarjassa oli. Välieräparissa Lukko tarjosi SaiPalle kovan vastuksen, ja monet hylätyt Lukon maalit jättivät jossiteltavaa, mutta eipä tässäkään liiasta onnesta kannata puhua.
SaiPa on monessa mielessä erinomainen esimerkki siitä, miten henki kantaa pitkälle. Jotkut ovat puhuneet momentumista vähän siihen tyylin, että mahtaako se olla todellinen asia ollenkaan. Että olo tuntuu voittamattomalta ja pysäyttämättömältä.
Vaikea sanoa, mikä on todellista taikka ei, mutta jonkinlaisessa flow-tilassa SaiPa on pelannut jo pitkään. Jokainen sunnuntaijuoksijakin tietää sen olotilan, kun kenkä tuntuu kevyeltä ja maisema vaihtuu.
Juuri siltä SaiPan pelaaminen on näyttänyt läpi pudotuspelien. Kun SaiPan odotetaan väsyvän, tuntuu aina löytyvän yksi vaihe lisää. Kun puhutaan sulamisesta, löytyy uusi ratkaisija. Olisi myös vähättelyä nostaa esiin vain yksittäinen pelaaja, sillä koko ryhmä on suoranainen periksiantamattomuuden ruumiillistuma.
Kun Aristoteles puhui teloksesta, tuskin hän puhui sentään SaiPasta. Mutta kuulostaa jotenkin raipemaiselta, että kaikilla ihmisillä on jokin päämäärä ja että kaikki rullaa kohti jotain tiettyä tarkoitusta. Raimo Helminen on saanut ryhmän uskomaan yhteiseen suureen unelmaan niin kunnioittavasti, että koko kiekko-Suomi – tietysti Kuopiota nyt lukuun ottamatta – sympatiseeraa voittokulkua.
Ei SaiPaan mestaruutta sentään tähtiin liene kirjoitettu, mutta jotain taianomaista juuri nyt tapahtuu. Ei suomalaisessa joukkueurheilussa ole koskaan nähty sellaista yllätystä kuin tässä tarinassa, jota lappeenrantalaiset luistimen piirrot meille nyt maalaavat.
