Antti Niemi hyvästelee ystävänsä Markku Palmroosin – ”Tulee ikävä miestä, joka loi ympärilleen elämää”

Otto Palojärvi |

Legendaarinen jalkapallomaalivahti Markku Palmroos nukkui pois maanantaina 66 vuoden ikäisenä. Palmroosin pelikaveri Antti Niemi muistelee Palmroosia Atleetin videoblogissaan koskettavin sanoin.

Pelaajauraltaan Markku ”Fana” Palmroos muistetaan HJK:sta, jota hän edusti vuodet 1983–1996. Neljä Suomen mestaruutta ja kolme Suomen Cupia voittanut Palmroos oli myös värikäs persoona, joka hakee suomalaisessa jalkapallossa vertaistaan.

Maalivahti Antti Niemi pelasi HJK:ssa Palmroosin kanssa samaan aikaan 1991–1995. Tuolloin Niemi oli nousemassa huipulle ja Palmroos pelasi uransa viimeisiä vuosia. Palmroos oli Niemelle tärkeä mentori.

– Suomalainen jalkapalloyhteisö vastaanotti suru-uutisen. Itsellenikin tuttu ja tärkeä henkilö uran varrelta on nyt poistunut joukostamme, aloittaa Niemi muistosanansa.

– Kun ajattelen hiljattain edesmennyttä Suomi-futiksen legendaa Markku ”Fana” Palmroosia, moninkertaista Suomen mestaria, niin ensimmäisenä mieleen ei tule pelkkä pelaaja tai maalivahti. Tulee mieleen ihminen ja varsinainen persoona. Mies, joka ei koskaan jäänyt seinäruusuksi, eikä koskaan kulkenut kentällä tai kentän ulkopuolella huomaamattomana, Niemi jatkaa.

Ibou Ba, Markku Palmroos
Markku Palmroos ei pelännyt kovia tilanteita. Kuva: All Over Press

Palmroos oli pukukopissa johtava pelaaja. Muissakin jutuissa kuin jalkapalloon liittyvissä asioissa.

– Fana oli kenttien väriläiskä. Stadilainen moottoriturpa, jolla juttua ja ääntä riitti. Hänellä oli mielipide melkein kaikkeen, eikä hän jättänyt niitä mielipiteitään kertomatta, muistelee Niemi.

– Ja hyvä niin. Juuri sellainen Fana oli. Todella aito, erittäin värikäs ja täysin oma itsensä. Ainutlaatuinen ihminen, Niemi jatkaa.

Palmroos oli 1980-luvulla Suomen parhaita maalivahteja. Hän pelasi urallaan kahdeksan A-maaottelua.

– Maalivahtina hän oli sitten aivan oma lukunsa. Täysin peloton jässikkä, joka ei tehnyt hyökkääjien elämästä helppoa. Kun Fana seisoi maalilla, vastustaja tiesi, ettei edessä ollut helppo ottelu, muistelee Niemi.

– Hän ei kumarrellut ketään tai mitään. Hän ei väistänyt tilanteita, eikä pelännyt ottaa vastaan sitä, mitä eteen oli kulloinkin tulossa, Niemi lisää.

– Yksi asia hänessä oli erityisen hienoa. Mitä kovempi paikka, sitä varmemmin ja paremmin Fana tuntui pelaavan. Kun muut saattoivat jännittää, hän syttyi. Kun peli oli tiukimmillaan, pystyi hän venymään parhaimpaansa, Niemi jatkaa.

– Sellaisia maalivahteja ei ole joka joukkueessa. Niitä ei ole koskaan liikaa, korostaa Niemi.

Ari Tiittanen ja Markku Palmroos, Allianssi
Markku Palmroos (oikealla) toimi pelaajauransa jälkeen valmentajana. AC Allianssissa hän toimi Ari Tiittasen (vasemmalla) apuvalmentajana. Kuva: All Over Press

Palmroosin kanssa koettuja hetkiä Niemi ei unohda.

– Muistan myös ne hetket kentän laidalla, pukukopissa, tai pelien jälkeen ne tarinat, naurut ja kohtaamiset, joista syntyivät ne muistot, joista miehen muistamme.

Niemi korostaa, ettei yhteinen aika Palmroosin kanssa todellakaan ollut tylsää.

– Jokaisella, joka sai pelata Fanan kanssa, häntä vastaan, tai muuten vain sai kuulua samaan porukkaan, on varmasti oma tarinansa. Ja veikkaan, että moni niistä tarinoista alkaa sanoilla: ”Muistatko, kun Fana…”.

– Sellainen ihminen hän oli. Hän jätti jäljen olemalla juuri se persoonallinen Fana.

Niemi toteaa suomalaisen jalkapalloyhteisön menettäneen suuren persoonan, jolla riitti elämänmyönteisyyttä.

– Tulee ikävä ääntä, asennetta, huumoria ja sitä tuttua olemusta. Tulee ikävä miestä, joka loi ympärilleen elämää, ja jonka läsnäoloa ei tarvinnut mitenkään erikseen huomata.

– Fana, kiitos yhteisistä hetkistä, muistoista, ja siitä, että olit juuri sellainen kuin olit. Ne muistot eivät katoa. Lepää rauhassa. Sinusta tullaan puhumaan vielä pitkään, Niemi päättää muistosanansa.

ARTIKKELIIN LIITTYVIÄ AIHEALUEITA