Jos Amorim ei suostu muuntautumaan systeemistään tarpeen tullen, Man Unitedin pelaaminen pysyy vastustajille yhtä ennalta-arvattavana, kirjoittaa Atleetin toimittaja Joni Ahokas.
Rúben Amorim ei ole onnistunut viemään Manchester Unitedia eteenpäin työskenneltyään lähes vuoden seuran päävalmentajana. Lauantain 1-3-tappio Brentfordin vieraana pudotti Punaiset Paholaiset jälleen Valioliigan sarjataulukon peräpäähän.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Seuraavat pelikohteet ke noin klo 20.30
Mihin kannattaa sijoittaa juuri nyt? Vedonlyöjä.com tarjoaa ideat, infot ja työkalut. Älä vedä fiiliksellä, vedä faktoilla.
Uusille asiakkaille 1. vihje ilmaiseksi koodilla “ATLEETTI”.
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Amorim saapui Man Unitedin päävalmentajaksi Erik ten Hagin tilalle reilu 10 kuukautta sitten viime vuoden marraskuun puolivälissä. Seura oli voittanut tuolloin ensimmäisestä yhdeksästä Valioliiga-ottelustaan vain kolme.
Nyt kuuden pelin otannalla Amorimilla on kasassa tämän kauden alusta vain kaksi voittoa ja tappioita on ollut peräti kolme. Kaiken kukkuraksi alasarjaseura Grismby Town sysäsi Unitedin laulukuoroon Liigacupista jo elokuussa (lue lisää).
Ensimmäinen puolittainen kausi Amorimin peräsimessä päättyi puolestaan viime keväänä Man Unitedin mittapuulla seuran historian surkeimpaan 15. sijaan Valioliigassa.
Viime kaudella Amorim joutui käyttämään edeltäjänsä ten Hagin pelaajia, mutta tälle syksylle hän on saanut rakentaa joukkuetta omaan 3-4-3-muotoonsa sopivaksi. Rahaa paloi kesällä yhteensä 250 miljoonaa euroa, kun erityisesti hyökkäyspäätä vahvistettiin Matheus Cunhalla, Bryan Mbeumolla ja Benjamin Seskolla.
Samalla Marcus Rashford, Antony, Jadon Sancho, Rasmus Højlund ja Alejandro Garnacho poistuivat seurasta, joista Garnacho ja Antony pysyvästi.
Huonoja tuloksia ei voi siis selittää enää siirtoikkunan puuttumisella.
Koko otannalla Man United on voittanut Amorimin alaisuudessa 33 otteluun vain yhdeksän peliä. Voittoprosentti 27,3 on heikompi kuin kenelläkään portugalilaisen edeltäjistä Sir Alex Fergusonin eläköitymisen jälkeen vuonna 2013.
Siirtoikkunassa epäonnistuttiin yhdellä saralla
Amorim on koko pestinsä aikana Manchester Unitedissa luottanut järkkymättömästi kolmen topparin muotoon joko 3-4-2-1 tai 3-4-3-muodostelmassa. Tänä syksynä keskikentän keskusta on muodostunut ongelmalliseksi.
Cunhan ja Mbeumon hankintojen myötä kapteeni Bruno Fernandes on vajonnut kymppipaikan roolistaan syvemmälle keskikentälle keskustan rytmittäjäksi. Kahden pohjapelaajan roolitus ei ole toiminut, sillä Fernandesin ja Manuel Ugarten tai Casemiron muodostamaan keskustaan on isketty useampaan kertaan tämän kauden aikana.
Brentford loi myös numeraalisen ylivoiman tätä Amorimin systeemin heikkoutta vastaan. Keith Andrewsin luotsaama lontoolaisseura vaihtoi viiden alakerrasta neljän puolustuslinjaan ja piti keskustassa kolme pelaajaa Jordan Hendersonin, Yehor Yarmoliukin ja Mikkel Damsgaardin.
Andrews pystyi mukautumaan, mutta Amorim ei.
Tietylla tapaa siirtoikkunassa myös epäonnistuttiin, kun keskikentän alemmalle oksalle ei hankittu vahvistusta. Nyt joukkueessa on turhan paljon hyökkäävämpiä kymppipaikan pelaajia Cunhasta ja Mbeumosta Mason Mountiin.
