Suomen kaikkien aikojen menestynein uimari Jani Sievinen ottaa Atleetin Sporttikärpänen-ohjelmassa kantaa Suomen uinnin nykytilaan.
Jani Sievisen analyysi ei ole lohdullinen. Hänen mukaansa huiput ovat Suomessa todella vähissä.
– Ei näytä hyvältä. Meillä on pitkään ollut, että joka vuosi tai joka toinen vuosi on tullut arvokisamitali. Nyt on ollut Veera Kivirinta, jonka varassa tää on ollut, Sievinen toteaa.
Sievinen antaa ymmärtää, ettei tilanne olisi muuttumassa.
– Entiset tähdet ovat lopettaneet. Ei ole näkyvissä sellaista tekijää, joka nousisi niin korkealle, että taistelisi mitaleista.
Miksi tilanne sitten on tällainen? Sievisellä on tarjolla selkeä selitys.
– Se johtuu käytännössä meidän harrastajamäärästä. Meillä on noin 8000 kilpailulisenssiuimaria. Maailmassa on 15 miljoonaa kilpauimaria. Näistä 8000 pitää löytää ne lahjakkuudet. Se on liian pieni määrä. Sama se on muissa yksilölajeissa.
Sievinen itse ui 1990-luvulla maailmanmestaruuksia ja saavutti olympiahopeaa Atlantassa, joka oli pettymys. Suomalaiset pärjäsivät 1990-luvulla uinnissa muutenkin loistavasti.
Sievisen mukaan kyse on omistautumisesta lajilleen.
– Meidän huippuvuosista 1990-luvulla, mä lopetin 2006, niin eihän ihmisen fysiologia ole muuttunut tässä 30 vuodessa yhtään mihinkään. Valmentajan tietoisuus, mitä kannattaa tehdä, on tietysti lisääntynyt. Mutta meillä oli äärettömän kova työnteon kulttuuri. Ihan vastaava kulttuuri kuin Jari Litmasella jalkapallossa tai Jari Kurrilla tai Teemu Selänteellä jääkiekossa.
Nykyään spekuloidaan, etteivät lapset innostu enää armottomasta treenirääkistä. Onhan tarjolla vapaa-ajalla älypuhelimia ja kaiken maailman muita härpäkkeitä.
– Se on meidän vanhempien syy. Nyt on niin paljon muita houkutuksia. Meillä oli silloin vähemmän, mistä valita, arvioi Sievinen.
Katso Sporttikärpänen tästä:
