Naisten Superpesis, valtakunnan ylivoimaisesti kiinnostavin naisten urheilusarja, on osalla joukkueista jo yli puolen välin. On aika luoda silmäys siihen, missä mennään.
Sarja jakautuu totuttuun tapaan puolivälin tienoilta kahtia tasoerojen takia, joten tässä kirjoituksessa keskitytään erityisesti ylempään puolikkaaseen.
Sarjaohjelma on heittänyt kesä-heinäkuun taitteeseen lukuisia kiinnostavia kärkiotteluita, joten katsotaan, millaisista lähtökohdista kamppailuihin lähdetään.
Ennakkosuosikki Manse PP Tampereelta
Viime kaudella jopa ylivoimaiselta näyttänyt Manse PP Tampereelta lähti suurimpana ennakkosuosikkina tähän kauteen, koska joukkue valmennusjohtoa myöten pysyi käytännössä samana.
Edelliskesänä ainoan pienen päänvaivan oli aiheuttanut kärkietenijä Ella Korpelan edellista hiukan takkuisampi meno pesäväleillä, mutta kun hänelläkin tuotujen keskiarvo on tänä kesänä lähes 2,2 juoksua per ottelu (kaudella 2024 vain 1,1 per ottelu), voisi kuvitella Mansen sisäpelin rullaavan ja joukkueen keikkuvan sarjakärjessä kauden puolivälissä.
No, ei keiku eikä rullaa. Manse on sarjassa kolmantena, seitsemän pistettä sarjakärki Poria perässä yhden ottelun vähemmän pelanneena. Manse on tehnyt sarjassa toiseksi eniten juoksuja, mutta noista 119 juoksusta 77 on syntynyt viidessä ottelussa sarjan neljää tämän hetken heikointa joukkuetta vastaan. Vastaavasti kuutta kärkijoukkuetta vastaan Manse on pelannut neljä kertaa tehden niissä vain 24 juoksua. Kotiutuskisojen juoksuja ei näihin lukemiin ole laskettu.
Neljän kärkiottelun otanta on toki tässä vaiheessa kautta pieni, mutta sarjaohjelma on ollut Mansen osalta sellainen, että noita viittä muuta kärkijoukkueita vastaan pelataan loppukauden aikana yhteensä kahdeksan ottelua ja seuraavan puolentoista viikon aikana jo kolme. Tämän lisäksi seitsemäntenä oleva nousukuntoinen Joensuun Maila kohdataan vieraissa kaukana Sotkamossa. Pelin, ja erityisesti sisäpelin, tulee parantua nopeassa tahdissa. Onko alkukauden harjoittelua kenties priorisoitu pelien kustannuksella? Miten juhannustauko tähän osui – herkistääkö lepopätkä lyöntipeliä parempaan iskuun? Tähän saadaan vastauksia jo keskiviikkona viime kauden finalistien kohdatessa Lapualla.
Luotujen kolmostilanteiden määrässä ja kärkilyönneissä Manse on sarjan paras, mutta lyöjätilastossa parhaat tamperelaiset löytyvät vasta sijalta kymmenen (Maija Vastamäki ja Siri Eskola, molemmilla 1+23 lyötyä) ja aiempina vuosina erityisesi Eskolan on totuttu kilpailevan ko. tilaston voitosta – nyt eroa kärkeen on jo 16 juoksua.
Mansen ulkopeli on kuitenkin ollut riittävän vahvaa. 50 päästettyä juoksua on sekin kolmanneksi parasta sarjassa, mutta edellä mainituissa neljässä kärkijoukkueiden kohtaamisessa vastustaja onnistui 21 kertaa. Noista Kirittäret teki ennen juhannustaukoa 11 ja niistäkin kolme voi unohtaa kun palloa ei haettu jakson ratkaisseen läpilyönnin tuodessa pajatson tyhjennyksen. Kolmostilanteita noissa neljässä kärkiottelussa Manse on antanut vastustajille jokaisessa yli kymmenen ja vastaavasti alapuolella olevista joukkueista vain JoMa on siinä Mansea vastaan onnistunut.
