Florida Panthersin ja Edmonton Oilersin välinen Stanley Cup-finaali on jo nyt, kahden ottelun jälkeen ollut paras finaalisarja, mitä olemme saaneet todistaa pitkiin aikoihin. Paras seitsemästä on muuttunut paras viidestä-ottelusarjaksi. Tässä muutama lyhyt kommentti jo tapahtuneista, ennenkuin kolmas ottelu pelataan tänään Sunrisessa, Panthersin kotikentällä.
Nuorten miesten peli?
Näimme juuri kaksi kaikkien aikojen parasta jääkiekko-ottelua Edmontonissa. Tunnelma jättiläismäisessä Rogers Placessä oli täysin uskomaton molemmissa, jatkoajalla ratkaistussa trillerissä. Istuin korkeimmalla mahdollisella paikalla, aivan hallin katon tuntumassa, ja silti kova meteli kantoi sinne asti, mitä on vaikeaa käsittää.
Tuntui siltä, että pian hallin katto repeää irti, ja lentää jonnekin preerian laidalle, kun 40-vuotias Corey Perry teki tasoitusmaalin vain 17.8 sekuntia ennen kolmannen erän loppua. Edmonton Oilers saattaa olla NHL:n vaarallisin joukkue kuudella viittä vastaan. Perry oli pelaamassa 233. playoffotteluaan. Näytti siltä, että hän teki laukauksensa yhdellä kädellä. Hän on tehnyt kahdeksan maalia kevään pudotuspeleissä.
Uskomatonta, miten Perry keksii keinot, ja osaa tehdä maaleja vielä tässä vaiheessa uraansa. Hän ei pysty enää pelaamaan kokonaista ottelua ykkösketjussa; häntä siirrellään pelin edetessä eri ketjuihin. Tuo maali oli myöhäisin tasoitusmaali Stanley Cupin pudotuspelihistoriassa.
Edmontonin kotiyleisön juhlat pilasi ja katkaisi 37-vuotias Brad Marchand yksinläpiajomaalillaan. Uskomatonta energiaa 175-senttiseltä konkarilta. Mattias Ekholmin siniviivalaukaus meni ohi Sergei Bobrovskin maalin, ja kiekko tuli kentälle päätylaidasta. Anton Lundell antoi hienon syötön, jolla tällaisia paikkoja maltillisesti kyttäävä Marchand pääsi karkuun. Hän näytti onnistuneen uittamaan kiekon Stuart Skinnerin mailan alta juuri, kun tämä oli vaihtamassa mailansa asentoa lappeelleen jäähän.
Marchand teki yksinläpiajomaalin jo aikaisemmin, kun Florida pelasi vajaalla. Lundell löysi siinäkin tilanteen lukeneen kaverinsa juuri oikeaan aikaan. Edmontonin pelätty ylivoimaryhmä oli juuri saanut levätä kokonaisen TV-mainoskatkon ajan. Erittäin paha virhe Oilersin tähdiltä.
Näistä Brad Marchandin maaleista ei tule syyttää pelkästään maalivahtia. Hän olisi voinut torjua niistä toisen, mutta ei torjunut. Virhe tehtiin toisessa päässä kenttäpelaajien toimesta. Siniviivalaukauksia ei saa laukoa maalin ohi. Leon Draisaitl yritti luistella perään häiritäkseen. Evan Bouchard jäi odottelemaan reboundia, koska Draisaitl oli hänen edellään.
Brad Marchand pelasi perjantaina 22 minuuttia. Seitsemän laukausta. Kaksi maalia ja vielä yksi oli todella lähellä jatkoajalla. Kiekko meni Skinnerin alta ja hipoi tolppaa.
Meillä on onnea saada nähdä vielä kolmesta viiteen peliä lisää tätä todellista titaanien taistelua ammattilaisjääkiekon herruudesta.
Floridan kuuluisa vastakarva
Saamme Stanley Cup-finaalia seuratessamme katsoa Floridan vastakarvapeliä, joka oli toisessa ottelussa ratkaisevaa. Tästä taktiikasta puhuttiin paljon ennen finaalin alkua.
Ensimmäisessä ottelussa Edmonton onnistui vastaamaan Panthersin vastakarvaan. Florida ei päässyt kääntämään peliä nopeasti karvauksistaan, ja luomaan maalipaikkoja niistä. Oilers ei jäänyt jumiin omaan päähänsä.
Toisessa ottelussa tilanne muuttui. Panthers pelasi samalla tavalla alusta loppuun. Edmontonilla oli vaikeuksia avata peliä omasta päästään vastakarvan alta. Panthers loi jotkut parhaista maalipaikoistaan nopealla suunnanmuutospelillä, joka lähti vastakarvatilanteista. Edmontonin pakeilla ei ollut aikaa. Heidät pakotettiin tekemään ratkaisuja, jotka johtivat virheisiin.
