NHL ykköskierroksen varaukset, osa 6 – onko koolla väliä?

NHL:n ykköskierroksen varauksiin paneutuvassa juttusarjassa ollaan loppusuoralla ja seuraavana analyysin aiheena on pelaajien koko, eli pituus sekä paino.

Vertailussa on käytetty NHL:n virallisten tilastojen aineistoa pelaajan varausvuodelta. Voi siis olla, että mitat ja painot eivät täysin vastaa silloista todellisuutta, mutta saatavilla olevia faktoja on käytettävä.

Järkälemäinen pakki vai terrierimäinen taskuraketti

NHL-historia tuntee loistavia pelaajia molemmista ääripäistä eikä koko ole ollut este erinomaisen NHL-uran luomiselle. Tästä huolimatta ykköskierroksen varauksissa harvoin nähdään poikkeuksellisen isoja tai poikkeuksellisen pieniä pelaajia.

Jääkiekossa koko ei tuo vastaavaa etua kuin monissa muissa lajeissa vaikka kyseessä edelleen onkin kontaktilaji. Pääsääntöisesti hyvän NHL-pelaajan pituus on 185cm ja paino 87 kilogrammaa varaushetkellä – eli NHL-varaukset ovat selvästi keskimääräistä pidempiä ja painavampia.

Atleetin NHL-pelaajan tasoa mittaavia kategorioita 1-7 käyttämällä voimme tehdä analyysin, onko koolla väliä NHL-pelaajan tasoa määrittävänä tekijänä.

Lähtökohtaisesti ykköskierroksella pyritään varaamaan ikäluokkansa parhaimmat pelaajat ja Atleetin kategorioissa pisteidenteko on korostetussa roolissa – oman pään luudat ja neloskentän energiapelaajat tulisi pystyä varaamaan myöhemmillä kierroksilla.

Atleetin NHL-pelaajien kategoriat 1-7

Supertähti
Tähtipelaaja
Eliittipelaaja
Runkopelaaja
NHL-täytepelaaja
Farmipelaaja
Bust eli huti

Hienoisia eroja ääripäissä

Kovinkaan merkittävä tekijä koko ei NHL-pelaajan tulevaisuuden määrittelyssä ole. Hienoisia eroja kuitenkin syntyy, kun verrataan aivan isoimpia pelaajia (>190cm) ja pienimpiä pelaajia (<181cm).

NHL:n ykköskierroksella Atleetin tarkastelujakson aikana varatuista 110:stä yli 190cm pitkästä pelaajista peräti 37 eli 45% jää kategoriaan 5-7 eli eivät ole NHL-tasoa. Vastaavasti lyhimmistä 95:stä pelaajasta vastaava luku on 31%.

Tähtipelaajien ja runkopelaajien suhde pysyy puolestaan koosta huolimatta lähes täysin samana, eli varman päälle varatessa kannattaa vältellä aivan pisimpiä varaustilaisuuden pelaajia. Ellei kyseessä ole Victor Hedman tai Aleksander Barkov.

Painojen ääripäitä mitatessa tulokset ovat vieläkin tasaisemmat, eikä eroja juurikaan synny. Yli 95kg painavia kiekkoilijoita ja vastaavasti alle 80kg painavia pelaajia on varattu 64.

Epäonnistumisia molemmissa ääripäissä on 42% ja tähtipelaajia puolestaan kevyimmissä 24%, kun painavimmat jäävät hieman jälkeen 19% edustuksella.

Pelipaikat syynissä

Kenties mielenkiintoisimmat havainnot syntyvät, kun tutkitaan pelaajia pelipaikoittain. Puolustajien ja hyökkääjien ero on merkittävä.

Puolustajista heikoiten NHL-urallaan ovat menestyneet keskimäärin pidemmät ja painavammat pelaajat. Kategorioissa 5-7 eli epäonnistuneet varaukset puolustajien keskimitta nousee sitä enemmän, mitä todennäköisemmin varaus epäonnistuu.

Kategorioissa 1-4 puolustajien keskimitta on 186-187cm ja kategoriassa 5 jo 187.5cm, kategoriassa 6 mitta on 188cm ja kehnoimmassa kategoriassa 190cm.

Painon puolesta käyrä on vuoristoratamainen ja käytännössä sekä tähtipelaajat, NHL-runkopelaajat sekä epäonnistuneet pelaajat väräyttävät puntariin noin 89kg.

Hyökkääjien kohdalla vastaavaa eroa ei synny, vaan pelaajine pituus sekä paino kaikissa kategorioissa on lähes sama.

Yhteenveto

Vaikka kokoa pidetään usein merkittävänä tekijänä NHL-uran onnistumisen kannalta, ei ykköskierroksen varauksien kohdalla eroja juuri synny. Aivan ääripäissä kaikkein pisimmät pelaajat ovat hieman yliedustettuina epäonnistuneissa varauksissa, mutta otanta on varsin pieni.

Puolustajien kohdalla suuri koko ei enää 2000-luvulla vaikuta olevan tärkein kriteeri menestymiselle, vaan pikemminkin päinvastoin – isokokoiset ja erityisesti pitkät puolustajat ovat ykköskierroksen varauksena hienoisia riskivalintoja.