Katselinpa maanantaina aamusella NBA:n konferenssifinaalin San Antonio Spurs–Oklahoma City Thunder. Kaksikko pelaa käytännössä huimaa moraalista finaalisarjaa, vaikka toki New York Knicksilläkin vielä saumansa on.
Hengästyttävää peliä kerta kaikkiaan. San Antonion Victor Wembanyama ei ole mies tältä planeetalta, hänen on pakko olla jostakin ulkoavaruudesta. Pelin huikea taso tai ”Wemby” ei kuitenkaan hengästyttänyt ottelussa eniten.
Jollakin pelin loputtomista mainostauoista nähtiin nimittäin kerrassaan hämmentävä näytelmä. Ensin Oklahoman maskotti kävi lyömässä ja potkimassa kotijoukkue Spursin maskottia. Sen jälkeen iso musta mies – entinen showpainija Mark Henry – tuli parketille vetämään turpiin Oklahoman maskottia (joka varmasti oli juonessa mukana). Ensin maskottia hakattiin tuolilla, sen jälkeen näytelmän sankari vielä potki tätä kylkeen, kun maskotti makasi maassa. Performanssin lopuksi paikalle tuli San Antonion maskotti, joka halasi Henryä ja kävi vielä potkaisemassa OKC-maskottia. Sen jälkeen maskotti kiskottiin teatraalisesti käsistä pois areenalta.
Kenenköhän mielestä tällainen väliaikashow oli hyvää viihdettä? Sellaiseksi se oli kuitenkin ilmiselvästi tarkoitettu. Osa yleisöstä innostui, osa ei.
Voisiko tällainen mennä läpi Suomessa? Ei ikinä.
Urheiluun kuuluu mielestäni vastustajan kunnioittaminen. Tällaiset episodit luovat väkisinkin mielikuvan huonosta voittajasta sekä välittävät väkivaltaisen viestin, jollaista ei kenenkään luulisi urheilun yhteydessä haluavan välittää. Vaikka kyseessä olisikin performanssi. En yhtään ihmettele, miksi Yhdysvallat on maana siinä jamassa, missä on, kun joku johtoportaasta on näyttänyt peukaloa tällaiselle väliaikaällötykselle.
Sitä paitsi koripallo, jos mikä, tunnetaan herrasmiesten pelinä. Ei tapella kuten jääkiekossa, ei filmata kuten jalkapallossa. Miksi ihmeessä sitten tällainen järjetön järjestetty episodi? Ehkä jollakin aivokääpiöllä oli hauskaa sitä katsellessa, minulla ei ollut. Maailmassa riittää väkivaltaa aivan liikaa ilmankin.
Lauri Hollo
