HELSINKI. Helsingin IFK esiintyi torstaina Stadin derbyssä hämmentävän surkeasti. Vaikutti siltä, että IFK:n päävalmentaja Olli Jokinen haluaisi jo päästä miettimään uransa seuraavaa siirtoa, kirjoittaa Atleetin urheilutoimittaja Ville Hirvonen Veikkaus-areenalta.
Jokerit voitti kauden ensimmäisen paikallispelin lopulta jatkoajalla maalein 3–2, mutta numerot mairittelevat vierasjoukkuetta.
Kotijoukkue Jokerit oli kaikessa mahdollisessa parempi. HIFK:n ainoat todelliset onnistujat olivat aivan maagisen ottelun pelannut maalivahti Hugo Alnefelt sekä molemmat vieraiden maalit viimeistellyt hyökkääjä Daniel Mäkiaho. Nämä kaksi pelaajaa ryöstivät IFK:lle pisteen areenalta.
HIFK oli suuren osan ottelusta kuin pitkään sairasvuoteella viettänyt potilas. Elämänliekki vielä hieman paloi, mutta ajasta ja paikasta ei ollut välillä ihan selvää kuvaa.
HIFK:n avauspelaaminen sakkasi taas pahasti, ja viisikkona hyökkääminen ja puolustaminen olivat ajoittain yhtä pahasti hakusessa kuin loppukesän ensimmäisissä harjoituspeleissä.
Anteeksiantamatonta, kuten HIFK:n hyökkääjä Niko Huuhtanen tiivisti tunteensa ottelun jälkeen.
Miten tähän pisteeseen on oikein päädytty?
Vielä viime kaudella HIFK:n päävalmentajalla Olli Jokisella oli monta selitystä, joiden taakse hän saattoi mennä. Siis ihan aidosti saattoi mennä.
Heti alkukaudesta HIFK:n runkopelaajista oli suurin osa sivussa loukkaantumisten vuoksi. Ja eihän se voi olla näkymättä.
Loppukautta kohti mentäessä HIFK:n peli parani, ja pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella KalPaa vastaan helsinkiläisten peli itsessään jo riitti.
Olisi tietysti voinut olettaa, että homma jatkuu syksyllä samasta pisteestä, ja näin Jokinen itse vakuuttelikin ennen kauden alkua. Peli on nyt kunnossa, hän sanoi.
Mutta ei se ole. IFK ei ole onnistunut voittamaan tällä kaudella vielä kertaakaan kahta ottelua putkeen. Hyvää peliä on usein seurannut huonompi – tai kuten nyt areenassa – umpisurkea esitys.
Erona viime kauteen on nyt se, ettei Jokinen voi mennä enää minkään taakse. Hän on itse ollut rakentamassa tämän kauden joukkuetta ja saanut itselleen tuttuja pelaajia Helsinkiin.
HIFK:n materiaalin puutteet tulivat torstaina Jokereita vastaan karulla tavalla esille, mutta nyt siitäkään Jokinen ei voi enää syyttää ketään muita kuin itseään.
Hän itse valitsi mieluisat ja tutut pelaajat, mutta torstaina tuli monta kertaa mieleen, pystyvätkö nämä tutut pelaajatkaan toteuttamaan edes millään tasolla sellaista peliä, mitä Jokinen haluaisi heidän pelaavan. Kun ei tämä joukkue ole erityisen jalkava tai nopeakaan.
HIFK:n joukkueesta puuttuu iso annos taitoa ja juonikkuutta sekä liikettä. Fyysisyyteen joukkue kyllä kykenee, mutta kun nykylätkässä ei pelkästään sillä tee enää yhtään mitään.
Missä ovat ne peliä hyvin avaavat puolustajat? Missä on ykkössentteri, joka pystyy tekemään omista ketjukavereistaan parempia?
Jokinen luuli ostaneensa hänelle niin tutun Mersun, mutta saikin kampi-Ladan. Jos pieni kärjistys sallitaan.
Median piikittely on oire jostain suuremmasta
Olli Jokinen oli torstain paikallispelin jälkeen silmin nähden turhautunut ja pettynyt. Kun toimittajat utelivat häneltä, onko urheilujohtaja Janne Laukkasen paraikaa kartoittamilla vahvistuksilla jo kenties kuinka tulenpalava hoppu, Jokinen tyytyi toteamaan, ettei hänen ”tarvitse median välityksellä näistä asioista keskustella”.
MTV Katsomon televisioimassa ottelun virallisessa lehdistötilaisuudessa Jokisen vastaukset olivat vielä v****untuneempia, suorastaan töykeitä ja tv-tuotteestaan maksavia katsojia halventavia.
No, sen voi sanoa kysymykseen vahvistuksista, että kiire on. HIFK:lta puuttuu esimerkiksi laadukkaita senttereitä jo määrällisesti, mutta muutoinkin on käynyt selväksi, että keskikaistalle pitäisi tulla laatu-ukkoa, ja mieluiten tällä punaisella minuutilla.
Alakertaan stadilaiset tarvitsevat lähes yhtä kipeästi pelin laadukkaaseen avaamiseen kykeneviä puolustajia.
Lisäksi HIFK:n toimistolla pitää nyt kiirettä. Seurajohdon pitää nyt oikeasti pohtia, onko Olli Jokisesta suurseuran päävalmentajaksi.
Jokinen osaa kiistatta kehittää pelaajia. Tämä voi toimia hyvin Mikkelissä, mutta pääkaupungin kirkkaissa valoissa se ei enää yksinkertaisesti riitä. HIFK:n päävalmentajan onnistuminen mitataan vain ja ainoastaan voitoilla ja tuloksilla.
Torstaina tuli ensimmäistä kertaa mieleen, ettei Jokinen enää oikein itsekään usko omaan projektiinsa. Kokeneen kiekkomiehen olemus oli jollain tapaa luovuttanut. Päävalmentajan julkiset kiukuttelut ovat yleensä aina oire jostain. Tällä kertaa se saattaa kieliä siitä, että Jokinen haluaisi sammuttaa viestejä tulvivan HIFK-sähköpostin ja lähteä miettimään uransa seuraavaa siirtoa jonnekin muualle.
Joten onnea vaan Janne Laukkaselle urakkaan. Ostoslistalla on nyt pari laadukasta sentteriä, loistava peliä avaava puolustaja ja… uusi päävalmentaja? Laukkasen onneksi eräs viime keväänä SM-hopeaa valmentanut luotsi on juuri vapautunut markkinoille.
Näkökulma: Ville Hirvonen
