Atleetin Kalju Corner-ohjelmassa keskustellaan jääkiekon Liigan valmentajapotkuista ja valmentajien hyvästä ansiotasosta potkujensa jälkeen.
Liigassa valmentajilla on erittäin hyvä irtisanomisturva. Tomek Valtonen nostaa Jokereista vajaan kolmen vuoden aikana vielä 525 000 euroa, vaikka sai potkut tehtävistään.
Harvassa ammatissa on vastaavia ”irtisanomisetuja”, joten moinen on herättänyt kriittistäkin keskustelua. Ismo Lehkonen toteaa Kalju Cornerissa, ettei palkanmaksun jatkuminen potkujen jälkeen ole hänen mielestään kohtuutonta.
– On muistettava, että olet koko kansan tikkataulu, toteaa Lehkonen.
Lehkonen on itse saanut potkut HIFK:n valmentajan paikalta Liigassa 2001 ja KooKoon valmentajan paikalta Mestiksessä 2012. Hän korostaa potkujen pelon tai potkujen saamisen olevan rankkaa, vaikka palkka juoksisikin potkujen jälkeen.
– Kun Liigaakin oli pelattu muutama kierros, niin median käsittelyssä oli 6-7 valmentajaa, joille piti antaa potkut. Tuollahan on järjetön negatiivinen ralli moneen valmentajaan. Sun sukulaiset, vaimo, lapset ja kaikki seuraa, kun olet julkinen tikkataulu, jota myrkytetään julkisesti. Kyllä siitä pitää kunnon korvaus tulla, Lehkonen muistuttaa.
Lehkonen painottaa, etteivät jääkiekkovalmentajat suinkaan neuvottele sopimuksia sen perusteella, että nauttisivat helposta elämästä potkujensa jälkeen.
– En ole törmännyt yhteenkään sellaiseen valmentajaan, joka tietoisesti vetäisi vihkoon, ja jota ei voittaminen kiinnostaisi. Puhutaan nyt suomalaisista valmentajista.
Samalla Lehkonen paljastaa valmentajien aseman sopimusneuvotteluissa kohentuneen. Hän on itse ollut auttamassa tällaista kehitystä.
– Kuutisen vuotta taaksepäin rupesin olemaan aivan raivona, kun nuoret valmentajat hinnoittelivat itsensä niin, että pääsisivät vain koutsaamaan. Siinä rupesi olemaan ihan alesopimuksia, ja se oli ihan järjetön veemäinen tikki niille vanhoille äijille, jotka olivat nostaneet valmentajien palkat tasolle, jolla niiden pitääkin olla. Jos hinnoittelet itsesi naurettavan alas, niin kukapa seura ei antaisi sulle potkuja.
Lehkonen onkin konsultoinut nuorempia valmentajia sopimusneuvotteluissa.
– Jos he olisivat tehneet yhden tai kahden vuoden sopimuksen halvalla, olisi heidät pistetty kilometritehtaalle jo ekan vuoden jälkeen. Mutta ne saivat jatkaa, ja sitten tuli aika hyvä menestyminen. En paljasta ketä he olivat, mutta olen jeesannut ja mentoroinut näitä koutseja.
Lehkonen korostaa, että valmentajan tulisi neuvotella itselleen mahdollisimman pitkä sopimus. Sillä taataan itselle taloudellinen turva, jos seuran urheilujohto päättää vaihtaa valmentajaa.
– Kun seura kerran väkisin haluaa sinut, niin silloin vaadit kolmen vuoden sopimusta esimerkiksi.
