TPS on viime päivinä ollut kohun keskellä Veli-Matti Savinaisen ja Sofia Virran pride-jupakan takia. Siinä sivussa on jäänyt sivuseikaksi, että TPS on pelannut surkeaa kautta ja uhkaa jäädä rannalle Liigan pudotuspeleistä.
TPS:ää on syytetty sosiaalisessa mediassa homovastaiseksi, miesvihamieliseksi, heterovastaiseksi ja naisvihamieliseksi organisaatioksi. Kaikki tämä ryöppy on tullut siksi, että joukkueen pelaaja Veli-Matti Savinainen kieltäytyi pride-paidasta, TPS hyväksyi asian, hallituksen jäsen Sofia Virta kritisoi asiaa, TPS puolusti Savinaista ja Virta jätti TPS:n hallituksen omasta tahdostaan.
Negatiivista julkisuutta on riittänyt. TPS järjesti siis vain teemaottelun tasa-arvon puolesta hyvää tarkoittaen ja antoi lisäksi pelaajalleen vapauden pelata erilaisessa paidassa. Mutta Perussuomalaisten ja Vihreiden poliitikot masinoivat tästä kaikesta some-seireeniensä avulla järkyttävän kohun, joka tuo valitettavalla tavalla esille, miten pahasti keskustelukulttuuri on Suomessakin some-aikakaudella pielessä.
Toisaalta TPS ja Savinainen saivat tässä kohussa mahdollisuuden peittää julkisuudelta todelliset ongelmansa. Nyt ketään ei näytä kiinnostavan, että TPS on Liigan sarjataulukossa sijalla 13. Siis pudotuspeliviivan alapuolella. Play-off -viivan yläpuolelle kipuaminen ei enää ole TPS:n omissa käsissä.
Viime kaudella TPS kampesi itsensä viimeisellä runkosarjakierroksella pudotuspeleihin. Siellä tuli lähtö ensimmäisellä kierroksella. Päävalmentaja Tommi Miettinen sekä urheilujohtaja Rauli Urama saivat potkut.
TPS:n omistajat ja rahoittajat, pride-kohussa suunsa supussa pitäneet Supercell-miljonäärit Mikko Kodisoja ja Ilkka Paananen kaivoivat kuvetta. Uudeksi päävalmentajaksi pestattiin Keski-Euroopassa mainetta niittänyt Toni Söderholm, jonka apuvalmentajina häärivät entiset NHL-tähdet Mikko Koivu ja Sami Salo. Uuden menestysaikakauden piti Turussa alkaa.
Kohupelaaja Savinainen, joka vietti tammikuussa nelikymppisiään, pestattiin TPS:ään tuomaan johtajuutta. Savinainen on 43 ottelussa kerännyt tehopisteet 9+15=24, mutta johtajuus on loistanut poissaolollaan, jos päätelmiä tehdään TPS:n tulostasosta.
Savinainen osoitti ensimmäisen kerran ”johtajuutta” riehumalla lokakuun KooKoo-ottelussa säälittävällä käytöksellään itsensä suihkuun. Savinaisen touhu oli täysin käsittämätöntä, eikä joukkuetta sillä saatu sytytettyä, jos sellainen oli tarkoituksena.
TPS:n sanottiin saaneen ”lottovoiton”, kun Aleksi Saarela joutui käymään armeijan ja valitsi seurakseen TPS:n. Saarela joutui siis jättämään Sveitsin liigan ja siirtymään Suomeen.
Saarelan kauden tehot 49 ottelussa ovat 17+14=31. Tehosaldo on -15. Parempaan pitäisi hänen statuksellaan pystyä, vaikka kyse toki joukkuepelistä onkin, eikä TPS:n joukkueenrakennus ihan ole mennyt putkeen.
Söderholm purkautui helmikuussa JYP-tappion jälkeen, että osa hänen pelaajistaan vaikutti olevan luokkaretkellä. Monessa ottelussa TPS onkin hyytynyt ratkaisevilla hetkellä ja ylilyöntejä on nähty.
Vastuu on Söderholmin valmennustiimillä, mutta myös johtavilla pelaajilla, joiden merkitys joukkueessa korostuu vaikeissa paikoissa. Ainakaan Savinaiselta ei tällaista tarvittavaa johtajuutta ole löytynyt.
Ei olisi yllättävää, jos Savinaisen sopimus, joka on voimassa ensi kauteen saakka, vielä purettaisiin, ellei merkittävää käännettä tänä keväänä tapahdu. Hänen pestinsä TPS:ssä on kertomus surkeasta epäonnistumisesta.
Tietysti sopimuksen purku aiheuttaisi poliittisen skandaalin. Pride-kohun myötä Savinaisen tämän kauden peliesityksillä ei näytä olevan mitään merkitystä, joten kenties Savinainen sai paitavalinnallaan turvattua uralleen jatkoa vielä vuodeksi. Vai suuntaako hän keväällä 2027 Liigan pudotuspelien sijasta katseensa eduskuntavaaleihin?
Otto Palojärvi
