Painin vuoden 1976 olympiavoittaja Pertti Ukkola on tokaissut, että paini on ainoaa oikeaa urheilua; kaikki muu on liikuntakasvatusta.
Tämä toteamus palasi mieleeni, kun kävin viime viikonloppuna Vaajakoskella katsomassa painin SM-kilpailujen finaaleja ja haastattelin myös Ukkolaa.
Ukkola näki Vaajakoskella saman, mikä on ollut viime aikoina aistittavissa: Suomen paini on taas nosteessa.
Viime vuonna tuli 14 vuoden ajan kaivattu mitali miesten MM-kisoista, kun Elias Kuosmanen voitti pronssia raskaassa sarjassa.
Neljän kuukauden takainen uroteko ei ole yksin painin uuden tulemisen takana – ei se olisi ehtinytkään vielä vaikuttaa merkittävästi lajin suosioon tai muuhun menestykseen.
Sen sijaan esimerkiksi Petra Ollin vaikutusta paini-innostukseen ei voi liikaa korostaa, vaikkei Ollin vuoden 2018 maailmanmestaruuden ja 2019 EM-pronssin jälkeen naisten yleisestä sarjasta olekaan tullut arvokisamitaleita.
***
Suomen sadoilla painisaleilla on viime vuosina hikoiltu enemmän ja kovempaa kuin lajin heikompina vuosina. Kehitys näkyi konkreettisesti viime vuonna, kun Kuosmasen mitalin lisäksi Suomen nuoret miehet ja pojat ottivat MM- ja EM-molskeilta viisi mitalia. Se oli paras saldo sitten vuoden 2017.
Kuten Ukkola aiemmin Atleetin haastattelussa mainitsi, erityisesti raskaasta sarjasta voidaan jatkossakin odottaa arvometallia. Kuosmasen lisäksi Konsta Mäenpää on raskaassa sarjassa lähes samantasoinen tekijä.
Mäenpää on raskaan sarjan EM-pronssimitalisti vuodelta 2022. Viikonloppuna Kuosmanen ei ollut mukana SM-kisoissa, ja Mäenpää voitti sarjan neljännen Suomen mestaruutensa.
Raskaan sarjan köriläiden lisäksi ainakin olympiakävijä Jonni Sarkkisella lienee sanansa sanottavana syksyn MM-kilpailuissa.
Nuorten miesten sarjoissa mitalisateen voi odottaa jatkuvan tai jopa yltyvän. Esimerkiksi 67-kiloisten tuore mestari Nestori Mannila (pääkuvassa viime vuoden U23 EM-kilpailuissa) oli viikonloppuna erinomainen voittaessaan kolmen vuoden takaisen alle 23-vuotiaiden Euroopan mestarin Tino Ojalan. Viime vuonna Mannila oli U23 EM-kilpailuissa yhdeksäs.
Nuorten naisten puolella Petra Ollin jälkeen ainoa mitali on Roberta Luostarisen U20 EM-pronssi vuodelta 2024. Ei olisi valtava ihme, jos esimerkiksi jyväskyläläiset Sara ja Rita Rantonen hakisivat kesällä U20-ikäluokan EM-kilpailuista mitalin.
Sara Rantonen puhui tavoitteistaan aiemmin Atleetin haastattelussa.
***
Nestori Mannilan haastatteluun kiteytyi se positiivinen henki, joka Suomen painipiireissä vallitsee nyt laajemminkin. Nyt uskalletaan taas tavoitella taivaita ja sanoa tavoitteet ääneen.
– Tälle kaudelle tavoitteena ovat U23 arvokisat. Ensin EM-kisat ja syksyllä MM-kilpailut. Niistä haetaan mitalia. Tietysti uran tavoite on olympialaisissa, ja sieltä mitalia kotiin. Se on tietysti jokaisen painijan unelma, Mannila summasi monen muunkin nuoren painijan ajatukset.
Se on positiivista, että moni nuori puhuu olympialaisista. Kokonaan toinen juttu on, miten moni jaksaa tehdä sen valtavan työmäärän, minkä maailman rankimmaksikin sanotun lajin olympiapaikka saati -mitali vaatii.
Vaikkei painiura veisikään arvokisoihin asti, jokainen koskaan kilpailumielessä molskille uskaltautunut voi taputtaa itseään olkapäähän ja todeta olevansa monin verroin kovempi tekijä kuin me tavikset. Niin raaka laji paini on.
50 vuotta sitten Montrealissa 57 kilon sarjan olympiakultaa voittanut Ukkola kiteytti asian Vaajakosken SM-painien yhteydessä osuvasti.
– Kaikki tietysti riippuu siitä, kuinka paljon paneudutaan lajiin. Painihan on sellainen laji, että jos aikoo kansainvälisesti pärjätä, siihen täytyy satsata kaikki. Ei ehdi mummon synttäreille, Ukkola sanoi.
Harri Pirinen
