Ensi kesän jalkapallon MM-kisoissa pelaa 32:n sijaan 48 joukkuetta. Muutoksen myötä turnauksen taso väistämättä laskee, mutta Pohjois- ja Keski-Amerikasta mukana on toinen toistaan heikompia joukkueita.
Aiemmin Pohjois- ja Keski-Amerikasta pääsi läpi kolmesta neljään maata. Juuri päättyneistä karsinnoista mukaan pääsi viisi joukkuetta, mutta Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon päästyä kisaisäntinä automaattisesti mukaan alueelta nähdään MM-kisoissa kahdeksan maata.
Muutoksen myötä MM-karsinnoista jatkoon pääsivät Panama, Suriname, Haiti, Curacao ja Jamaika. Surinamelle ja Curacaolle kyseessä on debyytti maailmanmestaruuskisoissa.
Curacaon historiallisesta tempusta huolimatta suurin heittopussi on Suriname. Eteläamerikkalaisen valtion maajoukkue on FIFAn maailmanlistan sijalla 126.
Samaan aikaan kun Pohjoi- ja Keski-Amerikassa kisoihin pääsevien joukkueiden määrä yli tuplaantuu, Euroopasta kisoihin pääsee vain kolme joukkuetta enemmän.
Afrikasta ja Aasiasta pääsee neljä joukkuetta lisää. Etelä-Amerikassa kiintiötä on kasvatettu vain kahdella, koska isommalla määrällä maanosasta loppuisivat pikkuhiljaa valtiot kesken.
Selvää siis on, että turnauksen joukkuemäärän kasvattamisen takana isoimpana tarkoitusperänä on selkeästi kasvattaa lajin läsnäoloa sellaisissa paikoissa, joissa se ei vielä ole valtavassa suosiossa. Niin, ja tietysti näin turnaus tuottaa enemmän rahaa.
Onko esimerkiksi noin Jyväskylän kokoinen Curacao markkinaltaan sellainen valtio, jota FIFAn kuuluisi tavoitella? Mielestäni ei.
Muutoksen myötä MM-kisojen ensimmäiset ottelut ovat yhä suuremmissa määrin sellaisia, joiden voimasuhteet ovat aivan kallellaan. Ajan myötä laji varmasti kasvaa joissain maissa, mutta merkittävät muutokset tulevat kestämään todella pitkään.
Siihen asti joudumme tyytymään turnaukseen, jossa puolet alkulohkon otteluista ovat totaalisen yksipuolisia.
