Olli Jokinen lähti kesällä 1997 tavoittelemaan suurta unelmaansa NHL:ssä. Los Angeles Kings oli varannut Jokisen samana kesänä ensimmäisellä kierroksella numerolla kolme.
Pieni varausnumero oli tae siitä, että Jokinen tulisi saamaan mahdollisuuden NHL:ssä ja se mahdollisuus avautuikin heti ensimmäisenä syksynä varauksen jälkeen.
Jokinen raivasi tiensä Los Angelesin NHL-joukkueeseen, mutta ensimmäinen kausi ei lähtenyt sujumaan odotusten mukaan. Tilille tuli vain kahdeksan ottelua maailman parhaassa jääkiekkoliigassa ilman tehopisteitä.
Tässä vaiheessa Jokinen teki kovan ratkaisun ja palasi takaisin Eurooppaan ja HIFK:n paitaan, mistä hän oli Pohjois-Amerikkaan ponnistanutkin.
Vaikka Suomessa puhuttiin ivalliseen sävyyn “maitojunasta”, oli Jokisen ratkaisulla yksi selvä tavoite: hän halusi peliaikaa ja päästä Naganon vuoden 1998 Leijonien olympiajoukkueeseen.
Silloinen Leijonien päävalmentaja Hannu Aravirta ei kuitenkaan valinnut nuorta Jokista tuohon joukkueeseen. Se oli nuorelle “kukkopojalle” ja tuoreelle nuorten maailmanmestarille kova paikka.
– Aloitin sen kauden Pohjois-Amerikassa NHL:ssä ja oikeastaan yksi iso syykin sille, että palasin Eurooppaan oli se, että pystyisin aidosti taistelemaan siitä vuoden 1998 olympiajoukkueen paikasta. Losissa olin ollut kuitenkin paljon katsomossa, Jokinen muistelee nyt Atleetille.
– Silloin ei valittu, ja totta kai varmaan silloin nuorena poikana ajattelin niin, että tämä on elämän loppu. Hirveä pettymys. Varmasti silloin omassa päässäni ajattelin, että minun olisi kuulunut siinä joukkueessa olla. Onko se sitten normaalia nuoren pelaajan ajattelua, niin se on toisen keskustelun paikka, mutta ainakin nuoren Olli Jokisen päässä se oli näin, Jokinen muistelee.
Ajatukset Jokisen päässä ovat sittemmin muuttuneet. Suomi pelasi ensimmäisissä NHL-pelaajien kisoissa Naganossa hyvän turnauksen. Leijonat pudotti sensaatiomaisesti Ruotsin jatkosta puolivälierissä Teemu Selänteen kahdella maalilla, putosi Venäjälle välierissä Pavel Buren tehtyä viisi maalia ja voitti lopulta Wayne Gretzkyn ja Eric Lindrosin tähdittämän Kanadan pronssiottelussa.
– Suomihan pelasi tosi hyvät kisat. Silloin oli ensimmäistä kertaa kaikki parhaat mukana. Siinä vaiheessa rupesin sitten miettimään, että ainakin seuraavissa kisoissa olen ihan satavarmasti mukana, Jokinen muistaa.
Siinä asiassa nuori Olli oli oikeassa. Hän pelasi tuon pettymyksen jälkeen kaikissa NHL-pelaajien kisoissa aina vuoden 2014 Sotshin olympialaisiin saakka.
Ja katkeria tunteita aiheuttaneiden Naganon olympialaisten jälkeen Jokinen ratkaisi vielä HIFK:lle Suomen mestaruuden 1998. Jokinen vaihtoi viimeisessä finaalissa Ilvestä vastaan mailan jatkoajalle ja kiekko upposi Ilveksen Vesa Toskalan längistä sisään ensimmäisessä jatkoerässä. Mestaruushumun jälkeen Jokinen suuntasi takaisin NHL:ään ja loi siellä 17 kauden ja yli 1200 runkosarjaottelun mittaisen uran.
Ville Hirvonen