Mansen ulkopeli perustuu peliin, jolla pärjätään syksylläkin. Lukkari Venla Tanhua on parhaimmillaan nollatilanteessa korkean tolppansa ansiosta. Jos kentälle kuitenkin päästään, vaihtotilanteissa Tanhua ei heitä taktisia eikä Manse perusta peliään aggressiiviseen vaihtotilanteissa palojen hakemiseen. Etukenttä pelaa lähelle sijoittumalla helpot lyhyet pois, jolla pakotetaan vastustaja koviin vaihtoihin. Tanhuan perussyöttö vaihtoihin on korkea, koska kovat lyödään pääosin väärät pois -merkillä ja joskus heitetään jopa puolikasta näitä vaikeuttamaan. Mansen peli perustuu betoniseen takatilanteen puolustamiseen, eli vastustajan isoista tilannemääristä ei tarvitse huolestua. Heikkoja kohtia kentässä ei ole, ellei jollekin satu poikkeuksellisen musta päivä.
Ennustus: Manse terävöittää kotiuttamistaan ja löytyy runkosarjan top-2-sijoituksilta. Seuraavien neljän ottelun saldon on oltava lähellä kymmentä pistettä tai jopa yli, jotta runkosarjan voitto olisi mahdollinen. Edelleen vahvin mestarisuosikki.
Mikä tökkii Lapualla?
Toinen viime kauden finalisteista, Lapuan Virkiä, löytyy tällä hetkellä sarjataulukosta vasta sijalta kuusi. Lapuan pelien määrä ja voittosuhde ovat samat kuin Mansella (9-2), mutta pisteitä on jäänyt pöydälle enemmän, kun voitot ovat tulleet vasta kotiutuskisoissa.
Virkiä nostettiin etukäteisarvioissa yhtä selkeäksi kakkoseksi kuin Manse ykköseksi. Joukkueen runko pysyi sielläkin hyvin kasassa ja vain pelinjohdossa tuli merkittävä muutos Tomi Niskasen palattua viuhkaan. Kun Niskanen oli mukana jo edelliskauden valmennusjohdossa, Lapuan oletettiin olevan kärkikamppailussa mukana jo alusta asti.
Kärkikamppailuissa se onkin ollut vahva. Lapuan ainoa tappio kärkijoukkueista on Kirittärille, mutta vastaavasti pistesaraketta rasittavat tappio sarja-avauksessa Pöytyälle sekä pistemenetykset esimerkiksi Laitilalle ja Joensuulle.
Lapuan ulkopeli on päästänyt viisi juoksua enemmän kuin Manse, mutta tehnyt peräti 30 juoksua vähemmän. Jokerikaksikko Janette Lepistö ja Riina Kerola on onnistunut kohtuullisesti; Lepistö on totutusti lyöjätilaston toisena ja Kerola 13. Etenijätilastossa vain Petra Kerola mahtuu niukasti top-20-listalle ja kärkilyöntitilastossa Lepistö on parhaana virkiäläisenä 20.
Sisäpeli ei ole rullannut totutusti edes selkeästi heikompia vastaan, Lapua on onnistunut tekemään yli kymmenen juoksua ottelussa vain kolmesti. Tasonnostoa odotellaan useammaltakin pelaajalta, mutta erityisesti Kaisa Peräaho tärkeimpänä pelintekijänä numerolla kaksi on ollut odotettua vaisumpi, kokenut etenijäjokeri Kaisaleena Saukko tuonut vasta yhdeksän juoksua, eikä taustalta ole tullut minkäänlaista lisätukea. Mikäli ongelmat ovat itseluottamuksessa, useamman pelaajan saman aikainen tasonnosto ei ole helposti toteutettava temppu.
Virkiä kohtaa seuraavissa viidessä ottelussa kaikki sarjan top-5-joukkueet, paitsi Rauman Feran. Lukkari Anni Heikkilän johdolla ulkopeli pystyy pitämään pelit tasaisina, mutta tuleeko riittävästi tilanteita otteluiden kääntämiseksi voitoksi asti?
Ennustus: Lapua parantaa, mutta ailahtelee. Runkosarjan lopussa niukasti top4-joukkue, mutta viheliäinen pudotuspelivastustaja.
Muut mitalia hamuavat
Porin Pesäkarhut johtaa tällä hetkellä sarjaa ja on pelannut huikean hienoa pesäpalloa koko alkukauden. Tämän ei pitänyt olla viime kauteen peilattuna mahdollista, koska joukkue ja valmennus pysyi koossa ja viime kaudella Pesäkarhut floppasi jääden pelillisesti kauas mitalipeleistä.
