Jutta Ihalainen on viettänyt Antti Ojanperän valmennustallin hevosten kanssa Ranskassa jo kolme kuukautta. Reissu on jo tähän mennessä opettanut paljon.
-Sarjoja on hevosille vielä hyvin tarjolla loppukuusta, että ollaan täällä ainakin tämä kuukausi vielä, Ihalainen kertoo.
Hevosten suorituksiin Ihalainen on ollut tyytyväinen vaikka onni on jäänyt uupumaan.
-Paikat lähdöissä on olleet usein huonoja ja kyllä sen on päässyt huomaamaan, että autolähdössä huonolta paikalta 2100 metrin matkalla on liikaa toisten armoilla. Pitkillä matkoilla ja voltista vielä voi jotenkin onnistua.
Lauantaina viimeinenkin reissulainen, Main Stage, pääsi korkkaamaan Vincennesin kaviouran.
-Onhan se aina juhlapäivä, kun hevonen juoksee Vincennesissä kilpaa, mutta tällä kertaa ajettiin ehkä vähän preparee-hengessä, kun tullaan tauolta. Seuraava startti on kuitenkin jo katsottuna niin panostetaan enemmän siihen.
Uutta oppia matkoilta mukaan
Vaikka reissussa kuparinen on vielä jäänyt rikkomatta, muistuttaa Ihalainen, ettei kaikki reissun anti ole nähtävillä tuloslistoilla. Mukaan on karttunut kokemusta, oppia ja uusia verkostoja mielin määrin.
-Vaikka työtä oli paljon tehtynä etukäteen, on ollut hienoa huomata, että kyllä sitä täälläkin vaan pärjää. Oma ammattitaito ja verkostot riittää kyllä ja sen huomaamisen myötä ajatus siitä, että tänne tosiaankin kannattaa ja voi lähteä.
Maailma tuntuu myös pienemmältä maailmalta käsin.
-Sanoin Antille yksi päivä, että eiköhän lastata auto täyteen Elitloppet-viikonlopulle ja mennä sinne koittamaan, Ihalainen naurahtaa.
-Aiemmin on ajatellut, että ei sinne ole mitään asiaa mennä mutta nythän se tuntuu olevan kotoa käsin ihan naapurissa eikä tasokaan siellä enää niin pelota, kun on nähnyt, että hevoset on riittäviä täälläkin.
Koko ravisuomen reissu
Erityisen ilahtunut Ihalainen on uusista kontakteista joita reissu on tuottanut.
-Prix d’Amerique -päivänä tässä kävi kymmeniä suomalaisia, tuttuja ja vieraita. Lisäksi oleme saaneet paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat halunneet hankkia hevosen meille valmennukseen sillä ajatuksella, että sen kanssa osa vuodesta oltaisiin Ranskassa.
Myös ravikansan vastaanotto reissulle on lämmittänyt Ihalaisen mieltä.
-Tämä ei ole ollut pelkästään meidän ja reissussa olevien hevosten omistajien juttu, vaan tuntuu, että koko Suomalainen raviyleisö elää mukana. Jotain soraääniä kuuluu aina, mutta on ollut mukava huomata, että yleisesti ottaen suhtautuminen on ollut kannustavaa. Toivottavasti tämä kannustaisi muitakin lähtemään.
-Vaikka kävisi vain lyhyemmän pätkän, kyllä oppia tarttuu aina mukaan.
Lightning Stride Pihtiputaalle?
Uusia hevosiakin talliin on reissulta löytynyt. Heli ja Petri Tarrimaan Lightning Stride tuli talliin ennen Prix d’Ameriqueta.
-Aiemmin hankittu Meursault lähti juuri Suomeen mutta täyttä tässä nyt on, kun Prix d’Amerique huutokaupasta ostettu Magnolia Des Arris on täällä myös.
Lightning Stride on poikkeuksellinen tamma yleensä vain oreja ja ruunia sisältäneeseen valmennustalliin.
-Se, ettei tallissa ole ollut tammoja, on ollut ihan suunniteltu asia. Meillä on paljon nuoria oreja ja talli pysyy rauhallisempana, kun dynamiikkaa ei sekoita tammoilla.
Ihalainen ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta pysyvämpäänkään muutokseen Lightning Striden tullessa kysymykseen.
-Fifi on niin hienokäytöksinen tamma, ettei meidän orit ole siitä mitään välittäneet. Siinä on muutenkin sellainen luokkahevosen leima, että huomaa, ettei se Derbyä ole vahingossa voittanut.
