National Hockey Leaguen viime kauden ykkösvaraus vakuuttaa jo nyt! NHL:ssä puitteet ovat niin hyvät, ettei ole syytä valittaa yhtään mistään. Uusi koulu ja vanha koulu kohtaavat Philadelphiassa. Jäämme odottelemaan, miten se onnistuu. Pieni sukellus merkittäviin yksityiskohtiin uusissa sopimuksissa. Ja muutama muu aihe. Tässä NHL-viikon Top-10!
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
KURKKAA KAIKKI VIHJEET
1. Ykkösvaraus on “Real Deal”. Otanta on vielä toki pieni, mutta viime kesän NHL Draftin ykkösvaraus Matthew Schaefer näyttää jo nyt kahden ottelun perusteella seuraavalta, modernien aikojen denispotvinilta. Schaefer täytti juuri 18 vuotta syyskuun viidentenä. Ensimmäinen NHL-syöttöpiste torstaina Pittsburghiä vastaan. Lauantaina tästä uskomattoman luonnollisesti jäällä liikkuvasta junnusta tuli NHL-historian toiseksi nuorin maalin tehnyt puolustaja.
Nuorin koskaan maalin NHL:ssä tehnyt puolustaja oli Toronto Maple Leafsin Ross “Blondie” Johnstone. Blondie oli maalin tehdessään vain 17 vuotta ja 328 päivää vanha kaudella 1943-44. Yksi syy nuoren pelaajan läsnäololle Showssa tuohon aikaan oli toinen maailmansota. Kun joukkueen konkarit palasivat sodasta, Johnstone lähetettiin AHL:n Pittsburgh Hornetsiin.
Matthew Schaefer pelasi 26:04 toisessa ottelussaan Washington Capitalsia vastaan, laukoi kahdeksan kertaa kohti Logan Thompsonia. Hän on jo nyt Islandersin ykkösylivoimassa oikealla pointilla. Vasemmalla pointilla pelaa Mathew Barzal, ja hyökkääjinä Kyle Palmieri, Bo Horvat ja Anthony Duclair.
NHL-scoutit todella luottivat tähän nuoreen pakkilupaukseen, koska hän pelasi viime kaudella solisluun murtumisen takia vain 17 kertaa Ontarion junnuliigan Erie Ottersissa (22 pistettä). On syytä kuitenkin olla innostumatta liikaa, ja toivoa, ettei Islanders hoputa tämän järjettömän lahjakkaan kaverin NHL-uraa nyt liikaa. Liika hoputus etenkin puolustajien kohdalla liian aikaisin voi viedä teinin itseluottamuksen, tai väsymys voi viedä veronsa.
Tällä blogilla ei neuvota maailman parhaita jääkiekkovalmentajia, eikä sikariportaan ammattilaisia. Annetaan vain ilmaisia vinkkejä toisinaan. Patrick Roy varmasti omaa kokemusta, ja tietää miten toimia.
On helppoa fanittaa Matthew Schaeferia ja hänen tarinaansa hyvistä syistä. Täydellinen paketti. Johtajaominaisuuksia; Team Canadan kapteeni Hlinka/Gretzky Cupissa. Dominoi U20 MM-kisoissa 17-vuotiaana, mikä on harvinaista. Luistelu on hänen suurin vahvuutensa. Huippunopeat lähdöt omasta päästä jättävät karvaajat ihmettelemään. Sivuttaisliikkeet, takaperinluistelu ja muutenkin neljän suunnan luistelu tekee hänen kiertämisensä mahdottomaksi. Laukaus ei ole kova samisalo-lämäri siniseltä; hän nousee mieluummin vähän ylös ja iskee nopeasti. Mutta jäitä hattuun silti.
2. Ei syytä valittaa. Vancouver Canucksin uusi päävalmentaja Adam Foote antoi ensivaikutelmia lauantaina 50. NHL-ottelunsa pelanneesta Aatu Rädystä (enemmän miehestä alempana, mukaanlukien haastattelu) lauantain aamujäitten jälkeen.
– Hän on ollut hyvä, sanoi Foote Atleetille. – Hän haluaa oppia, häntä on helppo valmentaa, hän tulee koko ajan paremmaksi. Häntä on hauska valmentaa, hän ei valita mistään, vaan tekee hommansa. Hän on menossa hyvään suuntaan.
Tästä kuultuaan Räty naurahti, ja sanoi suunnilleen, että se joka on nähnyt puitteet täällä NHL:ssä, ymmärtää, ettei mistään ole mitään valittamista.
