Philadelphia Flyers voitti Carolina Hurricanesin voittomaalikisan kautta maalein 3-2, ja varmisti paikan Stanley Cupin playoffeihin ensimmäisen kerran sitten kevään 2020. Pudotuspelit ovat paremmat, kun Philadelphia Flyers on mukana. Voimme tietenkin analysoida, ja puhua juhannukseen saakka syistä, miksi Flyers lähtee pudotuspeleihin. Rick Tocchetin valmennuksesta lähtien. Mutta ratkaisevaan peliin tämä organisaatio lähti varman päälle, jos näin voidaan sanoa. Kaiken peliin laittaen. Me jääkiekkojumaliin tosissaan uskovat ymmärrämme kyllä. Tässä pieni tarina playoffpaikan takana, osaksi NHL-blogin arkistoista.
RR55
Philadelphia Flyersin pääsy Stanley Cupin playoffeihin kuuden vuoden jälkeen merkitsee sitä, että 820 runkosarjaottelua pelannut, nyt 31-vuotias jämerä puolustaja Rasmus Ristolainen pelaa kohta NHL-uransa ensimmäiset playoffpelit. Onnittelut!
– Risto on rakennettu playoffeja varten, twiittasi ESPNllä nykyisin toimiva Stanley Cup-mestari ja 1,023 NHL-ottelun konkari Erik Johnson maanantaina. – Olosuhteiden uhri vuosien ajan, hän jatkoi. – Helvetinmoinen pelaaja, ja hän tulee olemaan monsteri Flyersille playoffeissa. Hän ansaitsee tämän.
Erikin, Rasmuksen entisen joukkuekaverin, sanoihin ei ole oikein mitään lisättävää.
Asia ei ole kai ihan varma tätä kirjoitettaessa kesken Oilers vastaan Avalanche-pelin maanantaina Edmontonissa, mutta ilmeisesti kohta nähdään Battle of Pennsylvania, koska Flyersin vastustajaksi tullee Pittsburgh Penguins. Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen!
Playoffeihin lähdetään ilman Floridaa, New Yorkin joukkueita, Chicagoa, Vancouveria, Winnipegiä, ja niin edelleen, mutta tämä tuo varmasti intoa meille katsojille.
Lauren Hart
On olemassa osasyy, ainakin meidän jääkiekkojumaliin tosissaan uskovien mielestä, miksi Philadelphia Flyers on menossa Suureen Tanssiin.
Ystävämme Veljellisen rakkauden kaupungissa, jääkiekko- ja baseballkirjailija ja -toimittaja Russ Cohen kertoi NHL-blogille, että pelien tullessa merkittävämmiksi, Flyers on vetänyt vanhan valtin hihasta. Vakituinen kansallislaulujen laulaja Lauren Hart on ihan viime peleissä laulanut vanhan “God Bless America”:n ennen otteluja.
Tähän liittyy vanha tarina, joka on osa Flyers-lorea. Kerrottakoon se tässä vielä kerran.
Kate
Philadelphia Flyersin tai Broad Street Bulliesin seurahistoriassa nimi “Kate” herättää yhtä paljon lämpimiä muistoja kiekkofaneille kuin muutkin Flyersin legendat, kuten “The Hammer”, “Hound”, “The Fog”, “The Rifle” tai vaikkapa oma jo 1980-luvulta säilynyt suosikkini “Ile”.
Katen kunniaksi ja muistoksi itse asiassa pystytettiin patsas Flyersin vanhan pelipaikan, sittemmin jo maan tasalle hävitetyn Philadelphia Spectrumin edustalle. Ei Eric Lindrosin tai Pelle Eklundin. Bobby Clarke, Bernie Parent, ja legendaarinen valmentaja Fred Shero ovat sittemmin saaneet patsaat Philadelphiaan, mutta Katen patsas oli ensimmäinen.
Kate Smith oli suosittu laulajatar Yhdysvalloissa 1930- ja 1940-luvuilla. 1960-luvun lopulle tultaessa hänen tähtensä oli jo tippunut, ja Kate asusteli julkisuudesta syrjässä viettäen hiljaisia eläkemummon päiviä kotonaan Long Islandilla.
Philadelphia Flyersin kotiotteluiden järjestäjät yrittivät pitää pelejä edeltävät kansallislaulujen laulut mielenkiintoisina vuonna 1967 NHL-seurana aloittaneen joukkueen alkuvuosina. Seuran sikariportaaseen kuulunut Lou Scheinfeld päätti jossain vaiheessa vaihtelun vuoksi soittaa virallisen kansallislaulun sijasta nauhoitusta Kate Smithin laulamasta ja Irving Berlinin säveltämästä amerikkalaisklassikosta “God Bless America”.
Ensiesitys ja voittoja
Ensiesitys tehtiin joulukuun 11. vuonna 1969 nauhalta.
