Suomesta lähtee Milano-Cortinan olympialaisiin 102 urheilijaa, josta puolet on jääkiekkoilijoita. Olympiakomitea virallinen mitalitavoite, joka nyt on siis asetettu, on kuusi mitalia.
Viimeisen valinnan suurin yllätys oli se, että suurissa ongelmissa kauden viimeisessä maailmancupin kisassa ollut Ristomatti Hakola nostettiin mukaan kahdeksan miehen ryhmään.
Vai oliko se sittenkään yllätys? Rise oli viime kevään MM-kisojen parisprintin sankari. Hän oli siis Lauri Vuorisen kanssa ainoa suomalaishiihtäjä, joka palasi kisoista kotiin mitalin kanssa.
Kun olen keskustellut valmentajien kanssa Risestä, niin kaikki muistuttavat, että hän on luotettava viestimies. Kaveri, joka kestää paineita. Jos Olympialaduilta halutaan mitaleja, niin miehissä Iivo Niskasen henkilökohtaisen mitalin lisäksi niitä voi tulla juurikin viestissä.
Pitkässä viestissä avaajan pitää pystyä roikkumaan kärjen vauhdissa koko 7,5 kilometriä. Monen asiantuntijan papereissa Hakola on juuri se hiihtäjä, joka siihen pystyy ja juuri tällä argumentilla hänen valintaansakin perustellaan.
Ja tämän vuoksi Perttu Hyvärinen jäi rannalle. Päätös oli kova, mutta tuon edellä esitetyn perusteella oikeutettu. Perttua päätös toki harmittaa, harmitti niin paljon, että hän pakkasi laukkunsa Gomsin maailmancupissa ja matkusti kotiin. Virallinen syy oli ”flunssa”.
Miksi Hakolan valinta on sitten niin tärkeä?
Suomi on voittanut olympialaisten viestikultaa miehissä viimeksi Innsbruckista 1976. Viimeinen viestimitali on Naganon pronssi vuodelta 1998. Siis 2000-luvulla Suomi ei ole voittanut yhtään miesten viestimitalia. Se mitali puuttuu siis myös Iivo Niskaselta.
Nyt siihen on ainakin paperilla mahdollisuus.
Jari Porttila