Toiset erät etenkin ovat olleet Floridan hallintaa. Panthers on vienyt peliä eteenpäin niissä.
Game 2:ssa nähtiin 99 taklausta (ensimmäisessä 101). Brutaalisen kovia tilttejä jatkuvasti. Fyysisintä finaalikiekkoa, mitä olemme koskaan nähneet. Evander Kane taklasi kahdeksan kertaa.
Florida löysi vielä yhden vaihteen lisää toisessa pelissä, ja nyt jäämme odottamaan innolla kolmatta.
Let the Boys play?
Finaalisarjan tuomariinja on herättänyt paljon keskustelua. Etenkin Game 2:n vuorollaan tuominneitten Chris Rooneyn ja Jean Hebertin vihellyksistä, tai oikeastaan viheltämättä jättämisistä on nyt puhuttu lähes kolme päivää.
Allekirjoittaneen mielestä kaksi ensimmäistä ottelua on vihelletty suhteellisen tasaisesti. Kumpikaan joukkue ei ole saanut ylimääräistä hyötyä, tai voittanut pelejä tuomarilinjan ansiosta. Vastakarvatessa saa mailan laittaa nyt pelaajan keskivartaloon. Kaveria saa jopa hidastaa hieman käsin.
Stanley Cupin playoffeissa noudatetaan perinteisesti vanhaa “Let the Boys play”-periaatetta. Vain pahimmat rikkomukset vihelletään. Kysymys onkin, onko parempi, ettei tuomarointi vaikuta pelitulokseen, koska ei vihelletä juuri mitään? Vai onko sittenkin niin, että nimenomaan pienempien rikkomusten viheltämättä jättäminen antaa enemmän “gamesmanship”:iä omaaville mahdollisuuden käyttää systeemiä hyväkseen?
Onko aina kyse linjasta? Vai selvien sääntöjen noudattamatta jättämisestä?
Vanha kunnon Donald S. Cherry nosti muutaman viheltämättä jätetyn Game 2:ssa nähnyt tilanteen esiin podcastissään. Ensimmäinen oli Panthersin Sam Bennettin ensimmäisen erän temppu, jolla hän potkaisi Oilers-pakin Mattias Ekholmin mailan pois tämän ulottuvilta. Ekholm oli pudottanut mailansa blokatessaan laukausta. Bennett sai hetkeä myöhemmin kiekon, ja teki maalin.
Kolme minuuttia ennen toisen jatkoajan loppua nähtiin tilanne, jossa Viktor Arvidsson nousi ylös vasempaa laitaa pitkin, ja sai pelaajapenkiltä suoraan tulleen Panthersin kuudennen kenttäpelaajan eteensä. Täysin selvä väärä vaihto.
Tällaisissa tilanteissa ei ole kyse tuomarilinjasta. Ne ovat sääntörikkomuksia, jotka on pakko viheltää. Ei ole kyse siitä, voittiko joku tällaisten ansiosta. Florida ansaitsi, ainakin allekirjoittaneen mielestä, voittaa toisen pelin, ja Edmonton ansaitsi voittaa ensimmäisen.
Kolmas Don Cherryn esilletuoma tapaus oli Sam Bennettin viimeisin kaatuminen tahallaan vahingossa vastustajan maalivahdin päälle. Game 2:ssa tuomarit antoivat siitä kakkosen, ja nähtiin pelisarjan ehkä hienoin maali Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin toimesta rangaistukseksi.
Maalivahtien pelaamisen häiritseminen kuuluu Stanley Cup-kiekkoon, ja yleensäkin NHL-kiekkoon. Matthew Tkachuk oli tökkimässä Stu Skinneriä juuri sopivasti, kun Dimitri Kulikov teki tasoitusmaalinsa siniviivalta Edmontonissa. Skinner valitti kovaäänisesti, Chris Knoblauch päätti jättää haastamatta.
Bennet pelaa aivan maalivahdin nenän alla ja usein nenän sisällä. Hän on kehittänyt tästä osasta peliään todellisen taiteen. Tässä ei ole kyse minkään joukkueen kannattamisesta tai ei-kannattamisesta. Kanadalaisessa jääkiekossa suojellaan maalivahteja. Maalivahteja on liian helppo vahingoittaa. Asian puolesta kannattaa ottaa kakkonen ja äärimmäistapauksessa jopa pelikielto.
