Atleetin kolumnisti Lauri Hollo pitää koripallon seuraamisesta, mutta etenkin NBA:ssa ottelut venyvät välillä kohtuuttoman pitkiksi. Liian usein tuntuu, että TV-lähetyksissä on enemmän muuta härpäkettä kuin peliä.
NBA:n koripallo-ottelussa on tehokasta peliaikaa 48 minuuttia. Silti ottelu saattaa kestää ylösheitosta loppuvihellykseen yli kolme tuntia.
Toki tähän on koripallossa totuttu, mutta katkoja ja taukoja suoraan peliaikaan tulee jatkuvalla syötöllä. Niin paljon, että pelejä on nykyisin jopa tuskallista seurata.
NBA Passilla voi katsoa version, jossa nämä tauot on leikattu pois. Jos katsoo HBO Maxilta, sellaista mahdollisuutta ei ole. Kelata toki voi, jos katsoo tallennetta, mutta se katkaisee myös katselukokemuksen ikävästi.
Perkasin läpi kauden avausyön huippuottelun San Antonio Spurs–Oklahoma City Thunder. Erilaisia yli kolmen minuutin taukoja tuli peräti viisitoista. Ja kun OKC oli lopulta melko ylivoimainen, ei viime hetkien aikalisärumbaa edes nähty. Aikalisiä otettiin yhteensä vain kuusi, kun teoreettinen maksimimäärä olisi 14. Niinpä ottelu kestikin lopulta ”vain” kaksi tuntia, 31 minuuttia ja 52 sekuntia.
Valmentajan haastoja nähtiin maksimimäärä eli neljä, erotuomarien videotarkistuksia kaksi. Tuomarien tarkistukset veivät aikaa 7.43 minuuttia, haastot 13.42 minuuttia, aikalisiin kului tasan 22 minuuttia. Jaksojen välisiin taukoihin meni 22.23 minuuttia, mikä on aika tarkkaan säännöissä määritelty aika. Tämä tekee yhteensä noin tunnin ja kuusi minuuttia erilaisia taukoja. Se on paljon, jopa liikaa. Ja kuten jo aiemmin totesin, aikalisiin olisi voinut mennä vielä puolisen tuntia lisää.
Yhdysvaltain ammattilaissarjoissa jokainen ottelu on ennen kaikkea tuote ja paikan päällä elämys. Sen ympärille on rakennettava kaikenlaista huudatuskilpailua, paitojen ammuskelua yleisöön sekä muuta väkinäistä oheisohjelmaa.
Toki etenkin jenkkilässä kyse on myös siitä, että TV-lähetyksessä on oltava tietty blokki mainosaikaa. Ja siitä, että on oltava aikaa syöttää ja juottaa katsojia kesken ottelun. Keskimäärin yksi fani kuluttaa pelin aikana ruokaan ja juomaan noin 60–100 euroa. Siksi jatkuvat tauot.
Kohelluksen ja älämölön seuraaminen paikan päällä voi olla jonkun mielestä viihdyttävä elämys, mutta televisiosta katsoen se on lähinnä sama kuin tekisi kolmetuntisen tuseerauksen itselleen; ohikiitävän hetken voi tuntua jopa omituisen hyvältä, mutta sitten sattuu taas. Siteeraan Apulantaa: Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään…
Käytännössä kaikissa muissakin joukkuelajeissa erilaiset videotarkastukset rikkovat nykyisin paitsi pelin, myös katselukokemuksen rytmin. Jalkapallo- ja jääkiekko-ottelut sentään etenevät vielä, mutta koripalloa katsoessa tulee liian usein mieleen, eikö tämä lopu koskaan? Oli itse peli sitten kuinka tasokasta tahansa.
No, turha haikailla menneisyyteen. 80-luku oli 80-luku, nyt on erilaiset pelisäännöt.
Näkökulma: Lauri Hollo
