National Hockey League on täynnä erilaisia taikauskoisia perinteitä ja käsitteitä. Yksi erikoisimmista on ”Presidents` Trophyn kirous”. Uskooko kukaan täysijärkinen moderni ihminen enää kirouksiin? Ei tietenkään, mutta miksi NHL-runkosarjan voittajalla on niin usein vaikeuksia menestyä päätyyn saakka Stanley Cupin playoffeissa. Viimeisin esimerkki on Colorado Avalanche. Konferenssifinaaleja ei ole vielä pelattu loppuun, mutta vain ihme voi enää pelastaa kauden 2025-26 runkosarjamestarit.
Presidents` Trophyn kirous
Yksi suosituimmista NHL-jääkiekkoon liittyvistä taikauskoisuuksista on Presidents` Trophyn kirous. Sen mukaan joukkue, joka voittaa runkosarjamestaruuden on tuomittu epäonnistumaan Stanley Cupin playoffeissa. Tämä kuulostaa oudolta. Onhan runkosarjan parhaan joukkueen oltava todella hyvä. Sillä on kotikenttäetu jokaiselle kierrokselle.
NHL alkoi jakaa palkintoa kaudella 1985-86. Sen on voittanut yhdeksäntoista eri seuraa neljänkymmenen kauden aikana. Edmonton Oilersin ”Boys on The Bus” dynastiajoukkue oli sen ensimmäinen voittaja. Detroit Red Wings on voittanut sen kuusi kertaa, Colorado Avalanche viisi kertaa, Boston Bruins ja New York Rangers kumpikin neljä kertaa.
Tämän hienon palkinnon voittaminen ei kotikenttäedusta – jääkiekossa kotikenttäetu on todellinen etu – huolimatta takaa menestystä Stanley Cupin playoffeissa. Vain kahdeksan noista 40:stä voittajasta on voittanut Stanley Cupin samalla kaudella. Amerikassa on tehty vertailuja muihin ammattilaissirkuksiin. Todennäköisyydet voittaa playoffeissa mestarillisen runkosarjan jälkeen ovat NHL:ssä huomattavasti pienemmät kuin NBA:ssä, MLB:ssä tai NFL:ssä.
Voimme miettiä helppoja syitä tälle oudolle ilmiölle. Peli on erilaista playoffeissa. Enää ei mennä lujaa päästä päähän ja vietetä maalijuhlia. Peli muuttuu fyysisemmäksi, ja puolustavaksi. Tilaa ei ole. Vastakkainpeluutukset ja erityistä vastustajaa varten juonitut taktiikat nousevat tärkeiksi, koska nyt pelataan seitsemän ottelun pelisarjoja samaa joukkuetta vastaan. Runkosarjassa lennellään kaupungista toiseen, vastustaja vaihtuu joka toinen ilta.
Kaksitoista päivää levännyt Carolina Hurricanes hävisi ensimmäisen ottelun Montrèal Canadiensille. Yksi syy saattoi olla se, että Canadiensin leiri tiesi koko tuon ajan, kuka tulee vastaan jos se pudottaa Buffalo Sabresin. Apulaisvalmentaja Alexandre Burrowsilla sanotaan olleen hyvää aikaa kerätä aineistoa ja editoida filmiä Canesin pelitavasta.
Vastaan voi tulla yhtäkkiä kaiken kiinni saava maalivahti. Tai joukkue, jonka peli perustuu vahvaan puolustamiseen. Olemme nähneet kaikki nämä ilmiöt eri tavoin tänäkin keväänä. Tai runkosarjamestari voi tulla heikommasta divisioonasta tai konferenssista. Tämäkin oletus toki lentää usein ylösalaisin playoffeissa.
Historiallisia voittoja ja putoamisia
Usea runkosarjamestari on lähetetty kiillottamaan uutta palkintoaan suoraan ensimmäiseltä kierrokselta. Viimeisin esimerkki oli loistava kauden 2022-23 Boston Bruins. Se voitti ennätykselliset 65 ottelua ja keräsi ennätykselliset 135 pistettä runkosarjassa. Playoffeissa se pääsi jo otteluvoitoissa 3-1 johtoon, mutta sitten Florida Panthers tuli ja pudotti.