Seurauksena Fernandes joutuu pelaamaan epämukavuusalueellaan alempana keskustassa, jossa portugalilaisen tuomat hyökkäyspään vahvuudet luoda maalintekotilaisuuksia avaavia syöttöjä ja hyödyntää laukaustaan eivät pääse esille.
Man Unitedin puolustajalegenda Rio Ferdinand ehdotti Brentford-tappion jälkeen Amorimia antamaan Kobbie Mainoolle jälleen vastuuta keskustassa, jotta Fernandes pääsisi takaisin kymppipaikalle. 20-vuotias seuran oma kasvatti on ollut tällä kaudella minimaalisella vastuulla ja saanut Valioliigassa vain yhteensä 100 minuutin verran peliaikaa.
Tosi asia on kuitenkin se, että siirtoikkunassa epäonnistuttiin, kun keskikenttä jäi vahvistamatta. Olisiko hyökkäyspäästä voinut jättää yhden hankinnan tekemättä tähän tarkoitukseen?
Pelaajahankinnat eivät ole kuitenkaan pelkästään Amorimin hallinnassa, vaan niistä päättävät myös jalkapallojohtaja Jason Wilcox ja rekrytointipäällikkö Christopher Vivell.
Vajavaisten keskikentän vaihtoehtojen myötä Amorimin systeemiin on jäänyt kuitenkin merkittävä heikkous. Myöskään maalivahtiosastolle ei saatu selkeää ykkösvahtia. Belgian pääsarjasta hankittu Senne Lammens, 23, ei ole pelannut vielä minuuttiakaan Altay Bayindirin takana, joka oli aiemmin Turkkiin Fenerbahceen lähteneen André Onanan kirittäjä.
Vielä ei ole vaihdon aika
Heikoista tuloksista huolimatta Amorimin potkiminen ulos näin aikaisessa vaiheessa kautta ei välttämättä olisi Man Unitedin seurajohdolta fiksu ratkaisu. Kesällä palanut yli 250 miljoonan euron summa käytettiin nimenomaan pelaajien värväykseen, jotka palvelevat portugalilaisen pelitapaa.
Vähintään kuukauden antaminen armonaikaa voisi auttaa tuomaan uusia kasvoja, kuten Cunhaa ja Seskoa paremmin sisään. Wolverhamptonissa viime kaudella 15 maalia iskenyt Cunha oli myös hetken loukkaantuneena.
Toiselta kannalta katsottuna, jos Amorim ei suostu muuntautumaan systeemistään tarpeen tullen, Man Unitedin pelaaminen pysyy vastustajille yhtä ennalta-arvattavana. Yhden tempun ponina ei pitkälle pötkitä.
Amorimin erottaminen olisi kuitenkin myös Unitedille kallista. Sopimusta on vielä kaksi vuotta jäljellä ja Amorim ansaitsee brittimedian mukaan noin seitsemän miljoonaa euroa vuodessa. Näin portugalilaisen erottaminen velottaisi seuralta noin 14 miljoonaa euroa.
Koko Amorimin taustajoukkojen poistaminen toisi vielä summaan noin 10 miljoonaa euroa lisää.
Jos Amorim päätettäisiin erottaa, sopivin korvaajavaihtoehto voisi olla Crystal Palacea alkukaudesta tappioitta johtannut Oliver Glasner. Itävaltalaisen sopimus päättyy tämän kauden jälkeen, joten sen ulosostaminen ei maksaisi maltaita.
Glasner on onnistunut myös tekemään Palacessa tulosta Amorimia vastaavalla 3-4-2-1-muodolla, mutta se voisi kääntyä pahimmassa tapauksessa myös häntä vastaan Manchesterissa.
Vapaana olevista vaihtoehdoista Englannin A-maajoukkueen kahdesti EM-finaaliin johdattanut Gareth Southgate on valmentanut urallaan vain kerran seuratasolla Middlesbrough’ta vuosina 2006-09. 55-vuotiaan valmentajan riskejä välttävä pelisuunnitelma myös herätti kritiikkiä sen imettyä tehoa hyökkäyspään pelaajista.
Tällä viikolla ilman töitä jäi myös West Hamista erotettu Graham Potter, jonka viimeisin työhistoria ei päätä huimaa. Englantilainen kesti Hammersissa vain kahdeksan kuukautta ja tätä edellinen pesti Chelseassa päättyi seitsemässä kuukaudessa.
Tässä tilanteessa vaihtamalla ei välttämättä paranisi. Amorimille on siis parempi antaa vielä hetki aikaa.
