Sunnuntaina juostiin Amsterdamin maraton. Se ei kuulu maailman kovimpiin ja halutuimpiin maratoneihin. Silti mentiin kovaa, ainakin suhteellisesti.
Miesten voittoon juoksi Etiopian Lemi Berhanu ajalla 2.03.32, naisten ykkönen oli saman maan Buze Diriba ajalla 2.16.11. Fantastisia aikoja, mutta ME-ajoista jäätiin neljä ja yli kuusi minuuttia. Tämän kauden tilastoissa voittoajat olivat miehissä 10:s ja naisissa kahdeksas. Kukaan ei haukkonut henkeään.
Uuden kenkäteknologian ansiosta maratonjuoksun taso on noussut todella hurjaksi.
Alle 2.05 on juossut tänä vuonna 38 miesjuoksijaa. Heistä 20 on etiopialaisia, 11 kenialaisia. Ugandalaisia on kaksi, ja yhden urheilijan tähän listaan saavat Tansania, Belgia, Marokko, Italia ja Saksa.
Naisissa alle 2.19 on juossut 23 juoksijaa, alle 2.20 peräti 39 juoksijaa: 24 etiopialaista, 13 kenialaista ja yksi ugandalainen. Paras ei-afrikkalainen on listan sijalla 39 oleva Japanin Mikuni Yada. Hänen jälkeensä tulee jälleen viisi etiopialaista ja kaksi kenialaista, vasta sitten Australian Isobel Batt-Doyle ajalla 2.20.38 ja Alisa Vainio 2.20.39.
Totuus hämärtyy
Jos tuijottaa vain tilastoja, totuus maratonin kovuudesta hämärtyy. Kun kaksi miestä historiassa on alittanut kahden tunnin rajan, ei edes 2.03 tunnu suuren yleisön silmissä oikein miltään. Mutta toki tulosurheilu on tulosurheilua.
Kun ennätyksiä vertaillaan jatkuvasti, eivät hienojen isojen maratonien voitotkaan välttämättä tunnu miltään, ellei vähintään uhitella ME-aikoja. Eurooppalaiset juoksijat ovatkin sitten tässä pelissä ihan oma lukunsa.
Kuten todettua, mikään ei tunnu enää miltään. Jokaisessa isommassa kilpailuissa väliaikoja verrataan maailmanennätyksiin tai vähintään reittiennätyksiin. Hämärtyy se tosiasia, kuinka vaikeaa maratonilla on huimista tilastoista huolimatta juosta huippuaikoja.
Pitää olla oikeanlainen viileähkö ja tuuleton keli, lisäksi tasainen ja mutkaton reitti. Ja sitten pitää olla erinomaisen hyvässä kunnossa oikeana päivänä. Superkengät eivät auta yhtään, jos kunto ei ole betonia.
Afrikkalaisten ylivalta lajissa jaksaa edelleen hämmentää. Tämän kauden Etiopian tilaston sadas mies on juossut 2.10.08, naisten sadas 2.27.41. Keniassa samat sijalle sata sijoittuvat ajat ovat 2.10.05 ja 2.32.42. Siis yhden kauden aikana. Käsittämätöntä. Toki etenkin kenialaisten dopingtilasto on karua luettavaa, mutta ei mennä nyt siihen.
Koko Euroopan sadanneksi parhaan ajat ovat 2.14.55 ja 2.36.55, Suomen 2.56.36 ja 3.30.08.
Gebrselassien aika vanhin TOP100:ssa
Legendaarinen Haile Gebrselassie juoksi vuonna 2008 miesten ME:ksi 2.03.59. Sittemmin parempaan on pystynyt 43 juoksijaa. Siksi laji ja sen kovat nykytulokset ovat kärsineet rajun inflaation.
Maailman kaikkien aikojen TOP100-listan vanhin tulos on tuo Gebrselassien aika vuodelta 2008. Kaksi muutakin on 2000-luvulta. 2010-luvulta listalla on 27 aikaa, 2020-luvulta 70.
Samaan aikaan kun maailmalla mennään yhä kovempaa, ei ilmiö ole jostain syystä rantautunut Suomen miesjuoksijoihin asti. Naisiin kyllä.
Miltä näyttää Suomen miesten TOP100? Neljä aikaa on 1950-luvulta, kaksi 1960-luvulta, 59 tulosta on 1970- ja 1980-luvuilta, 1990-luvulta 14, 2000-luvulta 12, 2010-luvulta neljä ja 2020-luvulta viisi. Kuljemme eri suuntaan kuin muu maailma.
On hienoa, että suunnistuksen arvokisamitalisti Tuomas Heikkilä lähtee kokeilemaan tosissaan maratonia. Muutama vuosi, ja näemme hänen todellisen potentiaalinsa.
Kunpa jokunen muukin suomalainen mies lähtisi yrittämään naisten viitoittamaa reittiä. Mutta ehkä afrikkalaisten ylivalta pelottaa.
Näkökulma: Lauri Hollo
