Jääkiekkoanalyytikko Tomi Rantanen ja lajivalmentaja Joona Rantala avaavat Atleetin lukijoille Latvia-ottelun lähtökohdat pelillisten nyanssien kautta. Vastustaja on paljon parempi kuin viime kerralla, ja kiekon pompotteluun omassa päässä ei ole varaa.
Mikä korostuu avauspelaamisessa? Miksi?
Rantala: Suomen on päästävä lähtemään omalta alueeltaan ja karvauksen alta pienillä siirroilla ja yhtenäisesti. Latvia on aiemmissa otteluissaan antanut kovaa painetta puolustajiin.
Rantanen: Jopa Ruotsilla oli alussa hieman vaikeuksia päästä liikkeelle Latvian karvauksen alta, joten nyt punnitaan taas Leijonat-viisikon avauspelaaminen.
Rantala: Latvian puolustajat ovat pyrkineet melko säännönmukaisesti ajamaan viivasta vastaan irtokiekkoihin. Näin joukkue on pyrkinyt paineistamaan vahvasti pelin puolen laitahyökkääjää, mikäli tämä on vähänkään joutunut kääntämään selkäänsä viivaa kohti.
Rantanen: Suomi ei saa tehdä avauspelaamisessaan samoja virheitä kuin Itävaltaa, ja osittain Ranskaa vastaan: hyökkääjien karkaaminen liian kauas ja varastaminen omista lähtiessä aiheuttaisi takuulla vaikeuksia Latviaa vastaan.
Missä muissa asioissa Leijonien on oltava erityisen hereillä?
Rantala: Suomen on kyettävä rytmittämään peliä ja pysymään kiekossa myös tulevaan katsoen. Pian vastassa on sellaisia maita, jotka ovat todella kovia.
Rantanen: Latvia on varsinkin laitojen lähellä vahva, eivätkä latvialaiset taivu helposti. Maalinedustoilla joukkue on valmis ottamaan osumaa – kun osuu, käännetään toinen poski.
Rantala: Vastustaja kääntää tilaisuuden saadessaan nopeasti hyökkäyssuuntaan, joten Suomen pitää olla tarkkana vaihtorytminsä kanssa.
Rantanen: Jälleen sama teema: pidä kiekosta huolta. Latvia toden totta kääntää pelin nopeasti ja hyökkää pystyyn kovalla tempolla.
Rantala: Härkämäisillä hyökkääjillä varustettu Latvia on vahva paitsi maalinedustoilla myös kulmakamppailuissa, josta he pyrkivät hanakasti keskustaan kiekon kanssa.
Rantanen: Tiedossa on merkittävästi vaikeampi ottelu kuin Ranskaa saati Sloveniaa vastaan.
“Ei lisättävää, aamen”
Rantala: Suomen on pysytyttävä puolustamaan paremmin sekä suorahyökkäyksissä että oman alueensa puolustuspelissä toinen aalto ja pelin painoton puoli. Tähän mennessä muut maat ovat saaneet leväperäisyyden takia hyviä ykkösluokan maalipaikkoja, mutta eivät ole pystyneet hyödyntämään niitä. Kun ottelut kovenevat, vastaavista tilanteista rokotetaan varmasti paremmalla prosentilla.
Rantanen: Ei lisättävää, aamen!
Turnauksen pa*kinta ylivoimaa – once again?
Rantala: Ylivoima on kuin onkin edelleen turnauksen heikointa. Kun mennään kohti ratkaisupelejä, erikoistilanteet nousevat entistä isompaan arvoon ja suurella todennäköisyydellä ratkaisevat tiukat ottelut.
Rantanen: Hyökkäyspään hyökkäyspelaaminen on sakannut pahasti, kun ottelu B-sarjaan kuuluvaa Sloveniaa vastaan jätetään huomiotta. Ongelmat näkyvät myös ylivoimassa. Olisiko ehkäpä yksinkertaistaminen paikallaan?
Leijonilla kuitenkin olisi selkeät roolipelaajat myös ylivoimalle: Atro Leppänen pohjalle, Mikko Lehtosen tykki viivalle, kapellimestariksi Teuvo Teräväinen, suoraan syötöstä yleensä laadukkaasti pommittava Eeli Tolvanen omalle paikalleen sekä Juho Lammikko tai Waltteri Merelä lapiomieheksi.
Seuraa näitä vastustajia: Eduards Tralmaks ja Rodrigo Abols
Rantanen: Tralmaksilta aivan huikea kausi Kladnon paidassa Tšekissä ja siirto kovempiin sarjoihin 28-vuotiaana. Vääntövoimaa on kuin karhulla ja kiekkokin pysyy mukana. Erityisesti maalin edessä tämän herran tekemistä kannattaa seurata. Heiveröisemmät Leijonat saattavat olla nopeasti jään pinnassa.
Rantanen: Abols on veistetty samasta puusta kuin Tralmaks – paitsi että on kenties vieläkin taitavampi. Kamppailuvoimaa ja vääntöä riittää. Ehkäpä hieman laiska puolustussuuntaan, mikä on haitannut läpimurtoa NHL:ään saakka, mutta tilaa saadessaan on alati vaarallinen ja maajoukkueessa aina hurjan tehokas.
Suomi kohtaa Latvian lauantaina kello 12.30 alkavassa ottelussa. Katso kaikki MM-kisoista painamalla tästä.
