Helsingin IFK:n pelaamisen taso jääkiekon SM-liigassa on heitellyt paljonkin tämän kauden mittaan, mutta hyökkääjä Daniel Mäkiaho on pystynyt pitämään tasonsa korkealla koko kauden. Atleetin jääkiekkoasiantuntija Tony Salmelainen pitää Mäkiahon suoritusta äärimmäisen kovana.
Mäkiaho, 25, on pystynyt ottamaan tällä kaudella huiman kehitysaskeleen ja tulosta on syntynyt tasaiseen tahtiin.
Ennen perjantain liigakierrosta hyökkääjä on pelannut 21 ottelua, joissa on syntynyt tehot 13+15=28. Hän on johtanut pitkään koko SM-liigan pistepörssiä.
Mäkiaho vakiinnutti paikkansa SM-liigassa kaudella 2022-2023 Mikkelin Jukureissa. Jukureissa hän pelasi 13 ja 17 pisteen kaudet ennen siirtymistään HIFK:n riveihin.
HIFK:ssa hänen uransa on edennyt hyvin nousujohteisesti. Jo ensimmäisellä kaudella Mäkiaho teki yhden kauden piste-ennätyksensä (18) ja toisella kaudellaan hän pystyi iskemään runkosarjassa jo komeat 38 pistettä. Tuo viime kauden piste-ennätys jää historiaan jo ennen joulua, jos hyökkääjä säästyy loukkaantumisilta.
HIFK:ssa kaudella 2005-2006 pistepörssin voittanut Tony Salmelainen korostaa sitä, miten vaikeaa pääkaupungin kirkkaissa valoissa onnistuminen on.
– HIFK:ssa menestyminen vaatii ennen kaikkea henkistä kovuutta. Pelaajan pitää ymmärtää, mitä tällaisessa seurassa pelaaminen tarkoittaa ja millaisia odotuksia siihen liittyy, Salmelainen sanoo.
Perhetausta auttaa
Mäkiaho on HIFK-taustaisesta perheestä. Hänen isänsä Toni Mäkiaho pelasi monta kautta HIFK:ssa ja hänen edesmennyt isoisänsä Frank Moberg muistetaan IFK:n legendaarisena seurajohtajana.
– Mäkiaholla on tähän poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat myös perhetaustansa kautta. Hän ymmärtää HIFK:n kulttuuria ja sitä, mitä seurassa pelaaminen vaatii, Salmelainen huomauttaa.
HIFK:ssa puhutaan usein paineista. Seura on jatkuvan mediaseurannan kohteena. Näin ollen pelaajan on tärkeä pystyä sulkemaan ulkopuolinen hälinä pois mielestä. Tässä Mäkiaho on Salmelaisen mukaan onnistunutkin hyvin.
– Minusta Mäkiahon pelaamisessa ei ole missään vaiheessa näkynyt, että ulkopuoliset paineet vaikuttaisivat häneen. Hän suhtautuu pelaamiseen terveellä tavalla ja pystyy keskittymään olennaiseen.
– HIFK:ssa tai Jokereissa pelaaminen pitää nähdä ennen kaikkea etuoikeutena ja mahdollisuutena. Kun pelaaja suhtautuu tilanteeseen kiitollisuuden kautta, paineetkin näyttäytyvät erilaisina.
HIFK:ssa on vuosien varrella nähty monta päinvastaistakin esimerkkiä. Helsingissä epäonnistuneiden pelaajien lista on paljon pidempi kuin lista onnistujista.
– Monelle pelaajalle siirtyminen HIFK:hon voi olla vaikeaa. Palkka saattaa nousta, odotukset kasvavat ja pelaaja joutuu jatkuvan suurennuslasin alle. Haastatteluja tulee enemmän ja jokainen suoritus herättää huomiota.
– Jos pelaaja alkaa miettiä liikaa ulkopuolisten odotuksia, hän voi tehdä omasta pelaamisestaan tarpeettoman vaikeaa. Henkisesti vahva pelaaja pystyy sulkemaan median ja muun hälyn ulkopuolelle. Mäkiaho on onnistunut tässä erinomaisesti. Hänen pelaamisessaan näkyy terve itseluottamus, eikä alkukauden myllerrys ole horjuttanut hänen tekemistään.

