Pikkuhuuhkajat aloitti EM-kisat lähes kympin arvoisesti. 2-2-tulos Hollantia vastaan on loistava suoritus, mutta viimeiset minuutit jättivät myös jossiteltavaa.
Suomen alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue johti ottelua pitkään 2-0-lukemin. Casper Terhon ja Topi Keskisen komeat osumat eivät riittäneet täyteen pistepottiin, sillä pirteästi vaihdosta sisään tullut Ernest Poku tasoitti ottelun harmillisesti lisäajalla.
Hollanti oli toisella 45-minuuttisella muutoinkin vaarallinen. Luciano Valenten kavennusmaalin lisäksi Hollannilla riitti jos minkälaista tekopaikkaa. Jos Lucas Bergstöm ei olisi ollut maalilla niin hyvä, Hollanti olisi voinut tulla tasoihin jo tunnin kohdalla.
Ja tällaista venymistä yksittäisiltä pelaajilta vaaditaankin, sillä olihan Suomi ottelussa ennakkoon suuri altavastaaja.
Miksei kaikkia vaihtoja käytetty?
Tylsää Pikkuhuuhkajien kannalta on se, että ensimmäinen jakso oli Suomelta loistava ja voitto oli niin lähellä. Erinomainen Suomelta oli myös ottelun viimeinen puolituntinen. Pikkuhuuhkajat onnistui jäädyttämään vastustajan peliä hyvin, mutta aivan viimeisillä minuuteilla hyvin taistelleen joukkueen energiatankki alkoi jo ymmärrettävästi tyhjentyä.
Ehkä juuri väsymys, jolle sinänsä ei voi mitään, selitti sitä Pokun saamaa tyhjää tilaa tasoitusmaalissa. Se asia, jonka olisi voinut muuttaa, oli päävalmentaja Mika Lehkosuon käsissä.
Pikkuhuuhkajilla oli vielä ottelun loppuhetkillä muutama vaihto käyttämättä. On vaikea ymmärtää, miksi Lehkosuo ei tätä mahdollisuutta viimeistään lisäajalla hyödyntänyt.
Näin pelaajat olisivat saaneet hetken hengähtää ja kentälle olisi saatu tuoreita jalkoja. Jos joskus voidaan puhua taktisesta vaihdosta, sellaista olisi kaivattu minuuteilla 90 ja risat.
Esimerkiksi 2-0-maalin tehnyt Keskinen oli loppuminuuteilla jo todella väsynyt. Olisiko tilalle voinut heittää esimerkiksi Doni Arifin, joka olisi kyllä voinut raastaa ja viedä lisää tilaa Hollannin hyökkäyksiltä? Muitakin vaihtoehtoja toki olisi ollut riittämiin.
Kun Lehkosuota haastateltiin Ruutu Urheilun jälkilämmöissä, ei käyttämättä jääneistä vaihdoista kysytty. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla vastaus, sillä emmehän me myöskään kotisohvilla tiedä kaikkea.
Ehkä Lehkosuon päätökseen on syy, mutta juuri tällaisia asioita toivoisi osattavan kysyä.
Meneekö Pikkuhuuhkajat lohkosta jatkoon?
Joka tapauksessa Pikkuhuuhkajien pelaajistolle täytyy antaa ottelusta se kymppi miinus. Valmennus oli myös valmistanut joukkonsa otteluun todella hyvin. Nyt tarvitaan vielä se viimeinen silaus, jotta jatkopaikka olisi mahdollinen.
Ruutu Urheilun kommenttaattori Marko Rajamäki heitti hymyssä suin, että Pikkuhuuhkajien jatkopaikan todennäköisyys on “yheksänkytkuus”. Rapa heitti tietysti nuo prosenttiyksiköt läppänä, mutta ei minään turkulaisvitsinä. Onhan hyvissä heitoissa myös yleensä aina totuuden siemen.
Ottelu nimittäin osoitti, että Pikkuhuuhkajien jatkopaikka on kaikkea muuta kuin haihattelua. Ryhmästä on kasvamassa monta kovaa vastuunkantajaa A-maajoukkueeseen. Se, mikä erityisesti ilahdutti, oli monen nuorukaisen pelaaminen niin häikäisevällä tasolla. Adam Marhiev, jos nyt erikseen yksi nimetään, oli paikoitellen aivan uskomattoman hyvä.
Toisaalta, jos Marhievin pelejä on seurannut, tietää nuorukaisen olevan kovissa paikoissa vain entistä kovempi. Kun Marhiev pelasi vielä RFS:n riveissä Latviassa, oli hän Eurooppa-liigan otteluissa turkkilaista Galatasarayta vastaan kuin mukavuusalueellaan.
Kerrassaan mahtava taistelija ja joukkuepelaaja on tämä Aris Limassoliin siirtynyt keskikenttälupaus.
Nyt tältä joukkueelta ja valmennukselta on lupa vaatia, sillä eivät nämä mitään poikia enää ole. Ukrainaa vastaan ei saa enää jäädä yksikään kivi kääntämättä, ja muuten ollaan kuin ellun kanat.
