EM-pronssimitalistit alkoivat tajuta vasta Tampereen Keskustorilla, mitä oli tullut tehtyä.
Yleensä näitä juhlia on Suomessa ollut tapana viettää keväisin, joskus myös sydäntalvella.
Yleensä torille on kokoonnuttu toukokuussa, kun Leijonat on voittanut MM-kultaa ja kulloinkin siinä kaupungissa, jonka joukkue on voittanut jääkiekon Suomen mestaruuden.
Tämä juhla oli erilainen. Suomen miesten lentopallomaajoukkue, Veljekset, ylsi viikonloppuna Pohjois-Italiassa Suomen palloiluhistorian suurimpaan saavutukseen, kun joukkue voitti lentopallon EM-pronssia.
Maanantaina alkuillasta, vajaat kaksi vuorokautta historiallisen saavutuksen jälkeen, Veljeksille järjestettiin kansanjuhla Tampereen Keskustorilla. Torille oli kerääntynyt tuhansia ihmisiä kuuntelemaan huippuartisteja, mutta ennen kaikkea juhlistamaan mitalisteja.
Tilaisuus päättyi Waltteri Torikan esittämään Finlandia-hymniin, jonka joukkueen jäsenet kuuntelivat kuin veljekset ainakin, kädet toistensa harteilla.
Joukkueen jäsenet olivat tapahtumasta selvästi jopa hämillään.
– Herrajumala että tuntui siistiltä. Oikein kylmät väreet tuli, kun Finlandia soi ja oltiin jätkien kanssa rivissä, ja katsottiin että monta tuhatta ihmistä on tullut tänne meidän takia, keskipelaaja Miika Haapaniemi tunnelmoi.
Kun mitalia on nyt pureskeltu pari päivää pureskeltu, millaisia ajatuksia on siitä, mitä tuli tehtyä?
– Kun miettii, että tämä on suomalaisten palloilulajien kovin suoritus ikinä, niin kyllä se vetää hiljaiseksi, kun alkaa miettiä, mitä on tapahtunut, Haapaniemi vastasi.
Niin, miltä se kuulostaa nuoresta miehestä, että on saanut olla tekemässä tällaista historiaa?
– Kuulostaa aivan sairaalta. En olisi ikinä uskonut, että tällaisissa jutuissa saa olla mukana. Mutta me ollaan kaikki vielä nuoria, niin tämä on vasta alkua, 22-vuotias Haapaniemi uskoi.
Eli seuraavaksi aletaan puhua olympiamitalista?
– Äääähhh, no sehän olisi aivan, huhhuh. En tiedä, voiko siitä vielä puhua, Haapaniemi mietti.
Passari Fedor Ivanov ja keskipelaaja Severi Savonsalmi ovat kulkeneet yli 20 vuoden taipaleen yhdessä. Vuonna 2000 syntyneet Pielaveden pojat ovat kirjaimellisesti kuin veljekset.
Kun Ivanov loukkaantui välierän lämmittelyssä, se sotki myös Savonsalmen pelin – hän ei osannut pelata ilman tuttua passaria ja parasta ystäväänsä.
Maanantain juhlassa epäonnea ei enää muisteltu.
– Tämä tori ja tämä kansanjuhlasysteemi… ihan hullua. Tuo Finlandia-hymni tuossa lopussa, niin nyt alkaa olla vähän tunteet pinnassa. Mahtava fiilis, Savonsalmi sanoi
– Tosi hienolta tuntuu. Ja kun näki, miten paljon ihmisiä tuli meitä katsomaan, ihan mahtavaa. Nyt huomaa, että teimme ison jäljen Suomen urheiluun, Ivanov komppasi.
Se, että saa voittaa EM-pronssia parhaan ystävän kanssa, teki saavutuksesta tunnetasolla vielä tavallistakin suuremman.
– Tottakai. Muutkin joukkueessa ovat itselleni tosi läheisiä, mutta meidän suhde on täysin erityinen. 5–6-vuotiaasta asti olemme olleet kuin paita ja peppu. Olemme kulkeneet urheilun ja kaikki elämänvaiheet läpi yhdessä. Onhan se tosi spesiaalia voittaa tuollaisen jätkän kanssa, Savonsalmi sanoi.
– Jos jonkun kanssa olisi toivonut voittavansa tällaisen mitalin, tottakai Seven, Ivanov säesti.
Ivanov halusi myös korostaa Veljesten poikkeuksellista yhteenkuuluvuutta.
– Kaikki, jotka ovat voittaneet jossain joukkueessa, sanovat, että se joukkue on ainutlaatuinen. Mutta tämä joukkue on oikeasti yksi iso perhe, Ivanov ylisti.
Haastattelu: Harri Pirinen
