Eilen oli iso päivä suomalaisessa maajoukkuejalkapallossa. Pikkuhuuhkajille voitto Kosovosta ja suorakin paikka U21 EM-lopputurnaukseen olisi haarukassa. Isommille voitto Valko-Venäjästä, niin Kansojen liigan lohkovoitto olisi edelleen omissa käsissä.
Kumpikaan ei toteutunut.
Vähintään yhtä paljon kuin tulos, peleissä kiinnosti myös peliesitykset. Valko-Venäjä iski Huuhkajille maaliin uskomattomasti jo reilun kymmenen sekunnin jälkeen. Sitten potkiskeltiin 45 minuuttia avausjakso loppuun superhitaalla tempolla. Suomi ei saanut tehtyä peliä (taaskaan) lainkaan, eikä tekopaikoille päästy. Peli muistutti kaikessa karmeudessaan aladivarijalkapalloa.
Päävalmentaja Jacob Friis moitti viime otteluiden jälkeen sitä, että Suomen pelaajat eivät pysyneet omilla pelipaikoillaan. No nyt he pysyivät, mutta se tappoi pelistä viimeisenkin liikkeen, luovuuden ja energian. On vaikea edes sanoin kuvailla, kuinka karmeaa peli oli. Jalkapallo ei ole shakkia.
Ylen selostaja Matti Härkönen kuvasi avausjaksoa täydellisesti: ”Viisi minuuttia Suomella oli sen näköinen meininki, että tulisiko tästä jotakin.” Juu, ei tullut.
Suomi pyöritteli peliä kaukana muodon ulkopuolella, eikä mitään saatu aikaiseksi. Maalintekosektori oli kaukaisessa taivaanrannassa. Pelasiko joku Huuhkajista hyvin? Ei. Viisi kokoonpanomuutosta tehtiin. Oliko niistä iloa? Ei.
En muista nähneeni yhtä velttoa ja ponnetonta maaottelua, kun kyse on panoksellisesta pelistä. Suomi oli lauma pelokkaita pelaajia, joilta puuttui tunne ja valmennuksen johdatus kokonaan.
Valko-Venäjä pelasi toki maalinsa jälkeen nihilististä antijalkapalloa. Mutta valmennuksen ammattitaitoa on se, että keinot moisen murtamiseksi keksitään. Jos tämä on Jacob Friisin idea jalkapallon pelaamisesta, hän on täysin väärässä paikassa.
Muutaman kerran toisella jaksolla Suomi oli saavinaan jotakin aikaan, kun jalkoihin ja palloon saatiin riittävästi liikettä. Mutta vain saavinaan, tasapeli ei ollut lopulta lähelläkään. Turpiin tuli puhtaasti. Kaverini kuvasi peliä osuvin sanankääntein: ”Aika monesti tässä vuosikymmenten aikana on tullut Suomen futismaajoukkueesta mietittyä, ettei tämä voi enää mennä huonommaksi. Ja aina sitä yllättyy.”
Miten tästä eteenpäin? Kapteeni Lukas Hradecky kommentoi pelin jälkeen Ylellä naulan kantaan: ”Hirveä suoritus tänään taas. Junnufutista, tällä ei päästä mihinkään. Kukaan pelaaja ei saa samoja hevosvoimia kentälle kuin seurajoukkueissa. Missä on selitys, missä ovat ongelmat?”
Paras vastaaja näihin kysymyksiin löytyisi Palloliiton toimistolta…
xxx
Pikkuhuuhkajilla oli Kosovoa vastaan pieni sauma suoraan EM-paikkaan, kun Romania johti hetken yllättäen Espanjaa. Lopulta Espanja takoi 7-1-voiton. Suomella ei ollut enää virtaa jäljellä, kun kyseessä oli kolmas peli 11 päivään. Lopputulos 4-4 kertoi kaiken. Jatkokarsintaa odotellessa. Otteluparit arvotaan perjantaina ja pelataan marraskuussa. Kisapaikka on täysin hoidettavissa, sillä Pikkuhuuhkajat on pelannut tätä lukuun ottamatta erittäin raikkaasti. Toisin kuin isoveljensä.
Näkökulma: Lauri Hollo
