Suomen miesten jalkapallomaajoukkue oli 2000-luvun alussa paperilla Euroopan parempaa kastia, jos ajatellaan, missä seuroissa Suomen pelaajat pelasivat. Arvokisoihin Suomi ei kuitenkaan päässyt.
Suomen silloinen ykkösmaalivahti Antti Niemi muistelee noin neljännesvuosisadan takaisia aikoja Atleetin Sporttikärpänen-ohjelmassa. Niemi tietysti nostaa esille Jari Litmasen ja Sami Hyypiän.
– Jari oli kymppipaikalla kiistatta maailman parhaita pelaajia. Ja meille Huuhkajissa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa sellainen pelaaja, että jos peli meinasi vähän takkuilla, niin annettiin pallo Jarille ja niin se piti kyllä siitä huolen, Niemi toteaa.
– Pelintekijätyyppinen, teknisesti ja taidollisesti, Jari oli muita selkeästi yläpuolella. Ja Sami oli puolustuksellinen johtaja omalla pelipaikallaan. Hän oli pelipaikallaan myös yksi maailman parhaita, Niemi jatkaa.
Kun tämä niin sanottu kultainen sukupolvi poistui kentiltä, ei suomalaisia ole juuri Euroopan kovissa sarjoissa nähty, paitsi Teemu Pukki ja Lukas Hradecky. Mitä on tapahtunut?
– Me kaikki jalkapalloihmiset ollaan mietitty tätä tosi paljon. 2000-luvun alkuolen joukkue, niin olihan se meidän joukkue paperilla tosi kova. Valioliigasta oli monta pelaajaa, jotka pelasivat myös joukkueessaan isoja minuutteja. Meillä oli kolme maalivahtia, Peter Enckelman, Jussi Jääskeläinen ja minä kaikki Valioliigassa, arvioi Niemi.
Maapallon väestömäärä on kasvanut ja jalkapalloilijoiden määrä luonnollisesti myöskin siinä samalla.
– Meillä maajoukkueessa topparit tulivat 2000-luvun alussa Liverpoolista ja Anderlechtista. Sitten oli Hollannin liigasta Joonas Kolkka, Mika Nurmela. Jotainhan siinä on tapahtunut, mutta yksi syy on, että kilpailu on koventunut. Afrikasta tulee pelaajia nykyään Eurooppaan. Tarjontaa on vain todella paljon, Niemi toteaa.
Niemi ei lähde arvioimaan, miten Suomen pelaajien seurajoukkuetilanne olisi mahdollista palauttaa 2000-luvun alun tasolle.
– On sitä mietitty, miten päästäisiin tuollaiseen tilanteeseen taas, mutta ei mulla ole suoraa vastausta.