Hyvä nähdä yksi NHL-jääkiekon lähimenneisyyden todellisista valurautapakeista, kaksinkertainen Stanley Cup-mestari, nelikymppiseksi pelannut mies rakentamassa kulttuuria ja identiteettiä Vancouverissa.
3. Uusi koulu ja vanha koulu. Myös Philadelphiassa, tuossa “veljellisen rakkauden kaupungissa”, on paljon seurattavaa. Vaikka Broad Street ei ehkä tällä kaudella pääse Stanley Cupin playoffeihin. En ainakaan usko.
Yksi jännittävistä sivujuonista on Rick Tocchetin kotiinpaluu, tällä kertaa ilman paksua mustaa italialaista tukkaa, ja hänen kulttuurinsa ja työmoraalinsa istuttaminen joukkueeseen. Ja samalla todella kiinnostaa nähdä, miten vanhan koulun Tocchet valmentaa uuden koulun Trevor Zegrasia, tuota kaikkien aikojen ilmaveivi-kuningasta. Jotenkin tuntuu, ettei tämän kikkapojan annettu olla ihan oma itsensä, ja siten pelata kaikilla vahvuuksillaan Anaheimissa.
Zegras on nähdyn perusteella mainettaan vahvempi jääkiekon fyysisillä osa-alueilla. Jos Tocch onnistuu saamaan hänestä vähän enemmän irti maalin edessä ja vastakarvatilanteissa, tästä voi tulla jotain todella hyvää. Kuten Vancouverista opimme, Rick Tocchet valmentaa jokaista pelaajaansa myös yksilönä, ottaa heihin yhteyttä jo aikaisin kesällä keskustellakseen miten he voivat parantaa, ja mitä ominaisuuksia. Hän taisi jo sanoa, että Matvei Michkov saapui leirille ei tarpeeksi hyvässä kunnossa.
Eikä saa unohtaa, että jääkiekko on hauskaa. Little Ball of Hate ei ehkä Anaheimissa, vielä vanhemman koulun miehenä, pitänyt aina tämän nuoren taiturin tyylistä ja olemuksesta. Tässä voi olla todellinen mahdollisuus. Rick Tocchet pelasi NHL:ssä todella pitkään, teki kaiken mahdollisen pelaajana tyylillisesti, ja on hankkinut hyvää kokemusta valmentajana.
4. Kasperi the Speedy Ghost. Toinen runkosarjaottelu Edmontonissa. Pari huomiota Vancouver Canucksin vierailusta Edmontonissa lauantaina, sinivalkoisten lasien takaa. Ottelu nähtiin koko Kanadassa (rannikolta rannikolle, ja vielä yhdelle rannikolle) klassisessa Hockey Night in Canada-lähetyksessä.
NHL Edgen (edistyneitä tilastoja kaikille osoitteessa EDGE.nhl.com) mukaan Kasperi Kapasen huippunopeus ottelussa oli 23.45 mailia tunnissa eli noin 37.74 kilometriä tunnissa. #42 merkkautti myös kuusi taklausta – ottelun eniten – ja antoi ykkössyötön oivan puolustajan ulospelaamisen päätteeksi 27-vuotiaan Noah Philpin ensimmäiseen NHL-maaliin.
Canucksin nelosketjun sentteri Aatu Räty on hyvä aloittaja. Lauantaina hän otti yksitoista aloitusta, ja voitti niistä kahdeksan (8/3). Tämä antaa illan voittoprosentiksi 73%. Vain Connor McDavid merkkautti paremmat tilastot aloitusympyrässä 12/3, 80%. Hyvin paljon puhutaan siitä, että McDavid näyttää nopeammalta kuin aikaisemmin. Kuulostaa lähes mahdottomalta.
Vielä yksi huomio Canucksista: Thatcher Demko on aivan huippumaalivahti. Ottelun lopputulos ei olisi ollut vain 3-1 ilman 34 torjuntaa tehnyttä ihmemiestä.
5. Diilien taustoista. Koska Connor McDavidin antamasta kahden vuoden sopimuksesta (AAV $12.5M) on puhuttu paljon, tässä pari tärkeintä asiaa, joita kannattaa seurata, kun NHL-sopimuksista puhutaan. Leikitään agenttia hetkinen.