Aluksi kokeilu sai fanit vihaisiksi. Jopa haukkumakirjeitä tipahteli Broad Street Bulliesin toimistolle asian vuoksi. Noina aikoina laajennusjoukkue Philadelphia hävisi suurimman osan peleistään. Mutta sitten huomattiin yleisesti, että Flyers voitti pelinsä iltana, jona Kate Smithin laulu soitettiin ensimmäisen kerran.
Protesteista huolimatta Katen levy päätettin soittaa uudelleen ja uudelleen, tosin harvemmin. Flyers voitti uudelleen ja uudelleen. Pian kaikki huomasivat, että jostain syystä Flyers voitti aina kun Katen laulu soitettiin ennen ensimmäisen aloituskiekon pudottamista. Yhdeksi pelipäivien puheenaiheista tuli se, kuultaisiinko illalla Katea vai ei.
Kolmen ensimmäisen kauden aikana, vuosina 1969-1972 Katen laulaessa, Flyers voitti 19, hävisi yhden, ja pelasi yhden tasan.
Ennen pitkää Kate ei ollut enää pelkkä kokeilu vaihtelun vuoksi. Kate Smithistä tuli psykologisen sodankäynnin ase, jota käytettiin strategisesti aina ennen tärkeitä ja kovia otteluja Montreal Canadiensia ja Boston Bruinsia vastaan. Sähköä oli ilmassa ennen pelejä, kun Spectrumin kuuluttaja ilmoitti juhlallisesti: “Join Kate Smith…”. Sitä enempää ei kukaan koskaan kuullut, sillä hulluna raivoavan yleisön pauhu peitti kuuluttajan äänen alleen.
Koko yleisö lauloi laulun mukana ,ja pauhu vain koveni aina laulun jälkeen, kun valotaululle iskettiin suunnilleen seuraavanlainen viesti: “KATE`S RECORD IS NOW 37-3-1! Katen voittotilastoa seurattiin tarkasti. Hän voitti lähes aina.
Kutsu lähtee
Syksyllä 1973 Flyersin johto sai uuden idean. Miksei kutsuta Katea Spectrumiin laulamaan God Bless America livenä?
Yhteys otettiin Long Islandille, mutta vuosikausia unohduksissa ollut eilispäivän laulajatar kieltäytyi aluksi kunniasta ystävällisesti, mutta päättäväisesti. Flyersin sikariporras sai tietää, että Kate Smith itse oli huolissaan siitä, miten hänen esiintymisensä menisi läpi modernin urheiluyleisön edessä. Suurin osa yleisöstä ei ollut edes syntynyt vielä Katen laulajauran huippuvuosina joskus ennen ja jälkeen toisen maailmansodan.
Lopulta useiden pyyntöjen jälkeen Kate suostui esiintymään. Mutta ainoastaan sillä ehdolla, ettei esiintymistä etukäteen mainostettaisi millään tavoin. Vain Kate itse, Flyersin sikariporras, ja Long Islandille lähetetyn limusiinin kuski tietäisivät, että Philadelphia Flyers oli tuona lokakuun iltana aikeissa käyttää salaista asettaan muitten tietämättä yllätyksenä.
Kun lopulta ottelua ennen Kate esiteltiin yleisölle, Philadelphia Spectrum räjähti.
Tämä oli alku yhdelle urheiluhistorian ja totisesti maailman kovimman jääkiekkoliigan erikoisimmista tarinoista. Yhteispeli yli kuusikymppisen, kolmekymmentä vuotta aikaisemmin uransa huipun nähneen, jo unohdetun laulajattaren, hullun amerikkalaisyleisön, sekä kovapintaisen lähes kokonaan kanadalaisista koostuneen Broad Street Bullies-lempinimisen kiekkoporukan välillä. Ja lauluna todella patrioottinen vanha laulu Amerikasta.
Espo ja Bawbie yrittivät kaikkensa
Vuoden 1974 Stanley Cupin finaalisarjassa kuvatussa filmissä on voi nähdä, miten Boston Bruinsin Phil Esposito jBobby Orr luistelevat paikalle kättelemään Katea. Espo ja Bobby yrittivät kaikkensa rikkoakseen Katen taian. Toisen pelin alussa he tulivat tuomaan kukkapuskan vanhalle laulajattarelle. Mutta mikään ei auttanut.
Ensimmäisen kuuden kauden aikana 1969-1975 Katen tilasto oli uskomaton 43 voittoa, 3 häviötä ja yksi tasapeli.
Edmontonissa klassikon asemaan nousseen “Boys on The Bus” eli Suomessa “Kurrin kolmas”-dokumenttifilmin nähneet muistavat, miten Flyers käytti Katea myös kevään 1987 Stanley Cup-finaalisarjassa.
Hänen esityksensä sai kylmät väreet niskaan kenelle tahansa.
Hienoa nähdä, että Kate Smithin taika elää edelleen Philadelphia Flyersin matkassa.
Tuskin maltamme odottaa uutta Battle of Pennsylvaniaa. Nyt Rasmus Ristolaisella maustettuna.
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