Loistavat ketjukaverit
Kukaan ei pysty yksin loistamaan. Mäkiaho on saanut hyvää tukea ketjukavereiltaan Iiro Pakariselta ja Niko Huuhtaselta. Ketju on ollut joka kerta kentälle päästessään vaarallinen.
– Mäkiahon, Iiro Pakarisen ja Huuhtasen ketjuun on löytynyt erittäin hyvä yhteys. Kaikki kolme täydentävät toisiaan, ja ketjusta on muodostunut HIFK:n hyökkäyspelin veturi.
– Pakarinen tuo ketjuun valtavasti kokemusta ja johtajuutta. Huuhtanen puolestaan pelaa suurella sydämellä ja heittäytyy täysillä joukkueen eteen. Mäkiaho pystyy hyödyntämään näitä ominaisuuksia omassa pelaamisessaan.
Salmelainen korostaa kuitenkin sitä, ettei HIFK voi olla kauden loppuun saakka liikaa Pakarisen johtaman ketjun varassa. Pakarinenkin on varsinaiselta pelipaikaltaan laitahyökkääjä, ei sentteri.
– HIFK tarvitsee edelleen vahvistuksia. Jos joukkue saa lisää laatua muihin ketjuihin, se vähentää myös ykkösketjun tulospaineita.
Salmelaisella on tästä omakohtaista kokemusta. Pörssivoittokaudellaan 2005-2006 Salmelainen pelasi Janne Hauhtosen ja Arttu Luttisen kanssa huippuketjussa, mutta kauden mittaan myös HIFK:n alemmat ketjut pystyivät tuottamaan tehoja. Tuo kausi muistetaan HIFK:lta kokonaisvaltaisena ja yllättävänä onnistumisena, vaikka mestaruutta – tai edes mitalia ei tullutkaan. Avainasemassa oli juuri se, että moni alempien ketjujen pelaaja pelasi juuri tuolloin uransa läpimurtokauden.
Muun muassa Kim Hirschovits, Turo Järvinen ja Lennart Petrell nousivat tuolla kaudella SM-liigan eliittiin.
– Kun joukkueen maalinteko on liikaa yhden ketjun varassa, jokainen sen epäonnistuminen näkyy heti voittomahdollisuuksissa. Jos tuloksentekoon pystyy kaksi, kolme tai jopa neljä ketjua, koko joukkueesta tulee huomattavasti vaarallisempi, Salmelainen muistuttaa.
Mitä onnistuminen merkitsee Mäkiahon uralle?
Euroopan suurseuroissa tai NHL:ssä arvostetaan HIFK:ssa onnistumista eri tavalla kuin vaikkapa SaiPassa ja muualla maakunnissa.
– Jääkiekkopiireissä ymmärretään hyvin, että onnistuminen HIFK:ssa on eri asia kuin onnistuminen pienemmässä seurassa. Vaatimustaso ja paineet ovat erilaiset, ja se näkyy myös siinä, miten pelaajan saavutuksia arvostetaan, Salmelainen sanoo.
– Mäkiaho on tällä hetkellä vastannut HIFK:n vaatimuksiin erinomaisesti. Hän on osoittanut pystyvänsä kasvamaan pelaajana myös erittäin vaativassa ympäristössä.
Mäkiaho nousi tänä syksynä ensi kertaa maajoukkueeseen. Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen valitsi hänet mukaan marraskuun EHT-turnaukseen.
Mäkiahon pelaamisessa näkyi tuolloin selvästi se, että kansainvälisten pelien vauhti tuli hieman silmille. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään muuta kuin sitä, että Mäkiaho tietää nyt paremmin, mitä kansainväliset pelit häneltä vaativat.
– Seuraava askel on osoittaa, että tämä taso säilyy ja että hän pystyy auttamaan HIFK:ta nousemaan sarjataulukossa. Juuri jatkuvuus ja joukkueen menestyminen ovat nyt hänen suurimmat haasteensa, Salmelainen linjaa.
Ville Hirvonen


























