Rovaniemeläinen Antti Hyvärinen on historian ensimmäinen suomalainen mäkihypyn olympiavoittaja. Hyvärinen ponkaisi kultaa Cortinan olympiakisoissa Italiassa 1956.
Antti Hyvärisen lisäksi Cortinan mäkikisan voittajasuosikkeihin lukeutui useita muitakin suomalaisia mäkikotkia. Mäkihyppy oli kokenut 1950-luvulla evoluution pitkälti juuri suomalaisten ansiosta.
Suomessa keksittiin, että hypätä voi pidemmälle, jos hypätään syvässä etunojassa ja kädet laitetaan selän taakse. Aiemmin kädet oli laitettu eteen ja jotkut pyörittelivätkin käsiä kuvitellen siten saavansa leiskautettua siivunsa pidemmälle.
Mäkihyppy oli 1950-luvulla Suomessa ainoa talvinen extreme-laji. Se veti puoleensa paljon harrastajia. Buumi oli kova, kun suomalaiset kansainvälisissä kisoissa myös menestyivät.
Matti Pietikäinen voitti mäkihypyn MM-kultaa 1954. Hemmo Silvennoinen Keski-Euroopan mäkiviikon 1955.
Silvennoista pidettiin Cortinan olympialaisten suurena suosikkina. Hänen kisoihin valmistautumistaan häiritsivät kuitenkin lieveilmiöt.
Silvennoinen voitti mäkiviikolla 1956 Garmisch-Partenkirchenin uudenvuoden kisan. Siitäkin huolimatta, vaikka hän oli juhlinut railakkaasti vuoden vaihtumista saksalaisessa oluttuvassa pikkutunneille saakka. On väitetty, että Silvennoinen olisi voittanut Garmischin kisan kännissä otettuaan ennen mäkitorniin kiipeämistä muutamia loiventavia.
Suomen joukkueenjohto suivaantui. Voitostaan huolimatta Silvennoinen lähetettiin mäkiviikolta kotiin.
Cortinan olympialaisiin Silvennoinen sentään valittiin. Hän jäi mäkikisassa kuitenkin kymmenenneksi ollen vasta neljänneksi paras suomalainen.
Silvennoinen oli mukiloitu kisakylässä. Hän oli kertonut Savo-lehdelle varsin värikkäitä tarinoita Suomen hiihtäjistä, jotka moisesta suivaantuneina vetivät Silvennoista turpaan.
Cortinassa hypättiin vain yksi mäkikilpailu. Hyvärinen liiteli kultaa ja Aulis Kallakorpi otti Suomelle hopeaa.
Yhdistyneessä Saksan joukkueessa kisannut DDR:n Harry Glass oli kolmas. Suomen vahvaa panosta täydensi Eino Kirjonen seitsemännellä tilallaan.
Mäkihyppy oli ollut talviolympialaisten ohjelmassa alusta saakka ja aina norjalainen oli vienyt voiton. Cortinassa paras norjalainen oli vasta yhdeksäs.
Norjan heikko menestys johtui siitä, etteivät norjalaiset olleet omaksuneet mäkihypyn aerodynaamista innovaatiota. Suomalaisten uusi tyyli tuli perinteiden nimiin vannoneille norjalaisille shokkina.
Antti Hyväriselle Cortinan olympiakulta jäi ainoaksi arvokisavoitoksi. Hän kärsi urallaan loukkaantumisista, eikä lonkkamurtuman takia päässyt Lahden 1958 MM-kisoihin.
Hyvärinen toimi uransa jälkeen 1960-64 Suomen Hiihtoliiton mäkivalmentajana. Niinäkin vuosina suomalaiset niittivät mäkikilpailuissa menestystä.
