Toni Nieminen hyppäsi mäkihypyn olympiakultaa Albertvillen kisoissa 1992 vain 16-vuotiaana. Hän olisi voinut voittaa olympiakultaa myös 26-vuotiaana Salt Lake Cityn kisoissa 2002.
Toni Nieminen tuli suomalaisten tietoisuuteen ensimmäistä kertaa jo 13-vuotiaana Lahden MM-kisoissa 1989. Hän oli silloin koehyppääjänä ja kohautti nuoren ikänsä takia.
Lahden kisojen jälkeen v-tyyli alkoi yleistyä, vaikka siitä sakotettiin tyylipisteistä. Suomessa uutta tyyliä ei ymmärretty. Matti Nykänen, joka myöhemmin lauloi ”v on aivan uusi tyyli, lisää pituutta heti sanoi lyyli”, pilkkasi v-tyyliä haarapääskyn lennoksi.
V-tyyli kehittyi 1991 kuitenkin siihen pisteeseen, että se oli mullistamassa mäkihypyn. Kesällä 1991 Toni Nieminen päätti kokeilla V-tyyliä ja tulokset olivat erittäin lupaavia.
Talven tultua Nieminen sitten räjäyttikin pankin. Hän voitti Keski-Euroopan mäkiviikon ja lähti Albertvillen olympialaisiin kultasuosikkina.
Nieminen jäi normaalimäen kisassa vielä pronssille. Kisa olisi ollut voitettavissa, mutta hän lähti väärään tuulirakoon.
Joukkuemäessä pitkälti Niemisen sensaatiomaisten suoritusten takia Suomi voitti kuitenkin kultaa. Joukkueessa hyppäsivät myös Ari-Pekka Nikkola, Mika Laitinen ja Risto Laakkonen.
Ja Nieminen kruunasi olympialaistensa suurmäen kultaan. Hulabaloo oli valmis.
Nieminen joutui kotimaassa melkoiseen pyöritykseen. Vähemmästäkin 16-vuotiaan pää menee sekaisin.
Yhden loistavan vuoden jälkeen seurasi yhdeksän vaikeaa vuotta. Kaudella 2001-02 Nieminen oli kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että mahtui Suomen olympiajoukkueeseen Salt Lake Cityn 2002 kisoihin.
Suomi oli tuolloin mäkihypyn joukkuekisan voittajasuosikki, mutta Niemistä ei joukkuekisaan huolittu. Päävalmentaja Mika Kojonkoski teki päätöksen asiasta.
– Meillä oli kaksi urheilijaa taistelemassa siitä viimeisestä paikasta. Minä ja Jussilaisen Risto. Riselle paineet kävi vähän liian suuriksi. Sillä taso laski siitä, joka se oli ennen kisoja. Ja mulla oli taas vähän toisin päin, kommentoi Nieminen tammikuussa 2026 Atleetin Lumiukot-ohjelmassa.
Nieminen hyppäsi harjoituksissa Ristolaista paremmin.
– Meillä oli neljä harjoituskierrosta ennen joukkuemäen kisaa. Ja neljällä mä olin parempi kuin Rise. Mutta silti Rise hyppäsi siinä joukkueessa, Nieminen totesi.
Nieminen on tapahtuneesta yhä näreissään. Kojonkoski ei oikein kunnolla perustellut ratkaisuaan.
– Se oli mulle sellainen paikka, etten Mikalta saanut selkeää perustetta ennen enkä jälkeen sitä, että miksi näin. Mulla tuli siinä kyllä niin paha kolari valmentajan kanssa kuin olla ja voi. Me ei oikein olla sen jälkeen pystytty Mikan kanssa asioista puhumaan.
– Mä omalla tavallani ymmärrän, mutta mulle se oli semmoinen juttu, etten voi ymmärtää, ettei Mika nähnyt mun puoltani siinä asiassa. En ollut valmis puhumaankaan siitä. Omasta mielestäni koin vääryyttä. Mun reaktio oli, että pitäköön tuo Kojonkoskikin tunkkinsa, Nieminen lisää.
Suomi jäi joukkuemäessä hopealle mietomaisella tappiolla. Saksa vei kultaa päihitettyään Suomen 0,2 pisteen erolla.
Arvoitukseksi jäi, olisiko Nieminen voinut auttaa Suomen kultaan, jos olisi joukkuemäkeen päässyt. Hän itse on ainakin sitä mieltä.
– Niin. Se jäi vielä niin lähelle ja tuli hopeeta. Voit uskoa, kun sieltä Salt Lake Citysta lennettiin kotiin, niin se ajatus siitä, että olisiko voinut tehdä jotain sen verran paremmin, että olisi pystynyt sen kullan sieltä kairaamaan, Nieminen toteaa.
– Se oli kyllä yksi urani isoimmista pettymyksistä. Se oli kamala tunne. Otti aikaa, että siitä pääsi yli. En ole päässyt vieläkään ihan täysin, Nieminen lisää.
Kuuntele Niemisen kommentit Kojonkosken päätöksistä tästä:
