Jääkiekon World Cupin 2004 hopea on edelleen yksi Suomen jääkiekkohistorian kovimmista saavutuksista koskaan – monien mielestä se kaikkein kovin.
Suomi voitti vuoden 2004 World Cupissa hopeaa ja taipui Kanadalle loppuottelussa niukasti maalein 2-3. Tuo ottelu muistetaan aina Tuomo Ruudun näyttävästä soolomaalista, kun hän hassutti tuon ajan maailman parhaan maalivahdin, Martin Brodeurin ja iski peli 2-2-tasalukemiin.
Harvempi on tullut kuitenkaan ajatelleeksi sitä, että tuon menestyksen siemen kylvettiin jo kaksi jo vuotta aiemmin, Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002.
Suomi hävisi Salt Lake Cityssä Kanadalle puolivälierässä maalein 1-2, mutta Leijonat saivat tuosta ottelusta arvokasta oppia jatkoon.
– Se oli tiukka peli. Meidän ketjun Hagmanin Nikke taisi tehdä siinä maalin. Pelasimme samassa ketjussa yhdessä Kallion Tompan kanssa, Olli Jokinen muistelee nyt Atleetille.
Jokiselle nuo NHL-pelaajien olympialaiset olivat hänen uransa ensimmäiset. Jokinen oli jäänyt rannalle neljä vuotta aiemmin pelatuista vuoden 1998 Naganon olympialaisista. Kokemus oli uusi – ja todella hieno.
– Olimme tietysti pelanneet heitä vastaan jo NHL:ssä, mutta nyt pääsimme pelaamaan kaikkia parhaita vastaan niin, että he pelaavat samassa joukkueessa. Pelasimme tuolloin niin sanottua Kanadan ykkösjoukkuetta vastaan, Jokinen sanoo.
Suomi ei ollut vielä tuolloin valmis menestymään, mutta kaksi vuotta myöhemmin joukkue oli kypsynyt uudelle tasolle. Nuoremmat tähtipelaajat olivat kehittyneet.
– Olihan se kokemus sinänsä ja ehkä se kokemus auttoi varsinkin meitä nuorempia pelaajia sitten World Cupissa (2004). Olimme yhden kokemuksen rikkaampia siihen mennessä, Jokinen arvioi.
Haastattelu: Ville Hirvonen
