Suuri tanssi on täällä! Parasta aikaa jääkiekon ystäville. Stanley Cupin playoffit ovat alkaneet. Ihan ensimmäisessä ottelussa ennakkosuosikki Carolina Hurricanes kukisti Ottawa Senatorsin puhtaalla pelillä maalein 2-0. Kokenut maalivahti Frederik Andersen piti nollan. Hurricanesin kotiyleisö oli riemuissaan, ja todella äänekäs. Ottelu aloitettiin vanhan koulun tavalla, tappelulla. Tässä pari kommenttia.
Vincent Lecavalier vastaan Jarome Iginla-viboja
Innolla odotetut Stanley Cupin playoffit alkoivat railakkaasti. Koko pitkän kauden tätä onkin odotettu. Vain parhaat joukkueet ovat enää mukana. Karsinta on ollut kovaa, kaikki eivät tänne pääse. Maailman parhaat pelaajat, parhaat valmentajat, parhaat tuomarit, ja parhaat selostajat sähköisissä viestimissä. Taistelua ammattilaisjääkiekon himotuimmasta palkinnosta tullaan käymään kaksi pitkää kuukautta. Peli muuttuu fyysisemmäksi. Paljon taklauksia.
Tämän kevään ensimmäinen ottelu Pohjois-Carolinan Raleighssa pelattiin Hurricanesin kotihallissa Lenovo Centerissä loppuunmyydyn ja hulluna riehuneen katsomon (noin 18,800 maksanutta) edessä.
Vain muutamaa sekuntia ennen ensimmäistä aloitusta Ottawa Senatorsin kapteeni Brady Tkachuk kävi pelaajapenkillä. Hän nuuhkaisi ammoniakkia huoltajan antamasta pullosta, ja lähti aloitukseen, kevään 2026 Stanley Cupin playoffien ensimmäiseen aloitukseen, asettuen paikalleen vasempaan laitaan. Hän katsoi keskelle Dylan Cozensia vastaan aloitukseen asettuvaa Carolina Hurricanesin kapteenia Jordan Staalia, sanoi jotain, ja nyökkäsi.
Staal nyökkäsi takaisin.
Joukkueitten kapteenit pudottivat hanskansa heti kiekon pudottua jäähän. Tappelu!
Tkachuk aloitti iskemällä pari kertaa oikeallaan, osumatta kunnolla. Staal ehti iskeä yhden mojovan oikean koukun suoraan Senators-kapteenin leukaan, ja sitten molemmat kaatuivat jäähän.
Pelikello näytti aikaa 19:57. Ottelua oli ehditty pelata kolme sekuntia. Lenovo Centerin täyttänyt yleisö riehui villinä, eikä hiljentynyt ennen kotiinlähtöä koko ottelussa.
On suhteellisen harvinaista nähdä joukkueittensa kapteenit tappelemassa toisiaan vastaan. Parhaiten muistetaan klassinen Vincent Lecavalier vastaan Jarome Iginla vuoden 2004 Stanley Cupin finaalissa. Kaksi supertähteä. Jamie Benn vastaan Adam Lowry. Brayden Schenn pyysi Nick Folignoa ottelemaan Winter Classicin toisen erän aluksi, vaikka Blues oli johdossa. Ryan Getzlafin ja Joe Thorntonin tappelusta on kulunut jo seitsemäntoista vuotta. Taas kaksi supertähteä.
Kommentteja
– Minulla ei ole sanoja tähän, sanoi `Canesin Jordan Martinook pelin jälkeen kapteeninsa uhrautumisesta. Ja sitten löysi sanat – Hän on meidän johtajamme, ja me seuraamme häntä kamppailuun. Hän näytti mallia. Hän on minun kapteenini, ja minä rakastan häntä. Olen niin ylpeä hänestä. Mahtava tapa aloittaa peli.
Ottawan kopissa Brady Tkachuk kertoi syyn aloittamaansa aloitusmenettelyyn.
– Halusin vain näyttää, että tästä tulee pitkä pelisarja, ja hän halusi tehdä saman, sanoi Tkachuk, verenpunainen jälki leuassaan. – Koko halli rakasti sitä. Se toi energian päälle. Laitoimme pudotuspelit liikkeelle koko liigan puolesta.
Jordan Staal vastasi samaan kysymykseen.
– Hän on fyysinen kaveri, pelaa kovaa, ja hän halusi lähteä. Se on osa tätä hommaa. On selvää, että nuo Tkachukin veljekset, he pelaavat kovaa ja fyysisesti, ja he pelaavat tyylillä, jota vastaan on vaikeaa pelata. Joten se oli varmasti mielenkiintoinen aloitus.
Tappelun merkitys ja vaikutus
Me NHL-jääkiekon seuraajat, me olemme tottuneet näkemään tappeluja jäällä. Kaksi aikuista miestä, kaksi erittäin hyvin palkattua ammattilaista (keskipalkka jossain neljän miljoonan US dollarin tienoilla per kausi) pudottaa hanskansa, ja selvittää välinsä paljain nyrkein. Tätä pidetään osana peliä, osana vanhaa pyhää kanadalaista jääkiekkoa. Asialle omistautuneen Hockey Fights-sivuston mukaan runkosarjassa 2025-26 nähtiin 307 tappelua.
