LONTOO. Brentford on ollut yksi maailman nopeimmin kehittyneistä jalkapallo-organisaatioista edellisten noin 15 vuoden aikana. Seurassa työskentelee yksi suomalainen. Jani Viander on nähnyt lontoolaisseuran akatemian maalivahtivalmentajana lähes koko uskomattoman nousutarinan.
Kun aloittelemme Jani Vianderin kanssa haastattelua seuran harjoituskeskuksella, nopeasti selviää, että olemme itse asiassa Brentfordin edustusjoukkueen entisessä pukuhuoneessa.
Edellisen kerran kyseinen pukusuoja on ollut joukkueen käytössä nelisen vuotta sitten. Tätä nykyä käytössä ovat kuitenkin aiempaa selvästi prameammat tilat, harjoituskeskuksen pukuhuoneesta lähtien.
– Jos miettii 12 vuotta taaksepäin, mitä tässä ajassa on tapahtunut seurassa, niin kehitys on ollut räjähdysmäinen. En usko, että millään seuralla on koskaan ollut samanlaista nostetta kuin täällä, Viander sanoo.
Kun Viander, 50, aloitti akatemian maalivahtivalmentajana vuonna 2014, edustusjoukkue oli vain noin kuukautta aiemmin noussut Englannin mestaruussarjaan.
– Olisi ollut vaikeaa sanoa, että jo seitsemän vuoden päästä pelataan Valioliigaa.
Silti Viander koki jo alkumetreillä, että ilmassa oli jotain ainutlaatuista. Suomalaisluotsin mukaan kyse ei ollut ainoastaan tunteesta, vaan enemmänkin suunnitelmallisuudesta, joka oli olemassa jo hänen aloittaessaan – mutta vielä vahvemmin vuonna 2015, kun Brentfordissa luotiin noususuunnitelma.
”Ei ole mitään turhaa sananhelinää seinillä”
Kulttuuri-sana toistuu Vianderin puheessa perustana oikeastaan kaikelle. Mutta mikä on todellisuudessa erottanut Brentfordin massasta?
– Thomas Frank puhui aina paljon, että se on aitoa täällä. Ei ole mitään turhaa sananhelinää seinillä. Meillä pyritään tekemään jokaisella tasolla asiat mahdollisimman hyviä ja vielä vähän enemmän, Viander aloittaa ja jatkaa.
– Tietenkin se lähtee edustuksen pelaajista, kun he ovat valmiita tekemään mitä tahansa jalkapallon sääntöjen puitteissa, jotta pärjätään ja voitetaan, mutta sama ajattelu on läpi organisaation.
Brentfordin pelaajahankintaprosessi on kiinnostanut mediaa laajasti, eikä vähiten sen vuoksi, että seurasta on noussut käsittämättömällä tahdilla jopa Valioliigan kärkipelaajia. Viander mainitsee muiden muassa Manchester Unitedin Bryan Mbeumon sekä Arsenalin maalivahdin David Rayan.
Esimerkiksi amerikkalaismedia CNN on verrannut Brentfordin pelaajahankintapolitiikkaa Moneyball-kirjasta – ja myöhemmässä vaiheessa myös elokuvasta – tuttuun lähestymistapaan. Käytännön ajatus on, että analytiikan avulla pystytään rakentamaan voittava joukkue selvästi keskimääräistä maltillisemmilla resursseilla ja löytämään sellaisia pelaajia, joita muut eivät ehkä löydä.
Vianderin mukaan Brentfordissa saatetaan katsoa paikoista, joihin muut eivät halua tai osaa katsoa. Seuran tekninen johtaja Lee Dykes kommentoi asiaa amerikkalaismedialle vuonna 2023.
– Sanoisin, että käytämme numeroita fiksusti pelaajahankinnoissa ja suorituksen arvioinnissa. Ajattelen, että tässä seurassa sen rakenne on suurin ase, Dykes totesi.
Viander puhuu käytännön kulmasta. Hänen mukaansa data näyttelee osuutta, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Brentfordilla on numeroiden lisäksi myös silmiä – eikä ainoastaan edustusjoukkueessa, vaan myös molemmissa päissä ja keskellä.
– Meillä on aina se, että siirrytään rakennuksen sisällä toisesta osasta toiseen. On aina iso juttu, jos pelaaja ottaa sen askeleen, Viander toteaa ja jatkaa.
– Pelaajan pitää kokea, että täällä on mahdollisuus. Kaikki on lopulta ihan pelaajasta itsestään kiinni. Täällä tehdään kaikki sen eteen, että pelaaja voi mennä, pelata ja kehittyä. Valmentajat saavat valmentaa, pelaajatarkkailu tarkkailla ja yhdessä tehdään asioita.
Brentfordin pääsarjanoususta on kulunut viisi vuotta, mutta seura ei vaikuta edelleenkään olevan valmis.
Kun kävelimme mainitsemaani edustusjoukkueen entiseen pukuhuoneeseen, Viander osoitti rakennuksen kulmalle.
– Tuossa oli ennen managerin toimisto. Sitten se siirtyi tuonne, maalivahtivalmentaja sanoi ja viittoili suurehkoa rakennusta, joka on parin futiskentän päässä.
Nyt valmentajan entisen toimiston tilalla on multaa ja pieni kaivinkone. Massiivinen harjoituskeskus kehittyy ja on kehittynyt seuran mukana.
Käytännössä kaikilla Valioliigan seuroilla on nykyään vähintään yhtä merkittävät harjoituskeskukset. Sarjaporrasta alempana Mestaruussarjassa tilanne on kuitenkin monilla seuroilla hyvin toinen, ja fasiliteetit huomattavasti vaatimattomampia.
Roope Määttä
