Naisten hiihto hyväksyttiin olympialajiksi Oslossa 1952. Suomi otti naisten ainoassa kisojen hiihtotapahtumassa kolmoisvoiton.
Naisten hiihtokilpailut herättivat 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla vastustusta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Puoltajien määrä lisääntyi toisen maailmansodan jälkeen ja Oslon kisoissa naiset saivat viimein kilvoitella hiihdon olympiamitaleista.
Oslossa naisilla oli ohjelmassa vain 10 kilometrin kilpailu. Siinä oli 20 osanottajaa, joista 18 hiihti maaliin.
Tampereella Vehmaisten tiilitehtaan toimistovirkailijana työskennellyt Lydia Wideman oli aiemmin jo lopettanut hiihtouransa, mutta päätti panostaa lajiin kolmekymppisenä vielä uudelleen, kun hänen kaksoissiskonsa Tyyne menestyi ja pääsi kilpailemaan ulkomaillakin.
Tyyne lopetti uransa 1951 voitettuaan SM-kilpailussa Lydian. Sisaruksista vain Lydia panosti olympialaisiin.
Tammikuussa eteläinen Suomi kärsi lumipulasta. Lydia ei pystynyt harjoittelemaan, mutta saavutti silti kisapaikan olympiakarsinnasta.
Olympiakisoissa hän voitti ylivoimaisesti. Toiseksi sijoittunut Mirja Hietamies hävisi hänelle 59 sekuntia.
Suomi otti kisasta kolmoisvoiton. Pronssia saavutti legendaarinen Siiri ”Äitee” Rantanen. Oslon 10 kilometrin kisa on yhä viimeisin suomalaisten saavuttama kolmoisvoitto olympialaisista.
Wideman lopetti uransa Oslon olympiatalven jälkeen. Hän toimi aktiiviuransa jälkeen hiihdon parissa taustavaikuttajana Hiihtoliiton liittohallituksessa sekä Tampereen Pyrinnössä huoltajana.
Wideman kuoli 2019. Hän oli 98-vuotias.