Suunnitelmat Lightning Striden kohdalla ovat selkiytyneet siltäkin osin, että se on tarkoitus juosta vielä tuleva kausi kilpaa vaikka ranskalaiset oriagentit ovat lähestyneet sen omistavia Tarrimaita yhteistyöehdotuksilla.
-On ollut kyllä jännää seurata, miten paljon huipputamma saakin kosioehdotuksia. Jopa Face Time Bourbonin agentti on ollut yhteydessä Tarrimaihin.
Tamman jatkosta ei ole päätetty, mutta Ihalainen ajattelee, että tamman olisi mahdollista tulla jopa mukana
-Meillä on kuitenkin siellä vähentynyt hevosia niin, että olisi mahdollista järjestellä yksi tammakin mahtumaan tilalle. Ja kyllähän tuon tason hevosen takia tehdään mielelään järjestelyjä.
Grosbois ensi talvenkin osoite?
Tulevien vuosien suhteen ajatukset Ranskaan tulosta ovat selkeytyneet mutta vielä kesken.
-Kyllähän pääpaino on aina siinä, että pitää olla kunnossa olevat hevoset joiden kanssa lähdetään, Ihalainen muistuttaa.
-Mitään sellaista väkipakkoa ei ole lähtemiseen, mutta kyllä se silti suunnitelmissa on.
Paikan valinta on vielä kesken mutta mahdollisuuksia Pariisin ympäristöstä on jo kartoitettu.
-Kyllähän Grosboisissa on hyvät puolensa. Täällä on oma yhteisöllisyys, eläinlääkäripalvelut ja kaikkea lähellä. Sairastumiset ja karanteeni on ollut enemmänkin huonoa tuuria. Pitää vielä miettiä plussat ja miinukset yhteen.
Kesäaikaan Grosbois ei Ihalaista houkuta vaikka lähtöjä hevosille olisi myös kesäaikaan tarjolla. Grosboisin linnan pihalla nimittäin järjestetään kesän aikana useat festivaalit. Festivaalit järjestetään Grosboisin maneesilla, käytännössä suoraan Ojanperän tallin pihalla.
-Tapahtumat järjestetään käytännössä tämän meidän tallin pihalla ja meininki vastaa videoiden perusteella aikalailla sambakarnevaalia. Olisi siinä hevosilla aikamoinen totutteleminen, Ihalainen naurahtaa.
Kimpanvetäjille vahvempaa roolia
Ihalainen kertoo arvostuksen säilyneen Ranskalaiseen raviurheiluun myös reissun myötä mutta samoin Suomalaiseen.
-Kyllä minä ajattelen, että meillä Suomessa pitää olla ylpeitä siitä ammattitaidon tasosta ja hevosmiestaidon perinteestä mitä meillä on. Mutta se pitäisi huomioida, minkä verran Suomessa on kilpailevia hevosia. Siihen nähden lähtöjä ajetaan aivan liian paljon. Vaikken itse pelaa, ymmärrän kyllä pelaajiakin siinä, että lähdöistä tulee pelillisesti helposti epämielenkiintoisia sitä kautta.
-Päättäjiltä toivoisi sellaista päätöksentekoa, että saataisiin mahdollisuus hevosille elättää itseään ja sitä kautta ihmisiä innostumaan omistamiseen. Pääpaino on varmasti kimppaomistamisessa jatkossakin ja jotenkin pitäisikin saada ihmiset, jotka ovat jollain lailla olleet mukana raviurheilussa pysymään mukana vaikka juuri kimppaomistamisen kautta ettei niitä ihmisiä menetettäisi lajin parista.
Tässä Ihalainen näkee tarvetta myös hyville kimpanvetäjille.
-Kimpanvetäjän roolia pitäisi korostaa ja ehkä maksaakin siitä oikeaa korvausta, että käytännön asioiden hoitamisen lisäksi vetäjä toimisi sellaisena ryhmähengen nostattajana. Me ollaan oltu tosi tyytýväisiä siihen, että kimpoilla on hyvät vetäjät ja saadan sitten itse keskittyä omaan työhömme. Siinäkin kuitenkin riittää hommaa.
Kotoa Ihalainen kaipaa valmennusolosuhteita.
-Kyllä sitä monesti miettii, että olisi luottavaisempi mieli tuoda hevoset startiin, kun ne saisi tuoda sieltä omasta systeemistä, mutta on tähänkin jo tietysti tottunut.