Keskustelu siitä, kuuluvatko tappelut NHL-jääkiekkoon (siis tällä palstalla puhutaan vain ja ainoastaan NHL-jääkiekosta) on aihe toiselle päivälle, tai toiselle palstalle, jos ollenkaan. NHL-pelaajat ja valmentajat arvostavat pelaajaa, joka uhraa terveytensä tappelemalla, koska tappeluihin on aina syy. Yleisimmin puolustetaan kaveria, korjataan vääryys. Käydään kuittaamassa baarilasku, kuten sanotaan. Tällä tavalla peli pidetään siistinä ja rehellisenä, pelaajien itsensä toimesta. Pelaajien peli.
Stanley Cupin ensimmäisen ottelun ensimmäisessä aloituksessa kyseessä oli yleisön saaminen mukaan heti alusta, tunnelman nostamisesta kattoon, ja sävelen hakemisesta itse peliin, molemmin puolin. Siinä Brady Tkachuk onnistui.
On tietenkin mielipiteitä kaikkea tätä vastaan. Miksi ihmeessä Brady halusi saada koko hallin innostumaan, koska ollaan vastustajan hallissa, Hurricanes-fanien edessä? Brady Tkachuk on yksi joukkueensa parhaista pelaajista, Jordan Staal taas jo pitkän ja menestyksekkään uransa illankoitteessa. Miksi antaa Carolinan ottaa Ottawan huippupelaaja jäältä heti alussa viiden minuutin ajaksi?
Joittenkin mielestä tämä tappelu heti aloituksessa – jonka Tkachukin veljekset järjestivät myös 4-Nations turnauksessa Montrealissa – on käymässä vanhaksi tempuksi. Jotkut pitivät täysin turhana Show-tappeluna, koska sen jälkeen nähtiin vain yksi laukaus kohti maalivahtia pelin ensimmäisten yhdeksän minuutin aikana.
Antiikin Kreikka? Troijan sota? Akhilles ja prinssi Hektor?
Hockey Night in Canadan studiossa entinen NHL-pelaaja Kevin Bieksa antoi analyysin pelaajan näkökulmasta.
– Historia toisti itseään, sanoi Kevin. Ajatelkaa Troijan sotaa, Akhilleksen ja prinssi Hektorin välistä taistelua heti alussa.
Bieksa meni aika kauaksi vertauksessaan, kreikkalaiseen mytologiaan jonnekin tuhannen vuoden taakse. Gordie Howe ei ollut edes syntynyt vielä.
– Näimme tänä iltana kaksi johtajaa, kaksi joukkueittensa kapteenia ja joukkueittensa kiistatta parhaisiin lukeutuvaa pelaajaa. He vain lähtivät sotaan. On kyseessä seitsemän pelin sarja, jossa jokainen pienikin etu vastustajasta merkitsee. Molemmat joukkueet tässä, ja molempien johtajat yrittävät saada edun puolelleen. Ottelu päättyi pattitilanteeseen, tasapeliin (Kevin käytti shakkitermiä ”stalemate”); hyvin hoidettu Jordan ja hyvin hoidettu Brady. Molemmat saivat joukkueensa sytytettyä. Molemmilla oli tähän syy.
Kevin Bieksa näytti tilanteen yllämainitusta Joe Thornton vastaan Ryan Getzlaf-tappelusta, joka tapahtui kevään 2009 playoffeissa, ensimmäisellä kierroksella, kuudennen pelin alla. Sharks oli saanut paljon arvostelua osakseen siitä, ettei se kamppaillut tarpeeksi kovaa, ei taistellut tarpeeksi. Niinpä Joe esitti haasteen ja kaksi kapteenia (Thornton oli varakapteeni), kaksi joukkueittensa parasta pelaajaa, ottivat yhteen.
Hän näytti myös klassisen Vincent Lecavalier vastaan Jarome Iginlan vuoden 2004 finaalista. Bieksan mielestä Brady oli tässä Akhilles ja Jordan Hektor. Hektorilla ei tarinan mukaan ollut paras päivä.
Oliko tässä mitään järkeä? Ensimmäiset 6-7 minuuttia olivat selkeää Carolinan painostusta. Vai pitääkö alkaa laskea vasta hetkestä, jona viiden minuutin jäähyt on kärsitty? Tämä voidaan nähdä eri tavoin.
Tkachukin veljesten tyyli jääkiekossa ei ole kaikkien mieleen, mutta heille on annettava pisteet showmanshipistä, vaikka hampaat irvessä.
Brady varmasti onnistui sytyttämään oman joukkueensa tällä viimeisellä tempauksellaan.
Mutta Jordan Staal, 37-vuotias, playoffottelut mukaanlaskien lähes 1,600. ottelun konkari; tuo teininä jo Stanley Cupin voittanut kuuluisan veljessarjan toiseksi nuorin, kotoisin suomalaisistaan kuuluisasta Thunder Baystä (hän vei Stanley Cupin Hoito-ravintolaan sen voitettuaan), joka 20 NHL-kautensa aikana on pudottanut hanskansa vain kahdeksan kertaa, saattoi myös sytyttää omansa nyökkäämällä suostuvasti.
Pelisarja jatkuu Raleighssa maanantaina paikallista aikaa.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
Facebook: Jouni Niemisen NHL
