Hoitajat-sarjassa matkataan tällä kertaa Ruotsiin. Aikuisella iällä hevosalalle siirtynyt Saara Jaakonsaari nauttii päivistään hevosten kanssa.
Saara Jaakonsaari (45) vaihtoi työn pankissa hevosenhoitajan työhön yli kolmikymppisenä. Nyt Jaakonsaari on työskennellyt Timo Nurmoksella yli neljä vuotta. Sitä ennen Emma Väreen tallissa vierähti kolmisen vuotta. Mistä hän on hevosten pariin päätynyt?
-Minulla hevosharrastus alkoi ratsastamisesta, mutta ratsastuskouluista oli vaikeaa saada hoitohevosta. Siksi päädyin alunperin ravitallille, että sain siellä hoitaa hevosia.
Työikäisenä Jaakonsaari harrasti raviurheilua työn ohessa.
-Vaikka tämä työnä on raskasta niin oli kyllä sekin. En tiedä, haluaisinko tehdä sitä niin enää.
Jaakonsaaren elämän hevonen onkin hänen valmennuksestaan kilpaillut Un Euro.
-Se oli niin hieno ja rehti kilpahevonen ja aina hyväkäytöksinen. Harrastehevoseksi se myös menestyi mukavasti ja voittikin yksitoista kertaa.
Huipputallinkin arki on arkea
Kaikkiaan Jaakonsaari kertoo pitävänsä toimivista, iloisista hevosista jotka tekevät työnsä mielellään.
-Pitää silti vähän olla pilkettä silmässä, Jaakonsaari naurahtaa.
Nurmoksen tallilla arkipäivät on hyvin samankaltaisia.
-Aamulla hevoset on käyty ruokkimassa ennen, kun tullaan töihin. Ihmiset tulee viiden ja puoli seitsemän välillä. Hevoset tarhataan ja karsinat siivotaan ja ensimmäinen hiittiryhmä ajaa ulos talvisin kahdeksalta, kesäisin vähän aiemmin. Iltapäivät sitten hoidetaan hevosia jos ei lähdetä raveihin. Passihevosia on seitsemästä kahdeksaan.
Kesäaikaan ravireissuja tulee pitkällekin, mutta talvikaudella kilpaileminen keskittyy Solvallaan keskiviikkoisin ja lauantaisin. Töitä Nurmoksen tallilla tehdään kuutena päivänä viikosta.
-Keskiviikko ja lauantai on niin sanottuja puolikkaita päiviä, silloin on vähemmän ajettavaa ja pyritään lähtemään töistä puoliltapäivin jos ei ole raveja.
Uuteen vuoteen innolla
Tulevalta vuodelta Jaakonsaari odottaa uusien nuorten hevosten tulemista.
-On aina jännittävää nähdä, mitä uudet 3-vuotiaat tekee. Nuoret hevoset opetetaan alihankkijoilla ja niitä alkaa sitten tipahdella tänne 2-vuotiaana elokuusta eteenpäin, tässä kohti niiden kanssa on tehty talvi työtä ja on hauska päästä katsomaan, mitä ne radalla tekee. Sama tietysti myös talvitauolta palailevien aikuisten hevosten kanssa.
Paras muisto työuralla on vaikea nimetä.
-Viime vuoden tammaderbykarsintavoitto Ulayan kanssa oli upea hetki, mutta kyllä Lara Bokon saaminen passiksi oli varmaan parasta, mitä uralla on tapahtunut. Vaikkei se enää minun hoidostani oikein pärjännyt, se oli niin upea hevonen. Tallissa vaatimaton, pieni tamma mutta valjaissa se omisti koko maailman.
Suomalaiseen raviurheiluun Jaakonsaari toivoisi lisää näkyvyyttä.
-Ruotsissa raviurheilu on jollain lailla ihmisille tutumpaa. Ehkä siitä olisi hyötyä myös Suomen raviurheilulle, jos se olisi paremmin ihmisten tiedossa ja sitä kautta nauttisi isompaa ulkopuolista arvostusta. Sitä kautta toki lajiin saataisiin mahdollisesti lisää rahaa ja parempi asema sekä yleistä hyväksyntää.
Harrastuksesta työ
Alalle haaveilevalle Jaakonsaari painottaakin, että pitää olla valmis tekemään töitä.
-Mutta jos tykkää hevosista, niin pärjää ja jaksaa kyllä. Onhan tämä alana ihan poikkeuksellinen, kun sellaista harrastusta, mihin on halunnut käyttää vapaa-aikaansa, voi tehdä työkseen.
Parasta Jaakonsaaren työssä hänen sanoin onkin se, että päivät pitkät saa olla hevosten kanssa.
-Paljonhan tässä on töitä, mutta onhan tämä tosi hienoa hommaa.
Kymmenen vuoden päähän Jaakonsaari ei vielä osaa ennustaa.
-Luulen, että kunto loppuu tähän työhön ennen sitä, mutta vaikka olen kuinka miettinyt, mitä sitä sitten tekisi, en ole osannut sitä päättää. Hevosten toivoisin olevan jollain lailla mukana toki, mutta ehkä minun pitäisi olla kimppaomistajana jossain riittävän isossa kimpassa, että en alkaisi sieltä sitten huutelemaan, Jaakonsaari naurahtaa.
Edellisessä osassa Katariina Nurmosen kertoman tarinan päiväseltään käydystä autonkatsastuksesta Suomen puolella Jaakonsaari myöntää nauraen, mutta kertoo sille olleen käytännölliset perusteet.
-Katsastus oli jäänyt vähän viime tippaan, niin tulin tosiaan iltalaivalla Turkuun, siellä aamulla katsastukseen ja iltalaivalla takaisin. Ehkä silloin oli vähän vaikea pitää vapaita, mutta olen minä opetellut niitä nykyisin välillä pitämään. Ja joskus jopa lomankin.