Kaksi Stanley Cup-mestaruutta valmentaneella Darryl Sutterilla oli tapana sanoa, että playoffeissa jäähy kannattaa ottaa vain kahdesta syystä. Sillä tulee estää maali, tai satuttaa vastustajaa, rangaista tätä jostain. Stanley Cupin finaalisarjan tuomarityöskentelyä johtavat ovat varmasti saaneet valituksia Sam Bennettin pelistä.
Ja mitä Don Cherryyn tulee, hän jos kuka ymmärtää Sam Bennettin sielunmaailmaa. Cherry valmensi aikoinaan Big Bad Bruinsia, ja legendaarista Wayne Cashmaniä, joka myös osasi kaatua maalivahtien päälle vahingossa tarkoituksella.
Evan Bouchard otti kaksi kakkosta poikittaisista mailoista Game 2:ssa. Molempia on pidettävä kurinalaisuuden puutteena. Tomas Nosek ajoi Bouchardin rumasti päin maalikehikkoa, minkä johdosta tämä lähti kostamaan. Tottakai Nosekin olisi pitänyt saada siitä kakkonen, mutta hän ei saanut. Voimme ajatella, että on hyvä antaa kaverille ikävä muisto, ettei tämä luule pääsevänsä tekemään tällaisia jatkossakin. Mutta tässä tilanteessa on parempi hallita hermonsa, ottaa vaikka numero muistiin, ja hoitaa baarilasku joskus toiste. On helppoa antaa neuvoa täältä toki.
Seth Jones on nousemassa yhdeksi sarjan avainpelaajista. Hieno maali ja vielä hienompi painiote ja heitto, jolla Corey Perry lensi ilmassa kuin ei mitään. Jones on iso ja todella vahva mies. Kakkonen siitä tuli, mutta se oli jotain.
Nate Schmidt on taas yksi erinomaisen GM Bill Ziton toisen joukkueen jätepalalaatikosta tekemä löytö, joka on loistanut finaalissa. Vaikeaa uskoa, että Gustav Forsling on tuotu Floridaan waiver-listalta. Parhaita luistelevia pakkeja maailmassa. Evander Kane oli juuri pääsemässä ohi kärkikynällä, mutta Forsling sai mailansa väliin. Kannattaa seurata, miten Paul Maurice käyttää Gustav Forslingiä vastakkainpeluutuksissa kotikaukalossaan.
Florida Panthers pelaa kolmatta kertaa peräkkäin Stanley Cupin finaalissa, mikä on todella kova saavutus.
Se, miten joukkue on rakennettu ilman suurta määrää omia korkeita varauksia on jotain, mitä on hyvin vaikeaa muitten seurojen matkia.
Suomalaiset
Kaikki viisi finaalisarjassa pelaavaa jääkiekkoilijaa maailman onnellisimpien ihmisten maasta ovat pelanneet suhteellisen hyvin. Kasperi Kapanen oli monen mielestä Edmontonin paras pelaaja Game 1:ssä. Hän on kiistatta Stanley Cupin hienoin tarina jo nyt. Waiver-listalta kakkosketjuun. Peliaikaa tuli peräti 20:28. Toisessa pelissä virhe Seth Jonesin maalin edellä, mikä saattoi vaikuttaa vähempään peliaikaan, peliaikaa 14:39.
Kapasella oli yksinläpitilanne toisenkin pelin jatkoajalla. Onnistuessaan hänestä olisi tullut Albertan pääkaupungin sankari ikuisiksi ajoiksi. Maali oltaisiin muistettu sadan vuoden päästä. Se oli todella lähellä.
Erikoinen huomio Kapasesta: olemme tosi kiitollisia Kasperin Atleetille antamiin pieniin videohaastatteluihin. Hän on antanut meille aikaa, ja hyviä vastauksia huonoihin kysymyksiin. Tästä huolimatta NHL-pelaajan poikana poikavuotensa viettänyt #42 on vielä parempi englanninkielisissä haastatteluissa! Kannattaa katsoa.
Niko Mikkolan saamat kaksi kakkosta Game 2:ssa vähän ihmetyttivät, koska jokseenkin samanlaisia rikkomuksia nähtiin koko pelin ajan lähes joka vaihdossa. Mikkola on pelaamassa erinomaista kevättä. Nousut hanakkaasti hyökkäyksiin on suhteellisen uutta, ainakin harvemmin Panthersin pelejä näkevälle.
Aleksander Barkovin esiintuloa hyökkäystilastoihin odotetaan vielä. Plusmiinus-tilastot eivät rehellisesti sanottuna kerro mistään mitään, vaikka tälläkin palstalla niitä nostetaan esiin, kun pelaaja on pelaamassa hyvin. Panthersin kapteeni ei ole mielestäni pelannut huonosti. Hän voitti 24 aloitusta perjantaina. Hän saattaa pelata loukkaantuneena. Hän tulee vielä.
