Video: Sportivo TV

Mika Lehkosuo on muuttunut mies – antakaa hänelle työrauha!

Harri Pirinen |

Vielä 15 vuotta sitten suoraviivaisuus ei kuulunut ”Banan” peli- eikä sanakirjaan – nyt Mikalta odotetaan sitä Huuhkajissa, kirjoittaa Atleetin toimittaja Mitri Pakkanen.

Vuosi taisi olla 2010 tai 2011.

FC Hongan tuolloinen ja nyt Huuhkajien tuore päävalmentaja Mika Lehkosuo saapui sovitusti haastatteluun seuran kotiin Tapiolan urheilupuiston Honka-talolle suoraan viereiseltä harjoituskentältä.

Kannettava tietokone aukesi saman tien ”Banan” istuuduttua työtuolilleen kosteat ja vakuuttavasti likaantuneet työhaalarit yllään. Aikaa pelaamisen, harjoittelun ja koko toiminnan jatkuvaan kehittämiseen ei ollut hetkeäkään hukattavaksi.

Keskustelun puheenaiheita olivat muun muassa Hongan tilanne sarjataulukossa, joukkueen nykyhetki ja lähitulevaisuus, sen pelitapa ja identiteetti sekä jalkapallo globaalina yhteistyö-, invaasio-, hyökkäys- ja puolustuspelinä.

Puheen edettyä pallollisen pelaamisen nopeuteen tai hitauteen, kontrolliin tai suoraviivaisuuteen, hyökkäysten kestoon ja todennäköisyysprosentteihin Lehkosuo ilmoitti näkemyksensä, joka palautuu kirkkaana mieleen yhä tänäkin päivänä.

– En edes tiedä, mitä suoraviivaisuus tarkoittaa. Voitko täsmentää? pikkutarkka, (b)analyyttinen, sanavalinnoissaan äärimmäisen huolellinen ja tosikoksikin kutsuttu ”insinöörivalmentaja” haastoi keskustelukumppaninsa.

Sinänsä kiinnostavaan kysymykseen oli tietysti pyrittävä joten kuten vastaamaan. Vaikka yritys saattoi jäädä aika lailla puutteelliseksi, nuoren ja intohimoisen valmentajan yllättävä kommentti vei keskustelua hedelmällisesti eteenpäin.

Paljon on muuttunut, paljon ei

Kun keskustelusta on kulunut nyt puolisentoista vuosikymmentä, juuri suoraviivaisuus on Lehkosuon jalkapallonäkemyksen kulmakiviä. Hän on jo hyvän aikaa käyttänytkin kyseistä sanaa ilman ongelman häivääkään.

Eikä tässä mitään, päinvastoin. Urheilussa(kin) hölmöimpiä ovat monesti ne jääräpäät, jotka eivät ole koskaan valmiita muuttamaan tai edes jalostamaan pinttyneitä mielipiteitään.

Lehkosuo, 56, on todellakin ollut.

Lehkosuo, juhlinta
Viime töinään Pikkuhuuhkajien päävalmentajana Mika Lehkosuo pääsi suihkuun EM-kisapaikan varmistuttua. Kuva: Jyri Sulander / SPL

Hongan jälkeen 12 vuoden aikana HJK:ta, norjalaista Kongsvingeriä sekä Suomen U21-maajoukkuetta luotsanneen helsinkiläisen valmentajapersoonan ja -profiilin merkittävästä muutoksesta on kirjoitettu kymmeniä palstametrejä ja puhuttu satoja tunteja.

Syystäkin. Aihe on mielenkiintoinen.

Hyvin yleisesti tiedetään, että valmennuksellisen ”Banasta Mikaksi” -mutaatioon liitettäviä avainsanoja riittää yllin kyllin. Pelin pääperiaatteet. Asioiden priorisointi. Rentous. Iloisuus. Hymyily. Avoimuus. Ja niin edelleen.

Samalla on syytä huomioida, että Lehkosuon koko yli 20-vuotista valmentajauraa aina vahvasti leimannut ja ohjannut peruskallio on ja pysyy yhä jämäkästi paikoillaan. Lähes pakkomielteinen uteliaisuus uusia vaikutteita kohtaan, jatkuva tiedonnälkä, oppimishalu ja kehitysvimma tai myöskään terve itsekriittisyys eivät vuosien saatossa ole kadonneet yhtään mihinkään.

Realismia ja työrauhaa, kiitos!

Kun Lehkosuo nimettiin perjantaina 20. marraskuuta Jacob Friisin tilalle A-maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi, esiin nousi välittömästi muutamia väistämättömiä ydinkysymyksiä.

Mikä muuttuu? Miten joukkue haluaa ja aikoo muuttua? Mitä Lehkosuolta voi kohtuuden nimissä odottaa? Mihin pelaajien taso riittää?

Nyt etukäteen – ennen kuin Lehkosuon viisivuotinen sopimus on tammikuun 2027 alussa edes astunut voimaan – tuntuisi jotenkin epäloogiselta ja epärealistiselta arvioida, että hän alkaisi peluuttaa Huuhkajia merkittävästi eri tavoin kuin teki kaksi peräkkäistä EM-kisapaikkaa saavuttaneessa Pikkuhuuhkajissa.

Kulloisestakin vastustajasta toki jonkin verran riippuen, olisi outoa, jos U21-prinsiipeistä esimerkiksi korkea prässi, oman boksin tiivis puolustaminen ja hyökkäysten kiihdyttäminen eivät olisi yhä prioriteettilistan kärkipäässä.

Ja eiköhän se kuuluisa suoraviivaisuuskin ole edelleen yksi keskeinen osa Lehkosuon pelillistä työkalupakkia. Nyt kun hän itsekin tietää, mitä se tarkoittaa.

Tammikuussa 57 vuotta täyttävän Lehkosuon työntekoa varmasti auttaa, että hän on kerännyt jo aiempaa käytännön kokemusta Huuhkajien työtehtävistä toimiessaan vuosina 2013–2015 Mixu Paatelaisen valmennustiimissä. Myöskään pelaajauran 17 A-maaottelusta on tuskin ainakaan haittaa.

Takuuvarmaa on se, että työmaa on iso ja vaativa. Valittavissa ovat aivan samat jalkapalloilijat kuin olivat Friisin parivuotisella ajanjaksolla. Lehkosuon erinomaisesti tuntemat nuoret pelaajat toki kehittyvät koko ajan ja saattavat jo tulevien EM-karsintojen alkaessa olla koviin miesten peleihin huomattavasti valmiimpia kuin nyt kuukausia aiemmin.

Vaikka Lehkosuon hienot näytöt U21-maajoukkueesta ovat vailla vertaa, hänestä on turha odottaa sateentekijää. Päävalmentajan keinot ovat aina rajalliset. Nyt tarvitaan työrauhaa.

Mitri Pakkanen

ARTIKKELIIN LIITTYVIÄ AIHEALUEITA