Vuoden 2019 playoffeissa Tampa Bay Lightning lähti ensimmäisen kierroksen pelisarjaan voitettuaan 62 ottelua runkosarjassa. Columbus Blue Jackets pudotti runkosarjamestarin suoraan neljässä ottelussa. Boltsin kausi oli ohi Ohiossa.
Vain kahdeksan Presidents` Trophyn voittajaa on vienyt myös loordi Stanleyn noin 15,5 kiloa painavan ikivanhan Kannun mukaansa. Muistamme kaikki nuo joukkueet oikeastaan tosi hyvin.
Kevään 1987 Edmonton Oilers. Edmontonissa elää vieläkin legenda siitä, miten Jari Kurrilta loppuivat Suomesta tuodut Koho-mailat tuona keväänä. Legendan mukaan Jari teki Stanley Cupin voittomaalin seitsemännessä pelissä Philadelphia Flyersia vastaan vanhan United Cycle-urheilukaupan hyllyltä ostamallaan Koholla. Emme vieläkään tiedä, onko tarina totta. Joskus hyvän tarinan ei tarvitsekaan olla totta.
Calgary Flames voitti Stanley Cupin Montrèalissa keväällä 1989. Oikea Albertan cowboy Lanny McDonald teki ratkaisevassa pelissä maalin, ja ratsasti siten auringonlaskuun. Se oli muhkeaviiksisen Lannyn viimeinen ottelu. Jos onnistuu jääkiekkomailoilla järjestämään jättimäisen paraatin Manhattanille, on todella tehnyt jotain. New York Rangers teki sen keväällä 1994. Dallas Stars voitti vuonna 1999, Buffalossa ei uskota Brett Hullin voittomaalin olleen silloisten sääntöjen mukainen vieläkään.
Tyylikäs kapteeni Joe Sakic ei nostanut Stanley Cupia ilmaan vuonna 2001. Burnaby Joe odotti, että Ray Bourque tulee hakemaan sen ensiksi. Scotty Bowman jätti tyylikkäät jäähyväiset jääkiekolle keväällä 2002. Scotty laittoi itse luistimet jalkaan kaikkien yllätykseksi, ja kiersi The Joen kaukaloa Stanley Cup käsissään. Hänen joukkueensa saattoi olla kaikkien aikojen paras; kymmenen pelaajista aateloitiin myöhemmin Hockey Hall of Fameen.
Detroit voitti Stanley Cupin myös keväällä 2008 Pittsburghissä. Vanhan Iglun vieraskoppi oli niin pieni, että joukkue juhli pääasiassa jäällä.
Ja viimeisin Presidents` Trophyn ja Stanley Cupin samalla kaudella voittanut joukkue oli kevään 2013 Chicago Blackhawks. Chicagossa järjestettiin paraati, jota katsomaan tuli kaksi miljoonaa ihmistä. Kausi 2012-13 oli työsulun takia pätkäkausi, mutta lasketaan se silti mukaan juuri ja juuri.
Hienoja muistoja. Mahtavia joukkueita.
Ja sen jälkeen ei ketään.
Colorado Avalanche – viimeisin kirouksen uhri?
Tätä kirjoitettaessa koko kauden alusta loppuun NHL:n parhaana joukkueena esiintynyt Colorado Avalanche on juuri hävinnyt kolmannen peräkkäisen ottelun läntisen konferenssin finaalisarjassa Vegas Golden Knightsille. Ja hävinnyt vielä johdettuaan maalein 3-0 ensimmäisen erän jälkeen.
VGK on työntänyt puukon Avsin selkään, ja on alkanut juuri vääntämään sitä. NHL:n pahat pojat antoivat juuri kaljansa käteesi pidettäväksi suudellakseen tyttöystävääsi, kuten vanhassa skoobarilaulussa lauletaan. Coloradolla oli 121 pistettä runkosarjassa.
Yhden voiton päässä Stanley Cupin finaalista on nyt siis joukkue huisin Nevadasta, joka hävisi enemmän pelejä kuin se voitti runkosarjassa (39-43). Se antoi kenkää päävalmentajalleen kaksi viikkoa ennen runkosarjan päättymistä, kun kahdeksan ottelua oli enää pelaamatta. Sen maalivahti, joka pelaa kuin Conn Smythe-ehdokas, oli sattuneesta syystä poissa jääkiekosta puolentoista kauden ajan.
