Toronto Maple Leafsillä, tuolla National Hockey Leaguen arvokkaimmalla seuralla, ei mene hyvin juuri nyt. Se makaa Atlantin pohjalla kuin Titanic, oman divisioonansa viimeisenä. Itäisen konferenssin toiseksi viimeisenä. Suurin odotuksin kauteen lähtenyt, playoff-tyylisesti rakennettu joukkue, ei näytä pääsevän ulos edes runkosarjasta. Kaikkea toivoa ei ole vielä menetetty, mutta mitä jos asiat olisivat menneet vähän eri tavalla? Tässä pieni ajatusleikki ihan huvin vuoksi.
Kolmen ottelun pelikiertueen kolmas tappio
Toronto Maple Leafs kävi sunnuntaina pelaamassa Dallasissa. Tuloksena kolmen ottelun pelikiertueen – kaksi ensimmäistä tappiot Washingtonissa ja Nashvillessä – kolmas tappio maalein 5-1. Yksi paremmista esityksistä viime aikoina ponnettomasta pelistä kritiikkiä saaneelta Maple Leafsiltä, mikä ei silti riittänyt voittoon.
Dallasin supertähti Mikko Rantanen oli järjestämässä ottelun voittomaalia kolmannen erän alussa.
Rantanen toi kiekon Toronton puolustusalueelle, jätti sen Sam Steelelle, ja meni sitten maalin eteen maskiksi, ottaen maskikavereikseen Maple Leafs pakit Troy Stecherin ja Jake McCaben. Yli kaksimetrisellä ruotsalaismaalivahdilla Dennis Hildebyllä ei ollut mitään mahdollisuuksia nähdä puolustaja Ilja Lyubushkinin siniviivalta lähettämää kiekkoa, jonka suunnan Sam Steel vielä muutti ohjaamalla ilmasta.
Kakkossyöttöpiste oli Rantasen 35. syöttöpiste tämän kauden 36 ottelussa. Numero 96 on tätä kirjoitettaessa NHL-pistepörssin viidennellä sijalla 49 pisteellään. Edellä ensimmäistä kertaa kärkisijan tällä kaudella ottanut Connor McDavid (62 pistettä), Nathan MacKinnon (61), vasta 19-vuotias Macklin Celebrini (54), sekä Leon Draisaitl (52).
Mikko Rantanen menetti sunnuntaina NHL:n jäähytilaston ykkössijansa Boston Bruinsin kovaotteiselle puolustajalle Nikita Zadoroville, joka Ottawaa vastaan järjesti itselleen 14 jäähyminuuttia.
“Mitä jos”-ottelu
Jotkut meistä innokkaista NHL-jääkiekon seuraajista pitivät Texasin illassa pelattua Toronton vierailua “mitä jos”-otteluna. Syynä viime kauden siirtotakarajan tapahtumat. Jos muistelemme viime maaliskuun alussa tapahtuneita.
Mitä jos “Moose” olisi Dallasin sijaan päätynytkin Torontoon?
Toronto Maple Leafsin GM Brad Treliving oli siinä vaiheessa otaksuttavasti päättänyt jo antaa noin sadan runkosarjapisteen pienemmän miehen Mitch Marnerin mennä. Marner ei loistanut playoffpelaajana, ja Maple Leafs yritti rakentaa Stanley Cupin playoffeissa menestyvää joukkuetta, muuttaa identiteettiään puhtaasta taitojoukkueesta toiseen suuntaan.
Oliko Trelivingin ideana vaihtaa Marnerin tilalle isokokoinen noin sadan pisteen Mikko Rantanen?
Mitch Marnerilla oli lopulta kaikki avaimet käsissään, koska Trelivingin edeltäjä Kyle Dubas oli antanut tälle No Trade-pykälän sopimukseen. Marner jätti kesällä kotikaupunkinsa ruuhkat ja intensiivisen mediaseurannan taakseen, ja lähti huisin Nevadaan. Maple Leafsin managerin käteen jäi vanhanaikaisesti sanottuna vain Musta Pekka!