Aina neuvotellaan kahdesta asiasta: kompensaatiosta ja sopimuksen pituudesta. Connor teki dollarimääräisesti sopudiilin, mutta ei myöskään myynyt kuin kaksi UFA-vuotta. Hän ei antanut pituutta Oilersille. Logiikka niistä arvioista, että jos McDavid ei voita Oilersin kanssa, hän voi lähteä jonnekin, missä on voittoikkuna auki, ja pyytää $20 miljoonaa, ei ole johdonmukainen, sillä eikö tuo $20 miljoonaa silloin sulkisi sen toisen joukkueen voittoikkunan?
Toinen asia, on tärkeää tsekata tehdyn diilin prosentuaalinen osuus joukkueen palkkakatosta. Sidney Crosbyn hyväntekeväisyys, ja $8.7 miljoonan vuotuinen sopimus otetaan usein esille. Muistetaan kuitenkin, että kun Sid The Kid allekirjoitti ensimmäisen viiden vuoden diilinsä pelinumeronsa capilla (Penguinsin GM oli edesmennyt Ray Shero) 20-vuotiaana, $8.7 miljoonan prosentuaalinen osuus capista oli 15.3%. Sadan miljoonan capissa tuo vastaisi 15 miljoonaa.
Sid ei siis juurikaan antanut seuralle siimaa diilissään, kun Pensin voittoikkuna oli vielä kunnolla auki.
Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan, mitä Colorado Avalanchen Cale Makar ja Martin Necas tulevat ottamaan. Nathan MacKinnon allekirjoitti seuraennätyksellisen 8 kertaa $12.6M kolme vuotta sitten (15.3%).
Mikko Rantasen – eniten isoja sopimuksia allekirjoittaneen suomalaisen – uuden diilin prosentuaalinen osuus Texasin capista on 12.57%.
Myös Rantanen, sen vähän perusteella mitä olen päässyt katsomaan, näyttää luistelevan lujempaa tällä kaudella kuin viimeksi.
6. Seuraavat isot diilit. Nyt jäämme odottelemaan seuraavia isoja jatkopahveja NHL:ssä. En usko ihan sataprosenttisesti siihen teoriaan, että koska McDavid otti vähemmän rahaa, nyt seurat vaativat omilta tähdiltään samaa. Se jää nähtäväksi.
Juuri ennen tämän postauksen failaamista tuli tieto, että Lane Hutson on allekirjoittanut kahdeksan vuoden jatkon Montrèal Canadiensin kanssa, AAV $8.85M. Odotin täyttä kymppiä. GM Kent Hughes on entinen agentti, joka mielestäni teki todella hyvän diilin seuralle. Jos ja kun Hutson jatkaa hienoa peliään, ja kun Quinn Hughes ja Cale Makar allekirjoittavat seuraavat pahvinsa, muutaman vuoden päästä tämä Lane Hutsonin diili näyttää vielä halvalta!
Quinn Hughes pelasi Edmontonissa lauantaina. Ymmärrän hyvin sellaisia, jotka ostavat mielellään pääsylipun vain Canucksin kapteenin nähdäkseen ja viis veisaavat pelin lopputuloksesta. Hughes on kuin puolustajien connormcdavid. Uskomattoman sulavaliikkeinen ja peliälykäs. Häntä on mahdoton saada kiinni. Aina, jos joku luulee saaneensa hänet pihteihinsä, Hughes tekee salamannopean liikkeen, livahtaa ohi, ja menee menojaan.
Buffalo Sabresin Alex Tuchin jatkosopimusta odotetaan. Hän viihtyy tottakai kotiseudullaan, mutta joukkue on mikä on (en vieläkään ymmärrä sopimuksen tarjoamista Alexandar Georgieville. Jos haetaan kunnon backupbobia, onko tämä oikea mies?).
Adrian Kempen sopimuksella ei näytä olevan kiirettä.
7. Tappelu puhtaan taklauksen jälkeen. Ymmärrän, että kovassa kontaktilajissa parhaat joukkueet eivät koskaan anna vastustajan saada yliotetta. Vaikka kova taklaus olisi puhdaskin, sitä pidetään baarilaskun maksamisen oikeuttajana.
Kaiden Guhle taklasi täysin puhtaasti pää alhaalla mennyttä Hawksin Frank Nazaria Montrèalissa. Palkinnoksi tästä hän sai välittömästi yli kaksimetrisen korston Louis Crevierin kimppuunsa. Tämä ei joskus aiemmin ollut vielä yleistä edes NHL:ssä. Kovat taklaukset otettiin miehekkäästi vastaan kontaktilajissa. En voi sanoa kannattavani tätä.