Vegas pelaa playoffkiekkoa. Kolme pudotuspelien tilastojen mukaan ahkerinta taklaajaa pelaa VGK:n paidassa, eikä kukaan heistä ole niin sanottu tunnettu nimi: Ivan Barbashev, Keegan Kolesar, ja Cole Smith. Tällaisilla pelaajilla voitetaan, ja on voitettukin.
39 runkosarjavoiton joukkueella. Utahia ja Anaheimia vastaan otettuja voittoja ei lasketa, joittenkin mukaan. Nyt näyttää siltä, että Anaheim Ducks antoi kovemman vastuksen Vegasille kuin kukaan sen jälkeen.
Cale Makar ja Nathan MacKinnon – maailman paras puolustaja ja monen mielestä paras hyökkääjä – ovat kumpikin loukkaantuneina. Avalanchen on hyvin vaikea voittaa ilman näitä kahta. Taklaavatko Golden Knightsin pelaajat tarkoituksella Makaria ja tämän olkapäätä vähän useammin ja kovempaa? Tottakai taklaavat. Tervetuloa Stanley Cupin playoffeihin.
Olisiko Jared Bednarin valmennuksella oma osuutensa? Kaukaa sohvalta seuraavalle tulee käsitys, että hänen valmentamassaan pelityylissä ei vastustajasta välitetä lainkaan. Oletetaan vauhdin voittavan aina. Ei siis oikeastaan valmenneta. Vähän vanhan Neuvostoliiton punakoneen tyyliin ajatellaan, että työt on jo tehty. Heinät ovat jo ladossa, ei siis tarvitse puuttua päivän menoon enää.
Stanley Cupin playoffeissa menestyvät valmentajat, tai oikeastaan valmennusryhmät, muuttavat ja hienosäätävät suunnitelmia ottelujen välipäivinä ja usein myös ottelujen aikana. Se taito seurata vastustajan tekemisiä, ja tehdä pieniä muutoksia sen mukaan, tuo menestystä ja mestaruuksia.
Nyt ihmetellään, kuka helvetti on Brett Howden? Scott Wedgewood ei ole onnistunut. Kiekko menetetään omassa päässä vastustajalle. Vegas tulee liian usein läpi suorilla hyökkäyksillä.
Sillä materiaalilla, joka Bednarin käytettävissä on, ja on ollut, pitäisi voittaa useampia Stanley Cupeja kuin vain yksi. Voittoikkuna on ollut auki vuosia. Jos verrataan Chicagoon, Tampaan, tai Floridaan samoina aikoina. Yksikin mestaruus on tosi hieno saavutus, mutta Colorado Avalanche oli tarpeeksi hyvä voittamaan useampia.
Ei nyt päästetä GM Chris MacFarlandia kuin koiraa veräjästä. Ihan ilman sinivalkoisia laseja voimme todeta, että Mikko Rantasesta luopuminen rahan takia oli ja on katastrofaalinen moka. Rantanen tuhosi yksin entisen joukkueensa jo viime kauden playoffeissa. Hänestä saatuja pelaajia odotellaan vielä tämän kevään playoffeihin, ja aika on vähissä. Bowen Byramin vaihtaminen Casey Mittelstadtiin ei mene sekään kuuluisien NHL-treidien kirjoihin.
Avalanchella olisi voinut kuvitella olleen kaikkea, mitä mestaruusjoukkue tarvitsee. Taitoa, syvyyttä, kokemusta, hyökkäystehoja, maalivahtipeliä. Mutta juuri, kun kaikkea tuota oltaisiin tarvittu, ne katosivat. Olemmeko todistamassa mestaruustason joukkuerungon viimeistä tanssia?
Kirous on todellinen
Presidents` Trophyn kirous on todellinen. Todisteita on liian paljon. Meidän fiksujen ja modernien ihmisten on pakko hyväksyä tosiasiat. Se on todellinen niin kauan kuin toisin todistetaan.
Se, mitä tapahtuu Las Vegasissa, ei tällä kertaa ehkä jää Las Vegasiin.
Muistetaan kuitenkin vielä, että on vaarallista olettaa kaiken olevan ohi.
Olemme nähneet ihmeitä ennenkin.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
