Huuhkajien suurin ongelma päävalmentaja Jacob Friisin aikakaudella on ollut pelin ja maalitilanteiden surkea rakentelu. Albaniaa vastaan torstaina ei nähty mitään muutosta tilanteeseen. Joukkue on täysin lukossa.
Asetelma oli torstaina selkeä. Voitto oli pakko ottaa, jos lohkovoitoista halutaan taistella. Odotusarvo oli korkealla, nyt iskettäisiin kunnolla kolmen surkean pelin jälkeen. Ei isketty. Murheellisinta oli, että itse pelissä mikään ei ollut muuttunut.
Syksyn ensimmäisiä Kansojen liigan pelejä pelanneet Oliver Antman ja Fredrik Jensen toivat alussa hieman lisää eloa peliin, mutta pian hekin vaipuivat unholaan.
Suomen peli on edelleen päämäärättömän, sekavan ja yksinkertaisesti kamalan näköistä. Ensimmäisellä jaksolla saatiin yksi Miro Tenhon pusku kohti maalia 43. minuutilla. Toisella jaksolla ei yhtään.
Toisen jakson alkuun Albania teki jo 2-0. Lohkovoiton kannalta oli pakko voittaa. Kolmea maalia huudettiin siis. Tapahtuiko pelissä mitään muutoksia? Ei tapahtunut.
Toki koeaikakin jäi lyhyeksi, kun Tenho otti älyvapaan suoran punaisen 67. minuutilla. Oli ihan sama, mitä sen jälkeen yritettiin, peli oli täysin menetetty. Se ei kuitenkaan ole selitys, ennen punaista oli reipas tunti aikaa hoitaa homma kotiin.
Käytännössä Suomen ainoat vaaratilanteet tulivat Leo Wallan vapareista tai keskityksistä. Keskeltä ei päästy murtautumaan tekopaikoille lainkaan, laitojen kautta tulleet keskitykset olivat pääosin luokattomia.
Neljä viime peliä, yhteensä kahdeksan yritystä kohti maalia. Niillä lukemilla ei vain voi otteluita kovin usein voittaa. Friis höpisi pelin jälkeen olevansa tyytyväinen tiettyihin asioihin. Miten hän voi olla? Jo tuo kommentti oli riittävä todistusaineisto siitä, että mies ei ole todellakaan tehtäviensä tasalla.
Ratkaisujen aika on juuri nyt
Friis on nyt kokeillut kahteen vuoteen kymmeniä pelaajia ja hakenut loputtomiin oikeanlaista kokoonpanoa. Sitä ei ole löytynyt. Pelaajista paistaa se, että he eivät tälläkään hetkellä osta päävalmentajan ajatuksia, vaikka haastatteluissa toistellaan mantraa, että pelaajat pelaavat kentällä, valmentaja ei. Ei kukaan tietysti halua lähteä julkisesti suolaamaan päävalmentajaa, mutta rivien välistä sen voi aistia korulauseista huolimatta.
Se ei ole ihme, niin nuhaista ja mielikuvituksetonta tussuttelua peli on. Joko Friis ei löydä pelaajia, jotka sopivat hänen ideologiaansa tai sitten tuo ideologia on täysin väärä. Veikkaan molempia.
Yksikään pelaaja ei tällä hetkellä pelaa potentiaalinsa tasolla. Tosin on niinkin, että vaikka pelaisi, voi olla, ettei sekään riittäisi. Edes Kansojen liigan C-liigassa.
En edelleenkään tiedä, mitä Friisin johdolla kentällä haetaan. Jos ainoa idea on saada pallo laitaan ja keskittää jonnekin, on peli todella heikoissa kantimissa. Joka ikinen joukkue maailmassa pystyy ennakoimaan Suomen peliä täysin.
Yhden tai kaksikin heikkoa peliä voisi vielä jotenkin ymmärtää, mutta nyt umpisurkeita esityksiä on jo neljä putkessa. On täysin selvää, ettei kärsivällisyys Jacob Friisin osalta voi enää riittää. Jos valonpilkahduksia olisi edes näkynyt, voisi hetken aikaa vielä antaa. Mutta kun sellaisia ei ole näkynyt, ei pienintäkään.
On pakko tehdä ratkaisuja ja vaihtaa miestä. Tulokset ja etenkin peliesitykset ovat osoittaneet, että eteenpäin ei ole menty, eikä tällä meiningillä voida mennäkään. Tilanne on täysin patissa.
EM-karsinnat alkavat ensi maaliskuussa. Siksi pöytä pitää puhdistaa ja tilanne räjäyttää juuri nyt. Valmistautumisaikaa uudella luotsilla olisi neljä ja puoli kuukautta.
Esimerkiksi keskiviikkona Djurgårdenista potkut saanut Jani Honkavaara on vapaana, samoin huuhkajalegenda Markku Kanerva, joka voisi olla yllättäväkin retrovalinta. Kokeilu Friisin kanssa oli täysin epäonnistunut, se on nyt kaikkien pakko myöntää. Siitä iso miinus Palloliiton johdolle. Jos asiaa ei myönnetä, tulevat EM-karsinnatkin valuvat viemäriin hyvin nopeasti.
Pikkuhuuhkajissa erinomaista työtä tehneestä Mika Lehkosuosta on puhuttu paljon, mutta hän vetää parhaillaan loistavasti sujuvaa EM-projektia. Siksi näkisin, että Lehkosuon aika on vasta myöhemmin. Hänen pitää saada vetää projektinsa loppuun. Vai pitäisikö tässä toivoa, että tuo hieno tarina päättyy tiistaina Irlantia vastaan?
Nyt Palloliiton herrakerroksissa pitää miettiä, mutta ei hetkeäkään liian pitkään.
Lauri Hollo
