Viikot vierii ja Ranska tulee Jutta Ihalaiselle päivä päivältä tutummaksi. -Olen ottanut tavaksi tervehtiä vaan kaikkia, kun ne tulee vastaan, saattaa mennä sama ihminen monestikin päivän aikana, Ihalainen naurahtaa hyväntuulisena. – Antti justiin sanoi yksi päivä, että Jean-Michelle Bazire oli tervehtinyt ja kysynyt kuulumisia. Kai me nyt sitten kalustoon aletaan kuulumaan, kun ihan ensimmäisinä päivinä hän ei vielä tervehtinyt.
Tällä viikolla Ojanperä-Ihalaisen hevosista startissa on lauantaina Dozen Of Oysters.
–Kenzo Benois ilmoitettiin myös, mutta se oli treenissä nyt huonon tuntuinen niin vedettiin se listoilta pois, Ihalainen kertoo.
-Tähystetään se myös varmuuden vuoksi. Täällä on nyt naapuritallin hevosissa influenssaa, niin saa olla vähän varuillaan. Ne vielä tarhaakin meidän hevosten viereisessä tarhassa, laitettiin lisää lankoja meidän tarhaan etteivät vaan pääse liian lähekkäin. Hevoset on toki rokotettu enkä tiedä millaisen kosketuksen se tarvitsee tarttuakseen, mutta ollaan kuitenkin varovaisia, Jutta Ihalainen kertoo.
-Osteri juoksee lauantaina, mutta sille kävi huono tuuri rata-arvonnassa ja se sai radan yhdeksän, mikä täällä on uloin rata auton takaa. Mutta Gabriel Gelormini ajaa taas, mikä on kyllä kiva juttu.
Kuskit tallien väreissä
Ravit ja erot on tullut myös tutuksi. Ranskassa ei esimerkiksi ajopuvuissa saa olla mainoksia, kuskeilla ei ole omia pukuja vaan hevoset kilpailevat omistajan väreissä. Ojanperän hevoset saavat poikkeuksellisesti kuitenkin kilpailla tallin väreissä, mikä on heillä sini-musta-hopeinen.
-Vincennesissä on oma pesulakin, mikä on kyllä kiva, kun se kivituhka värjää kyllä kaiken niin mahdottoman mustaksi! Sinne voi sitten vaan jättää kamppeet pyykkiin ja ne odottaa seuraavia raveja varten valmiina.
Pukukoodeihin liittyy hauska tarina taannoin Vincennesissä.
-Kuskit lämmittää täälläkin hevoset sovittaessa mutta me on lämmitetty itse, että saa tuntumaa hevosen päivän vireeseen. Antti sitten lähti kuraisella kelillä tummansinisissä kumikengissä lämmittämään, tai yritti, mutta portilla nainen pysäytti ja sanoi, ettei kumisilla kengillä saa mennä. No ei siinä auttanut kuin kääntyä ympäri ja mennä kenkien vaihtoon. Karsinalla oli Antin ruskeat nahkaiset jodhpurit. Ne jalkaan ja menoksi taas. Portilla meno tökkäsi uudelleen, tälläkertaa nainen sanoi, ettei kengät saa olla ruskeat. Siinä kohtaa meinasi jo epätoivo iskeä, mutta onneksi muistin, että olin Suomesta pakanntu sekä Antille että Santulle ylimääräiset mustat jodhpurit hevosautoon. Ei auttanut kuin juosta autolle hakemaan kolmannet kengät, vielä vähän jännitti, että otan varmasti Antin kengät enkä Santun. Mutta lopulta lämmittämään päästiin!
Talven pimeys tuntuu arjessa
Arki on arkea Ranskassakin.
-Päivät alkaa seitsemältä. Ruokitaan hevoset ja mennään sitten itse aamupalalle siksi aikaa, kun ne syövät, Ihalainen kertoo. -Aiemmin on turha aloittaa, kun on niin pimeää.
Hevoset tarhataan vuorollaan, karsinat siivotaan ja perus arki pyörii samaan malliin kuin kotonakin.
-Äkkiä kuulostaa siltä, ettei täällä ole tekemistä samalla tavalla kuin kotona, mutta kyllä päivät saa täälläkin kulumaan, kun hevoset on noin kuusi kertaa viikossa liikkeellä. Ollaan nyt opetettu niitä paljon satulaan ja tänäänkin käytiin illalla aika myöhään täällä mukana olevan Emma Anttilan kanssa vielä illalla ratsastamassa yksi pari tuolla katuvaloissa, Ihalainen kertoo.
Grosboisin valmennuskeskus sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Pariisin ydinkeskustasta.
-Pariisissa on käyty pari kertaa omistajien kanssa, muuten ei ole kyllä tullut käytyä. Tässä lähellä on myös ruokakaupat ja pari ostoskeskusta. Ruokakaupassa toki tulee käytyä, mutta ostoskeskuksessa ei kyllä ole tullut käytyä paitsi farkut jouduin kyllä hakemaan, kun hevosille pakatessa unohtui omat kamppeet vähemmälle, Ihalainen naurahtaa.
Millaista on raveissa yleisönä?
-Sunnuntaina käytiin Vincennesissä ihan yleisönä nauttimassa raveista. Siellä oli sellaiset markkina-ravit. Alakerta oli täynnä kojuja joilla eri tuottajat myivät lihaa, juustoa, viiniä, leipomotuotteita ja niin edelleen. Porukkaa oli tosi paljon, Ihalainen ihastelee.
Ranskassa on ylipäätään panostettu ravien oheisohjelmaan etenkin talvimeetingin aikaan.
-Iso monté-kisa Prix de Cornulier juostaan viikko ennen Prix d’Ameriqueta, siellä on sitten useampi bändi ja kaikkea. Kaikissa sunnuntairaveissa on myös joku teema, niinkuin nyt nuo tuottajat ja markkinat. Kyllä näihin varmasti on panostettu tosi paljon, suunnitteluun ja muuhun. Ja yleisökin viihtyy vaikka ravit on pitkät, kun siellä on muutakin ohjelmaa.
Ravien aikataulusta kiitosta
Ranskan ravien aikataulu on hyvin erilainen kuin Suomessa. Lähtöjen välit on paljon pidemmät. Miten tämä vaikuttaa?
-Varikolla on tosi rauhallinen ja mukava tunnelma ja ihmiset ehtii myös rupatella keskenään. Aikaa jää myös kunnon lämmittelyyn ja muihin toimiin varikolla. Se kymmenen minuuttia Suomessa on tosi lyhyt varsinkin kylmillä keleillä saada hevonen oikeasti lämpimäksi. Ihalainen sanoo. -Yleisön puolella ei kyllä minusta myöskään ole mitään haittaa pidemmillä väleillä. On aikaa rauhassa syödä ja seurata lähtöjä.
-Jos yhden asian saisi täältä tuotua mukanaan Suomeen niin se olisi kyllä ehdottomasti tämä ravien aikataulutus. Olen siitä Suomessakin yrittänyt puhua, että jo nykyinen aikataulu on liian tiukka saati jos sitä siitä vielä pitäisi lähteä kiristämään. Samoin kuin paljon ajaville kuskeille, ei siinä meinaa ehtiä vessassa käymään, jos kaikki hevoset joutuu lämmittämäänkin. Tällä aikataululla ehtii tehdä asiat enemmän hevosta ajatellen. Kuskillakaan ei ole kiire kääntää hevosta samantien radalta, vaan ne ajaa rauhassa kierrokset alas ja tulevat sitten omaan tahtiin varikolle, Ihalainen kiittelee.
