Opetus- ja kulttuuriministeriön on rahoittanut tutkimuksen, jossa todetaan synkkiä faktoja suomalaisesta urheilusta, Henkinen väkivalta on tutkimuksen perusteella suomalaisessa urheilussa hyvin yleistä.
Tutkimuksessa kerrotaan, että henkisessä väkivallassa huutaminen, nimittely, ryhmän ulkopuolelle sulkeminen, tavaroiden paiskominen ja kontrollointi on selvästi yleisintä. Eivätkä kokemukset tavallisesti jää kertaluonteisiksi.
Väkivallan tekijänä on useimmiten aikuinen, 44 % tapauksista, mutta vertaisten välinen väkivalta on lähes yhtä yleistä. 40 %. Erityisen alttiita tällaiselle kohtelulle ovat naiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat urheilijat, alaikäiset ja huippu-urheilijat.
Tutkimus paljastaa, että kynnys omista kokemuksista kertomiseen on korkea. Alaikäiset raportoivat kokemastaan vähiten, ja moni kokee, ettei ilmoituksiin puututa tehokkaasti.
Urheilukulttuurin normit, jollaisia ovat vahva urheilijaidentiteetti sekä pelko seurauksista, vaikeuttavat henkisen väkivallan tunnistamista ja siihen puuttumista.
– Koska kynnys ilmoittamiseen on korkea, vastuu turvallisesta toimintaympäristöstä ja epäkohtiin puuttumisesta on yksinomaan aikuisilla, ei lapsilla, väitöskirjatutkija Jatta Muhonen Helsingin yliopistosta sanoo.
Tutkimusryhmä suositteleekin urheilun nykyisen itsesääntelyjärjestelmän arviointia, jotta lasten oikeudet toteutuisivat entistä vahvemmin käytännön tasolla. Lapsen oikeudet velvoittavat turvallisuuteen, mutta käytännön oikeusturva vaatii selkeyttämistä: puuttumisen onnistumista on mitattava epäasiallisen käytöksen loppumisella.
– On myös tärkeää huolehtia urheiluympäristöjen emotionaalisesta turvallisuudesta, sillä se selittää urheilevien lasten ja nuorten henkistä hyvin- ja pahoinvointia, toteaa dosentti Marja Kokkonen.
Viime aikoina on puhuttanut muodostelmaluisteluvalmentaja Mirjami Penttisen toiminta. Hän ei suinkaan ole ainoa kyseenalaisia keinoja metoideissaan toteuttanut valmentaja.