Tämän kauden hienoa aloitusta avitti toki sarjaohjelma: toukokuussa Pesäkarhut ei kohdannut yhtään top-8-joukkuetta ja otti seitsemästä ensimmäisestä pelistään täydet 21 sarjapistettä.
Kuudessa viimeisessä pelissä vastustajat ovat koventuneet, mutta Jussi Haapakosken johtama ryhmä on pystynyt kellistämään Feran, Mansen ja Mailattaret sekä hävinnyt kotiutuskisassa Jussittarille ja JoMalle. Jokaisesta pelistä vähintään piste mukaan, kun sarja on tasan puolivälissä Porin osalta – kova saldo. Päästettyjä juoksuja on vain 2,75 per ottelu ja se on huikea saldo, varsinkin kun samaan aikaan Pesäkarhut on tehnyt eniten juoksuja sarjassa. Lotta Nummikari on noussut sarjan eliittikotiuttajien joukkoon lyöden jo 2+31 juoksua ja ollen lyöjätilastossa kolmantena tässä kohtaa.
Ennustus: sarjaohjelma heittää jälkimmäisellä puoliskolla vähän kapuloita Pesäkarhujen menestysrattaisiin, mutta mikään ei pudota Poria top-3-sijoituksilta runkosarjassa. Pudotuspeleihinkin kokemusta löytyy sen verran, että Porissa pelataan mitaleista tänä vuonna.
Viime kauden pronssijoukkue Jussittaret vahvistui Vaasasta tulleella Riikka Polsolla. Yksi pääsky ei kesää tee, mutta Vaasasta jäi kesä tulematta, sen verran massiivinen vaikutus Polsolla siellä oli. Erno Tuomaisen johtoon vaihtunut Seinäjoen Jussittaret on ollut loistava sekä sisällä, että ulkona. Toiseksi vähiten annettuja juoksuja (3,15/ott.) ja sisällä täsmäaseena lyöjätilastoa (taas) johtava Aino-Kaisa Mantere antaa selitystä sarjasijoitukselle.
Jussittaret ovat kokeneet vasta kaksi tappiota, toinen Manse PP:lle ja toinen Lapualle juuri ennen juhannusta , molemmat kotona. Sarjan heikoimpia joukkueita on pidetty kurissa ja nuhteessa, vain Pöytyä on onnistunut pisteen ryöstämään. Kesätauon jälkeisissä kuudessa ottelussa Jussittarillakin on vastassa neljä joukkuetta top-6-listalta, joten viime viikon kotitappio Lapualle on unohdettava ja päästävä takaisin alkukauden lentoon.
Ennustus: pysyy runkosarjan kärkikolmikossa, voi jopa haastaa runkosarjan voitosta, jos Mansen ja Porin tahti ei tauon jälkeen heti päätä huimaa. Menee mitalipeleihin varmasti, jos ensimmäinen kierros ei tuo vastaan Lapuaa.
Rauman Fera aloitti sarjan hurmoshenkisesti ja keikkui jopa kärkipaikoilla – toki heillä siinä vaiheessa oli myös eniten pelattuja pelejä alla. Tahti on kuitenkin selkeästi hiipunut kesäkuussa pelinjohtaja Juho Kaikon jatkosopimusuutisen jälkeen ja viimeiset viisi peliä ovat tuoneet vain yhden vaivaisen voiton (juhannusviikolla Vaasan Mailattarista).
Feran osalta tulee katsoa otteluohjelmaa pari kertaa ja verrata sitä sitten sarjataulukkoon: Fera on voittanut kärkikuusikosta vain kerran Kirittäret ja jäljellä olevista kymmenestä pelistä viisi on kärkikuusikon joukkueita vastaan.
Ennustus: Runkosarjassa sijoitus 6. tai 7. ja totutusti ensimmäisellä kierroksella pihalle. Satakunnan paikallinen puolivälierissä voisi olla kuitenkin mielenkiintoinen sarja, jossa olisi myös mahdollisuuksia.
Jyväskylän Kirittäret on pari vuotta rakentanut tulevan menestysjoukkueen pohjaa. Kirittärien menestysvuosina myös materiaali on ollut kauteen lähdettäessä top-4-tasolla, mutta nyt ulkopuoliset odotukset ovat olleet alempana. Kasvatustyö on vasta alussa, mutta edelleenkään joukkueeseen ei ole Venla Karttusen jälkeen saatu nostettua vakiokokoonpanoon kuin Iida Pajunen oman junioriputken kautta.
