Suomen lentopallomaajoukkue teki kaikkien aikojen suomalaisen palloilusaavutuksen lentopallon EM-pronssimitalin myötä, kirjoittaa Atleetin Panu Markkanen.
Suomi oli 19 vuotta sitten yhden pisteen päässä lentopallon EM-mitalista. Tuolloin Moskovasta tultiin neljännen sijan kanssa. Milanosta tullaan pronssimitalit kaulassa.
Mitali on ansaittu. Suomi pelasi alkulohkossa päätösottelua lukuun ottamatta voitosta voittoon kaataen matkalla mm. Belgian ja Serbian. Neljännesvälierässä nähtiin ottelun sisäinen kasvu Kreikkaa vastaan ja Suomi voitti 3-2. Puolivälierässä vastaan tuli Italia eli maa, jota Suomi ei ollut kaatanut 48 vuoteen, eikä kertaakaan EM-kisoissa. Siitä ottelusta Suomi otti yhden kaikkien aikojen kovimmista voitoista, jonka maamme maajoukkueet ovat ottaneet missään lajissa millään tasolla.
Pronssiottelussa Sloveniaa vastaan Suomi oli yksinkertaisesti parempi joukkue. Lukemat 3-0 eivät tällä kertaa jätä selittelylle sijaa. Lentopallossa voidaan nähdä monenlaisia kolme-eräisiä, ja tämänkertainen oli sellainen, että Suomi oli parempi ilman mitään selityksen mahdollisuuksiakaan Slovenian puolelta.
Pronssimitalin voittaminen on lähes sama EM-tasolla kuin MM-kisoissa. Kun mitaleista pelataan, tulee muualta maailmasta mukaan USA ja Brasilia sille tasolle, jolla mitalit ratkotaan. Viivat suoriksi, eli Suomi on tämän ottelun ja turnauksen perusteella maailmankin kovinta tasoa.
Sallikaa spekulaatio
Yksi spekulaatio tulee kuitenkin mieleen. Millä sinne korkeammalle olisi vielä voinut päästä? Spekulaation kohde ja lähde on tietenkin Fedor Ivanovin nilkan taittuminen välierän alkulämmittelyssä. Suomi menetti pelinsä suvereenin kapellimestarinsa ja johtajatyypin. Tämä loi joukkueeseen epävarmuutta, johon ei ole varaa siinä vaiheessa, kun ollaan turnauksessa niin korkealla, että ilma on jo äärimmäisen ohutta ja yksikin harha-askel syöksee turmioon.
Ivanovin toki paikkasi Santeri Välimaa. Hieno pelaaja, joka selvisi urakastaan kunnialla, mutta Suomen äärimmäisimmilleen viritetty kone menetti kriittisimmän osansa ja korvattiin yhtä laadukkaalla, mutta hieman erimuotoisella osalla.
Enemmän kuin yksi pelaaja?
Passarin vaihtuminen on lentopallossa kaikkein kriittisin paikka. Passarin kautta kulkevat kaikki hyökkäykset, ja siinä missä silmään saattaa näyttää siltä, että kaikki passithan ovat tietyillä paikoille kaikilta samanlaisia, ei mikään voisi olla kauempana totuudesta.
Jokaisella passarilla on oma signatuurirytminsä sormilyönnissä ja tapa, jolla se tehdään. Joillain pallo lähtee käsistä terävämmin, joillain jouheammin. Passin luonnollinen kaari on jokaisella erilainen. Kaikki treeneissä Ivanovin kautta tehdyt toistot pyyhittiin hyökkääjiltä roskakoriin. Kymmenet ja sadat hyökkäykset olivat hioneet jokaiselle pelaajalle omat aistien varassa suoritetut mallit ja lihasmuistin, jolla Ivanovin kanssa hyökättiin.
Samalla Välimaa joutui passaamaan pelaajille, joita vastaan hän on harjoituksissa suurimmaksi osaksi pelannut. Hänellä ei ollut samaa toistojen tuomaa varmuutta kuin Ivanovilla siitä, miten kukakin hyökkääjä lähestyy tilannetta, kun hän passaa tietystä kohtaa kenttää ja tietystä asennosta. Ei sitä varmuutta, että kun passaan tästä, pelaaja x on tietyn ajan kuluttua juuri siinä kohdassa, johon passaan niin, että voisin heittää passin vaikka silmät ummessa.
Musiikin maailmasta passarin pelaamista voisi kuvailla vaikka kitaristeja kuvaavalla sanonnalla ”soundi lähtee sormista.” Ympärillä voi olla lavalla samat muusikot ja soitetaan täysin samoilla laitteilla, mutta eri kitaristi tuo jokaiseen kappaleeseen omat vivahteensa. Niitä vivahteita ei tämänkertainen yleisö olisi halunnut perjantai-illan välieräkeikalla erottaa.
Lisäksi Suomi menetti pelistä Severi Savonsalmen. Keskipelaaja tunnusti eri medioille paikan päällä, että Ivanovin menetys vaikutti häneen. Miehet ovat olleet lapsesta saakka ystäviä, syöneet samaa hiekkaa Pielaveden eri hiekkalaatikoilla. Nyt hiekkalaatikko oli isoin mahdollinen, ja sieltä olisi haluttu kaivaa lisää arvometallia Pielaveden Sammon e-pojissa voitetun Power Cup-kullan lisäksi. Savonsalmi menetti pelihuumorinsa, ja kun tältä henkisiltä ominaisuuksiltaan maailman pielaveteläisimmältä lentopalloilijalta viedään edge, mojo ja flair, muuttuu kipinäkimppu ämpäriksi haaleaa vettä. Taas asia, johon ei olisi ollut varaa.
Nautinnon aika
Mutta nyt on koko suomalaisella lentopalloväellä juhlan aika. On aika nostaa nämä lentopallosankarit otsikoihin siksi joukkueeksi, joka toi Suomeen ensimmäisen mitalin globaalissa pallopelissä, kesäolympialaisten joukkuepallopelissä.
Jokaisessa lentopalloseurassa on oikeus röyhistää rintaa, sillä niistä nämäkin Veljekset ovat ponnistaneet. Kuka Kortesjärven Järvi-Veikoista, ketkä Maskun Katajasta, kuka Salpiksesta tai Kauhavan Wisasta.
Ja nyt saatiin varmasti voitokas päätös turnaukselle. Tämä oli voitettu pronssi.
Panu Markkanen