Eri asia, jos taklaus on selvästi ruma, ja nähdään selvästi, että tarkoitus on vahingoittaa.
8. Vuoden (kuuden päivän jälkeen) torjunta! Olemme nähneet joitakin huipputorjuntoja jo ensimmäisen viikon aikana NHL:ssä. Thatcher Demko nappasi Leon Draisaitlin aivan nenän edestä vippaaman kiekon räpyläänsä Edmontonissa.
Jake Oettinger otti Denverissä Martin Necasin lähettämän kiekon kiinni jatkoajalla.
Paras torjunta toistaiseksi saattoi olla nollapelin pitäneen Charlie Lindgrenin pelastus Mika Zibanejadin laukaukseen Madison Square Gardenissa. Mikä venytys!
Charlie on “Southpaw”, räpylä oikeassa kädessä. Se saattaa sotkea laukojien suunnitelmia.
9. Tuulahdus raikasta ilmaa. Emily “Emppu” Kaplan sanoi ESPN:llä, miten pääsy pois Toronton painekattilasta huisin Nevadaan on ollut tuulahdus raikasta ilmaa Mitch Marnerille. Tämä tulkittiin tietenkin etenkin Toronton kauan kärsineitten ja monta pettymystä läpikäyneitten Leafs-fanien piirissä todella ilkeäksi piikiksi Toronton suuntaan Marnerilta.
Tämä aiheutti kuitenkin aikamoisen myrskyn sosiaalisessa mediassa. Toisten mielestä Marner on pehmeä. Toisten mielestä median painostus Torontossa on monille liikaa (tässä oli kyse siis juuri mediasta, ei kaukalon ulkopuolisista hulluista, joista Mitch sai ihan oikeasti myös kärsiä).
Todellisuudessa tämä oli jotain, jonka Emily sanoi, ei Mitch (tarkistin Empulta). Se repäistiin ulos alkuperäisestä kontekstistaan kai yhden twiitin ansiosta. Se oli osa isompaa vastausta, jonka Marner antoi siitä, miten paljon helpompaa elämä on Vegasissa.
10. Pari huomiota sinivalkoisten lasien takaa. Pari ihan lyhyttä suomalaishuomiota. Seuraava vierasjoukkue, joka tulee Edmontoniin on klassinen, NHL-historian tarunomaisin Les Canadiens de Montrèal (torstaina, 23. lokakuuta). Habitants pelaa edellisenä iltana Calgaryssä, joten aamujäitä tuskin nähdään.
Canadiensin Oliver Kapanen on aloittanut kauden pirteästi. Tällä palstalla ei siis neuvota maailman parhaita valmentajia, mutta Montrèal peluuttaa kakkosylivoimassa pelaajaa, joka viime kaudella teki eniten ylivoimamaaleja koko NHL:ssä per minuutti. Ehkä tähänkin saadaan enemmän selvyyttä, kun Les Glorieux pelaa pari kertaa kylmenevässä Albertassa, ja päästään näkemään pelejä livenä.
Ville Husso piti nollan viime viikolla yhdessä ottelussa AHL:ssä.
Broadwayn Sinipaitojen uusi valmentaja Mike Sullivan siirsi viime kaudella kolmessa eri joukkueessa pelanneen Juuso Pärssisen pressboxiin, ja laittoi Jonny Brodzinskin hänen tilalleen. Kun Pärssinen tuli New Yorkin training campille, näytti siltä, kuin hänellä olisi hyvät mahdollisuudet napata kolmosketjun sentterin paikka. Kausi on vasta alussa.
“Bid Deal, Little Deal, No Deal”, otsikoi PensBurgh-sivusto Ville Koivusen lähdöstä Pittsburghistä AHL-joukkue Wilkes-Barre/Scranton Penguinsiin. 22-vuotias oululainen pelasi ykkösketjussa kauden kahdessa ensimmäisessä ottelussa, ja nyt farmiin. Tilaa tehtiin loukkaantumisestaan toipuneelle Bryan Rustille, ja Koivunen oli ainoa pelaaja rosterissa, joka voitiin lähettää alas ilman waivereita.
Takaisku nuorelle pelaajalle, joka viime kauden lopussa pelasi piste-per-peli vauhdilla Pittsburghissä. Mutta kausi on pitkä, 85 prosenttia NHL-pelaajista viettää joskus aikaa AHL:ssä. Penguinsin farmivalmennusta on pidetty kovatasoisena. Pääasia on päästä kunnolla pelaamaan.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