Joukkueessa on edelleen eliittitason pelaajia, mutta miten paljon kakkoskärki ja kokemattomammat tällä kaudella kehittyvät? Kun joukkue on epätasainen, vastustajat iskevät pudotuspeleissä heikoimpiin lenkkeihin armotta. Kirittäret on tehnyt sarjassa kolmanneksi eniten juoksuja vahvan kärkensä ansiosta, mutta vastaavasti laskenut kärkijoukkueista toiseksi eniten. Ykköskärjestä on nostettava ylös sen ehkä yllättävin menestyjä: koko sarjan kärkilyöntitilastoa johtaa Kirittärien nollatilanteen purusta vastaava Viivi Partanen. Kärkilyöntiprosenttikin on loistava 72,9.
Kirittärien alkukausi on ollut vaihteleva, mutta pisteitä on kertynyt mukava määrä verraten siihen, että muun muassa elintärkeä Eeva Mäki-Maukola oli pois useammasta ottelusta ja sarjaohjelma on tuonut vastaan kärkijoukkueista jo Mansea, Lapuaa, Jussittaria ja Feraa.
Saldo viiden kärkeä vastaan pelattaessa on kaksi voittoa ja neljä tappiota, mutta vain alkukaudesta Feraa vastaan Kirittäret jäi kokonaan pisteittä. Seuraavasta viidestä pelistä neljässä kohdataan näitä joukkueita, vieläpä kolmesti vieraissa ja mitataan tämän kauden Kirittärien iskukyky.
Ennustus: Kirittäret taistelee top-4-sijoituksesta ja kotiedusta puolivälieriin. Tiukkaa tekee ja ensimmäisellä pudotuspelikierroksella saattaa vastaan tulla jo liian kova, esimerkiksi Lapua.
Entä muut?
Joensuun Mailan nousua haastamaan top-6-sijoituksista on odotettu jo pari vuotta. Sijoitus on taas tuttu seitsemäs ja kyseinen asema taisi sementoitua tällekin kaudelle jo kesäkuun alussa, kun Fera oli kohdattu kolmesti ja menetetty pisteet lukemin 2-8.
Tätä kirjoitettaessa eroa Feraan on juuri tuo kuusi pistettä (toki joensuulaisilla kaksi ottelua vähemmän pelattuna), mutta yläpuolella olevistaan JoMa ei ole pystynyt kukistamaan kuin Porin kotiutuskisassa viime viikolla ja Feran kertaalleen.
Loppuohjelma on hiukan Feraa helpompi, mutta JoMa lähtee selkeänä altavastaajana pudotuspeleihin sijalta seitsemän, eikä JoMalla ole mitään hätää puolivälieräkarsinnoissa, tulipa vastaan kuka tahansa.
Joensuun timantti on alkukaudesta ollut Noora Pasi, joka johtaa etenijätilastoa ja kulkee pesävälit todella kovaa.
Roihuttaret on ollut naisten Superpesiksen pirtein ja iloisin yllätys. Seitsemän kierroksen jälkeen toukokuun loppupäivinä Roihuttarilla ei ollut kasassa kuin avauskierroksen Kirittäret-voitosta tulleet kolme pistettä, mutta kesäkuussa laiva on kääntynyt ja pisteitä on nyt 14.
Juoksuilla helsinkiläiset eivät ole juhlineet, mutta niitä on tehty riittävästi voittopeleissä. Roihuttarien lukkari Erica Rosendahl johtaa koko sarjan kultakypärätilastoa eli hänet on palkittu useimmiten joukkueensa parhaana. Ja ansiosta, on pelannut erinomaisen alkukauden.
Sarjan loppupuoliskolla Roihuttaret kohtaa sarjassa alapuolella olevan joukkueen vielä kuudesti, joten pistepotin voi jopa tuplata ja sillä ollaan pudotuspeleissä heittämällä. Roihuttaret ei voi olla sataprosenttisen varma pudotuspelikarsinnan läpäisemisestä, mutta oletettavasti helsinkiläisiä nähdään kolmen ottelun verran myös puolivälierissä.
Teksti: Antti-Jussi Hirvonen
