Tuomas Kiiskinen kulkee kesällä kolmen paikkakunnan väliä.
KUOPIO. KalPan viime kevään Suomen mestarijoukkueen kapteeni Tuomas Kiiskinen sanoi talvella Atleetin haastattelussa ottavansa tarkoituksella hieman etäisyyttä jääkiekosta. Samalla mies mietti, onko hänen tulevaisuutensa jääkiekon parissa vai jollakin kokonaan muulla elämänalueella.
– Ei ole vielä tullut vastaan mitään, mistä voisi sanoa, että tämä olisi se lopullinen työ. Jos jään kiekon pariin, vuosi on väkisin otettava huilia. Oli pakko hypätä ainakin hetkeksi pois siitä oravanpyörästä, Kiiskinen sanoi Atleetille joulukuussa.
Moni arveli, että jos Kiiskinen jatkaa jääkiekon parissa, seura on hänen kasvattajaseuransa KalPa.
Siksi Tampereen Ilveksen kaksi viikkoa sitten julkaisema uutinen yllätti. Ilves tiedotti, että Kiiskinen, 39, siirtyy tamperelaisten apuvalmentajaksi 1+2-vuotisella sopimuksella.
Jos Ilves-pesti yllätti kiekkokansan, niin se yllätti myös Kiiskisen itsensä.
– Se tuli ihan puskista. Urheilutoimenjohtaja Timo Koskelan ensimmäinen puhelu oli aika lyhyt. Hän sanoi, että mieti muutama päivä ja vastaa sitten, niin katsotaan, kannattaako ruveta edes juttelemaan, Kiiskinen kertoo nyt Atleetille.
– Itselleni kävi aika nopeastikin selväksi, että pesti kiinnostaa. Eikä siinä mennyt kuin muutama viikko, kun sopimus julkaistiin, hän taustoittaa.
Kuopio, Sotkamo, Tampere
Kiiskinen ja Koskela pelasivat KalPassa samaan aikaan kaudella 2006–2007. Juuri sen enempää yhteistä taustaa miehillä ei ole.
– Kun pelasin Ruotsissa, ”Tilu” oli NHL-skoutti ja soitteli joistain pelaajista ja kävi katsomassa pelaajia. Emme nähneet kuin muutaman kerran, mutta hän aina soitteli ja kyseli mielipiteitäni. Emme ole jutelleet kovin läheisesti 20 vuoteen. Mutta meillä on yhteisiä tuttuja, joilta hän on varmaan kysellyt minusta, Kiiskinen arvelee.
Vielä talvella ja pitkälle kevääseen Kiiskinen nautti uudesta elämäntilanteesta ja lisääntyneestä vapaa-ajasta.
– Se vapaa-aika loppui kuin seinään, Kiiskinen naurahtaa.
Eniten Kiiskistä mietitytti pestin vastaanottamisessa se, miten paljon hän ehtii nähdä Kuopioon äitinsä luo asumaan jäävää 12-vuotiasta poikaansa.
– Menin, perhana, lupaamaan pojalle, että hän voi mennä kesäksi pelaamaan pesäpalloa Sotkamon Jymyn D-poikiin, kun täällä Kuopiossa ei ole tuon ikäisille kilpajoukkuetta. Ajateltiin, että ollaan kesällä paljon mökillä Sotkamossa ja poika saa pelata. Mutta nyt ajellaan sitten Sotkamon, Kuopion ja Tampereen väliä, Kiiskinen kertoo.
Kiiskinen oli miettinyt valmentamista, muttei ehtinyt olla tosimielessä yhteydessä mihinkään seuraan.
– Olin koko ajan miettinyt, että kesän jälkeen menen johonkin hommiin. Jääkiekkotöitä en ollut kysellyt mistään, kun en ollut varma, haluanko kiekkopuolelta mitään, hän kertoo.
– Olin kuitenkin vähän miettinyt valmentamista, ja kun tuollainen sauma tulee, että pääsee suoraan Liigaan, oli helppo vastata kyllä. Ja kun Varalan urheiluopisto on Tampereen lähellä, on helppo jossain vaiheessa käydä koulut, että saa valmentajatutkinnon, Kiiskinen miettii.
Pelaajan näkökulmaa
Pelaajana Kiiskinen näki ja saavutti paljon, Suomen mestaruuden lisäksi muun muassa kaksi Ruotsin mestaruutta Växjössä (2015 ja 2018). Valmentajana hän on kuitenkin käytännössä noviisi.
– En ole valmentanut oikeastaan missään. Ihan pelitaustalla mennään. Valmentaminen on tietysti ihan eri maailma. Mutta näen, että siinä voi olla omat positiivisetkin puolet, etten ole ehtinyt käydä valmennuskursseja. Pääsen aloittamaan aika puhtaalta pöydältä, hän huomauttaa.
Hänen rooliaan Tommi Niemelän johtamassa Ilveksen valmennusryhmässä ei ole vielä tarkemmin määritelty. Kiiskisellä on oma näkemyksensä siihen, mitkä voisivat olla hänen vahvuusalueensa.
– Rooli on vielä vähän auki, mutta varmaan se hyökkäyspuolelle painottuu. Varmasti hyökkäyspelaaminen ja erikoistilanteet tulevat tässä vaiheessa helpoimmalla. Ja varmaan jotain taitojuttuja. Ensisijaisesti tuon valmennukseen pelaajan näkökulmaa, hän arvelee.
Kiiskinen uskoo pystyvänsä ammentamaan juuri pitkästä pelaajaurastaan ja siitä, että hän ehti nähdä 21 kautta kestäneellä ammattilaisurallaan monta maata, joukkuetta, organisaatiota ja valmentajaa.
Hän kertoo olleensa pelaajana usein ”lähellä valmennusta”.
– Jo Ruotsissa (kaudet 2014–2021), missä toiminta on aika demokraattista, autoin valmennusta aika paljon. Ja sama täällä Kuopiossa. En voi sanoa, että olisin ollut valmennuksellisesti päättämässä mistään, mutta omia ideoita olen aika paljon jakanut sinne suuntaan. Ja keskustellut totta kai, jos olen ollut joistakin asioista eri mieltä.
Kiiskinen näkee Ilveksessä itselleen hienon mahdollisuuden valmennusuran aloittamiseen.
– Ilves on niin näkyvä seura. Kaikki tietävät, että täältä KalPasta olisi varmaan jotain hommia löytynyt. Näyttäähän se minun cv:ssäni myöhemmin ihan erilaiselta, että olen aloittanut valmentamisen jossain muualla, Kiiskinen huomauttaa.
Harri Pirinen
