Emma Tainion somepurkaus valottaa suomalaisyleisurheilijoiden heikkoa ansiotasoa, mutta herättää myös kysymyksen, miksi Tainion tasoisen yleisurheilijan pitäisi enempää tienatakaan.
Pikajuoksija Emma Tainio valotti Instagramissa kilpailukautensa taloudellisia asioita. Tainio kertoi kilpailukautensa kulujen olleen 4406,16 euroa ja tulojen 5986,60 euroa.
Tainio jäi voiton puolelle 1580,44 euron edestä. Hän kertoi haluavansa osoittaa laskemallaan, miksi moni suomalainen yksilöurheilija käy töissä urheilu-uransa ohella.
– Tuntuu, että on tosi sensitiivinen asia kertoa tällaisia juttuja. Tämä on mun todellisuus. Olen ylpeä siitä, missä tilanteessa olen elämässä, Tainio ilmoittaa lopuksi positiivisesti muutoin katkeralta kuulostavan päivityksensä päätteeksi.
Tainion ilmoittamat luvut eivät tule yllätyksenä. Niistä voi tietysti todeta, ettei suomalaisen kansallisen yleisurheilun ansiotaso ole kehittynyt 2000-luvulla ollenkaan. Se johtunee siitäkin, ettei Suomen kokoisessa maassa mahdollisuuksia suurempaan ole.
Jos suomalainen haluaa yleisurheilla ammatikseen, pitää saada valtiovallan myöntämä apuraha. Joillakin ammattilaisilla on myös jättimäisiä sponsorisopimuksia, kuten seiväshyppääjä Wilma Heltelällä Veikkaukselta.
Keihäänheittäjät olivat Suomessa takavuosina hyvätuloisia. He menestyivät kansainvälisissä kisoissa ja esiintyivät sen verran paljon julkisuudessa, että kelpasivat yritysten mainoskasvoiksi.
Seppo Räty esiintyi 1990-luvun alussa videokasettimainoksessa. ”En minä niin urheilusta välitä, mutta nämä oopperat minä otan aina videolle”, Seppo jutusteli mainoksessa taannoiseen oopperaan liittyneeseen ”hyi saatana” -kommenttiinsa viitaten.
Räty oli aikansa somejulkkis ennen sosiaalista mediaa. Hän loi itselleen puolivahingossa kulttimaineen, josta tienasi huippuvuosinaan hyvin, vaikka vaununsiirtäjänä ja tullimiehenä urheilu-uransa aikana toki työskentelikin.
Yleisurheilu on Suomessa suosituimpia urheilulajeja. Yksilölajeista hiihdon ohella suosituin.
Kilpailukausi on kuitenkin lyhyt. Kansaa kiinnostavat lähinnä yleisurheilun kansainväliset arvokisat. Kotoiset Motonet-kisat eivät niinkään.
Tainio pääsi mukaan Suomen EM-kisajoukkueeseen pikaviestin varajuoksijaksi. Birminghamin EM-kisoissa hän jäi puhtaaksi kisaturistiksi, koska käskyä lähtöviivalle ei tullut.
Tainiota ei tuntisi juuri kukaan, ellei hän olisi tehnyt näyttävää uraa sosiaalisen median parissa. Somen näyttävillä päivityksillään hän paistattelee Suomessa julkisuuden valokeilassa.
Mutta palataan Tainion tuoreimpaan päivitykseen. Sen luettuaan tuli mieleen ajatus, että miksi Tainion pitäisi enempää tienatakaan urheilulla kuin tuo 1580,44 euroa?
Markkinat määrittävät tulotason. Suomen yleisurheilubisneksen pientä summaa ovat jakamassa kymmenet urheilijat. Rahasummat riippuvat siitä, miten paljon kansaa kansalliset yleisurheilutapahtumat kiinnostavat.
Suomessa usein valitellaan, että muiden maiden kärkiyleisurheilijat ovat ammattilaisia. Samalla keskustelussa unohtuu, että Suomessakin yleisurheilun huiput kykenevät kilpailemaan ammattimaisesti apurahojen avulla. Kansallisen tason urheilijat harvassa maassa kykenevät kisaamaan ammattilaisina.
Tainio ei ole olympiatason urheilija. Sen takia ei ole perusteita, että hänen kuuluisi olla apurahojen piirissä.
Tainiolla voisi olla helppo keino tarjolla nostaa vuositulonsa kymppitonneihin. Hän voisi haastaa Martina Aitolehden nyrkkeilymatsiin.
Somessa Tainio on sen verran kiinnostava henkilö, että nyrkkeilykehästä tarjolla voisi olla kymppitonneja.
Rahapalkkioiden perusteella hömppäjulkkisten nyrkkeilymatsit kiinnostavat kansaa Motonet-kisoja enemmän.
Näkökulma: Otto Palojärvi