Olisiko pitänyt toimia kuin Billy Guerin?
Olisiko GM Trelivingin pitänyt toimia, kun Mitch Marnerin lähtö ei ollut enää kuin kysymysmerkki, silloin maaliskuun alussa?
Aivan siirtotakarajan tuntumassa elettiin jokunen päivä ja joitakin tunteja, jolloin Carolina Hurricanesista lähdössä ollut Rantanen vielä mietti vaihtoehtojaan. Siinä tilanteessa Toronto Maple Leafs olisi voinut ison tarjouksen tekemällä hankkia pelaajan suoraan ykkösketjuunsa. Viime kädessä ratkaisuhan olisi ollut Rantasen, mutta mitä jos?
Tämä kysymys mietityttää myöhään iltaisin Maple Leafsistä välittäviä. Olisiko Brad Trelivingin kannattanut yrittää hypätä suoraan korille? Tarjota reilua sopimusta ($16M kaudessa?), ja pakettia, jonka Carolinan omistaja Tom Dundon ja GM Eric Tulsky olisivat hyväksyneet? Eli tehdä “billyguerinit”, kuten tällä kaudella voitaisiin sanoa, Minnesotan esimerkkiä mukaillen.
Muistamme toki säännöt, eli sen, että Treliving olisi virallisesti saanut lähestyä Rantasen leiriä tarjouksella vain Dundonin luvalla. Tiedämme satojen esimerkkien ansiosta kuitenkin, että tarjouksia tehdään aina epävirallisesti. Historia ja käytäntö todistavat sen.
Sportsnetin NHL Insider Elliotte Friedman puhui TNT:llä Carolinan tutkineen markkinoita Mikko Rantaselle. He olivat keskustelleet useamman joukkueen edustajien kanssa. Jotkut näkivät Rantasen vuokrapelaajana, toiset olivat valmiita tarjoamaan sopimuksen, jolloin vastine olisi myös parempi `Canesin kannalta.
Elliottin mainitsemat kiinnostuneet olivat Dallas, Toronto ja Los Angeles. Myös Vegasista oli huhuja.
Dundon sai lopulta parhaan diilin Dallasista, mutta vain ja ainoastaan sen ansiosta, että Rantanen suostui sinne jatkon tekemään.
Ilman tätä suostumusta jatkoon Mikko Rantasesta olisi tullut Carolinassa kevään vuokrapelaaja, eli “rental”, kuten Amerikassa sanotaan. Ja sen jälkeen tarjouksien arvo olisi mahdollisesti pudonnut. Toronto olisi voinut voittaa tarjouskisan selvästi.
Mitä jos Tom Dundon ja Tulsky eivät olisi treidanneet Rantasta sittenkään ollenkaan? Siinä tapauksessa #96 olisi voinut lähteä heinäkuussa minne tahansa, ja Toronto olisi varmasti voinut laittaa tarjouksen pöydälle (ja Coloradoon vaihdossa annettu Martin Necas olisi annettu ilmaiseksi!).
Mitä jos?
Nyt seuraamme todella alamaissa kyntävää Toronto Maple Leafsia. Kausi on valumassa käsistä. Identiteetti on hukassa. Auston Matthews etenkin näyttää siltä kuin Auston Matthewsin veli olisi jäällä tämän kamoissa.
Mitä jos Leafsin ykkösketju olisikin Matthew Knies – Auston Matthews – Mikko Rantanen, todellinen ihanneketju?
Olisivatko Rantasen poikkeukselliset pelinrakennustaidot pitäneet Matthewsin hapessa? Muuttaneet koko hänen peli-ilmeensä? Meistä jokainen näkee, miten “Moose” johtaa Dallasia. Sama olisi voinut tapahtua myös Torontossa.
Kaikki tämä on vain jossittelua, mutta silti.
Hitaat syövät nopeat, rohkeat syövät arat, ja iso koira syö aina ensin, kuten Amerikassa sanotaan.
Se tämän näytelmän pieni mies, Mitch Marner, pelasi juuri Edmontonissa.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
