Ravipäivä on taas takana, kun Jutta Ihalainen vielä iltaruokkii hevosia tallilla.
Ravit on tulleet reissussa jo tutuksi. Hevoset ovat päässeet hyvin aloittamaan kilpailemista Ranskassa. –Goodwin Zetin perjantain startin myötä Main Stagea vaille kaikki on päässeet juoksemaan kilpaa, Ihalainen kertaa. -Main Stagella oli harmillisesti kurkunpääntulehdus, joka selvisi tähystyksessä heti tänne saavuttuamme. Nyt se on tervehtynyt ja starttia katsellaan jo sillekin.
Jutun kirjoituspäivänä kilpaa juoksi Kenzo Benois, mutta jäi ensimmäiseksi ilman rahaa. -Se oli aika odotetunlainen suoritus, toki rahasijaa lähdettiin tavoittelemaan. Hevonen oli kuitenkin sillä lailla vino, ettei sitä selästä saanut korjattua samalla lailla kuin kärryiltä. Varustemuutoksilla saadaan sitä varmasti suoremmaksi.
Raviradat kerää kehuja
-Raveissa käyminen on täällä tosi selkeää, Ihalainen kehuu. -Portilla huikataan minkä valmentajan hevonen on, auto viedään syrjempään parkkiin ja tavaroiden ja hevosen kanssa mennään omalle karsinalle jossa numerot jo valmiiksi odottaa. Ihalainen kertoo. -Vincennesissä ainakin tilat on tosi hyvät ja kelloja on joka suunnassa, että koko ajan tietää, missä mennään.
Lähtöihin ilmoittaminen Ranskassa on melko erilaista kuin Suomessa. Ilmoittamisen ja startin väli on vain kolme päivää eikä hevosille lasketa pisteitä, vaan mukaan pääsee ne jotka on voittosummaltaan sarjamääritystä lähimpänä.
Erilainen systeemi aiheuttaa monenlaista muutosta rutiiniin. -Onhan se erilaista suunnitella kilpailutusta ja viimeistelyjä, kun hevosia on täällä myös niin paljon, ettei mukaan pääsy koskaan ole kovin varmaa, Ihalainen tuumaa. -Poisjääntejä se toki varmaan vähentää.
Eroa ilmoittamisessa löytyy myös kuskien sopimisessa: -Täällä jokaisella kuskilla on agentti jonka kanssa sovitaan asiat. Kuskiin itseensä ei siis olla etukäteen yhteydessä ollenkaan.
Vastaanotto Ranskassa ollut positiivinen
Suomalaisten saama vastaanotto on myös ilahduttanut Ihalaista. -Ei yhtään ole tullut sellainen olo, ettei tänne olisi tervetullut. Päin vastoin, kaikki ollaan kuitenkin niin saman asian äärellä. Tässä samassa tallinpihassa on hevosia ranskalaisella Louisilla joka on myös raveissa toimihenkilönä. Häneltä on ollut helppo aina kysyä jos joku asia on mietityttänyt. Eroja kun on paljon, esimerkiksi niinkin pieni asia, että täällä monté ratsastajalla on mukanaan vain satula, ei esimerkiksi ohjia niinkuin Suomessa. Onneksi sekin saatiin kuulla etukäteen, että ehdittiin ohjat hankkia ennen ensimmäistä lähtöä. Ihalainen naurahtaa.
Jutta Ihalaisen ja hevosten arki on lähtenyt Grosboisissa rullaamaan hyvin. -Hevoset kyllä viihtyy ja me ihmiset myös, Ihalainen kehuu. -Olemme täällä pääasiallisesti harjoittelija Emman kanssa, Antti tosiaan suhaa edes takaisin Suomen ja Ranskan väliä. Minä asun tässä tallin pihapiirissä pienessä asunnossa ja Emmalla on huone vähän matkan päässä.
Pakettina ei paikat tulleet, vaan kaikki järjestelyt on pitänyt hoitaa itse. -Kaikki on sujunut kyllä, kun tänne nyt päästiin, mutta kyllä siihen paljon töitä piti tehdä ennen tuloa. Nyt kaikki on sitten helppoa. Rehut ja purut tulee tuosta melko läheltä. Sieltä kun tänään tilaa, on tavarat pihassa huomenna.
Valmennuspaikoissa eroa kotiolosuhteisiin
Grosboisiin valmennuskeskukseen mahtuu noin 1500 hevosta. Jotain sieltä silti puuttuu. -Meidän valmennus on perustunut pehmeällä suoralla ajamiseen jo kauan. Meidän suora pysyi esimerkiksi viime syksynä suolaamalla ajokunnossa joulukuun puoliväliin ja keväällä uudella materiaalilla se saatiin ajettavaksi niin, että samaan aikaan ajettiin hiittiä jäällä ja vetoja pehmeässä, Ihalainen taustoittaa. -Talvella ajetaan sitten mäkeen, kun ei suora ole käytössä ja paljon ajetaan lumessa. Täällä ei kuitenkaan ole niitä vaihtoehtoja. Ajolenkkejä on paljon, mutta kaikki on tasaista ja alustat pidetään napakkana.
Kulttuuri onkin hevosen valmennuksessa hieman erilainen. -Vastuskärryjä täällä ei näy muilla kuin naapuritallin ruotsalaisilla. Paikalliset ajavat kevyillä kärryillä melko reipasta vauhtia, Ihalainen tuumii. -Useillla paikallisilla toki on maapaikat joista hevoset tulevat tänne sitten vaan kilpailemaan.
Isoa ongelmaa ei erilaiset ajopaikat tuo, mutta Ihalainen tuumaa siinä olevan ammatillista haastetta, kun totuttua tyyliä pitää soveltaa. -Jokaisella treenarilla pitää kuitenkin olla se oma juttu mihin uskoo, meillä se on tämä pehmeällä treenaaminen. Ihalainen summaa.