Olen viimeisin Eetu Luostarinen fan clubin jäsen. Luostarinen pelaa loistavaa sarjaa. Hänen pelinsä perustuu vankkaan puolustavan hyökkääjän peliin. Hänen pelkäämätön tyylinsä ärsyttää vastustajia. Taitoa riittää kiekolliseen peliin.
Anton Lundell on Luostarisen kaveri Floridan kolmosketjussa, jota kutsutaan NHL:n parhaaksi kolmosketjuksi. Ketju on toistaiseksi koko finaalisarjan paras ketju molemmat joukkueet mukaanlaskien. Kaksi hienoa syöttöä ratkaiseviin maaleihin entiseltä Suomen U20-maajoukkueen kapteenilta Game 2:ssa. Erinomaista peliä.
Lundell on pelannut ammattilaisurallaan jo 73 todella kovaa ottelua Stanley Cupin playoffeissa. Hän on 23-vuotias.
Game 3
Erittäin fyysinen, kovaotteinen, nopea ja harvinaisen korkealla taitotasolla pelattava Stanley Cup-finaali jatkuu tänään Floridan Sunrisessa. Edmonton Oilersin Chris Knoblauchilla ei enää ole viimeistä vaihto-oikeutta, nyt se on Florida Panthersin kokeneella Paul Mauricella. Toistaiseksi nähdyn perusteella vastakkainpeluutuksilla ei ole ratkaisevaa merkitystä kummallekaan huippuvalmentajalle, mutta tilanne muuttuu silti.
Kumpikaan näistä valmentajista ei saanut yhtään ainoaa ääntä juuri julkistetussa Jack Adams-äänestyksessä.
Edmontonin Ryan Nugent-Hopkins ei luistellut sunnuntain harjoituksissa. Hänen pelaamisestaan maanantain otteluun päätetään aivan pelin edellä. Knoblauchin odotetaan sekoittavan pakkiparejaan, mikä on mielenkiintoinen siirto NHL:n kovimmin vastakarvaavaa joukkuetta vastaan pelattaessa.
AJ Greer saattaa pukea kolmanteen otteluun Floridan puolella. Panthersin ykkösketjun suurta hetkeä hyökkäysmielessä odotellaan vielä. Kaksi Selke-ehdokasta samassa ketjussa. Sam Reinhartin terveydentilasta ei ole varmuutta. Häntä ei nähty sunnuntain harjoituksissa, mutta hän pelaa silti.
Kaksi ensimmäistä finaaliottelua on ollut kuin raskaansarjan nyrkkeilyottelu, jossa molemmat ottelijat pääsevät niskan päälle ajoittain. Ali vastaan Smokin`Joe Frazier. Kumpikaan ei ole hallinnut kumpaakaan peliä kokonaisuudessaan. Vastustajan painostushetket on kestetty ilman tyrmätyksi tulemista, ja pian on jo aika lähteä kääntämään tilanne toisinpäin.
Florida Panthers näytti jotenkin väsyneeltä ensimmäisessä ottelussa. Ei enää toisessa.
Uskomatonta katseltavaa.
Vaikeaa uskoa, että tätä sarjaa ratkaistaan viidessä ottelussa. Käsikirjoitus on täysin erilainen kuin vuosi sitten. Vaikka silloinkin mentiin seitsemänteen, ja joukkueet ovat periaatteessa lähes samat, tämä sarja ei ole samanlainen.
Voitot voisivat yhtä hyvin olla 2-0 Oilersille, tai 2-0 Panthersille. Floridan pelaajat pitivät ensimmäisen pelin häviötä varmasti menetettynä mahdollisuutena aloittaa sarja voitolla, koska useimmat Game 1:n voittajat menevät myös päätyyn asti. Edmontonin pelaajat pitivät Game 2:n tappiota varmasti myös menetettynä mahdollisuutena ottaa jo 2-0 johto voitoissa.
– Tähän aikaan vuodesta, on siirryttävä eteenpäin, sanoi Leon Draisaitl ensimmäisen pelin jälkeen. – Ei ole aikaa miettiä tätä liian pitkään. Juuri nyt tekee kipeää, mutta meidän on liikuttava eteenpäin.
Kaikkien aikojen paras saksalainen puhuu totta. Kukaan ei välitä pelaajien tunteista. On pakko jatkaa ja pelata paremmin seuraavassa.
Taas kerran Game 3sta on tulossa ottelu, jossa tullaan ratkaisemaan paljon, ja ottelusarjan todellinen persoonallisuus alkaa paljastua.
On ihan oikein, että tämä taistelu Stanley Cupista on vielä ainakin tasan.
Kaksi todella tasaista joukkuetta niin monella tapaa.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
