Tässä on Suomen ampumahiihdon seuraava supertähti

Lauri Hollo |

Kuka on Sonja Leinamo? Tämä on subjektiivinen näkemykseni, mutta sanon, että hän on tuleva suomalainen ampumahiihdon arvokisamitalisti, kirjoittaa Atleetin kolumnisti Lauri Hollo.

Moni muistaa varmaan vähintään etäisesti hänen nimensä, mutta ehkä kaikkein kumeimmat kellot eivät vielä soi. Pitäisi soida, mutta palataan siihen hiukan myöhemmin.

Monesti uskotaan, että kun yksi urheilija menestyy lajissaan loistavasti, hänen jälkeensä syntyy iso buumi, joka tuottaa lajiin menestystä jatkossakin ikään kuin automaationa. Totuus on usein toinen.

Kaisa Mäkäräinen on kiistatta yksi suomalaisen kestävyysurheilun kaikkien aikojen tähtiä. Hän teki ampumahiihdossa huiman uran, joka toi vuosina 2010–2020 kolme maailmancupin kokonaisvoittoa ja seitsemän MM-mitalia, kruununa takaa ajon maailmanmestaruus Hanty-Mansijskissa vuonna 2011.

Vain Mari Eder pystyi hänen lisäkseen aika ajoin tuolla aikakaudella väläyttelemään. Muuten oli todella hiljaista. Ja niin oli vuosia Mäkäräisen poistumisen jälkeenkin.

Suvi Minkkinen
Suvi Minkkinen tuuletti helmikuussa olympiamitalia. Kuva: All Over Press

Sitten tuli kuin puskista Suvi Minkkinen, joka voitti vuonna 2025 MM-pronssia ja viime vuonna olympiapronssia. Hänen vanavedessään alkoi naisten maajoukkueessa hyvä pöhinä. Kaudella 2024–2025 Venla Lehtonen nousi parhaimmillaan maailmancupissa jo seitsemänneksi. Myös Sonja Leinamo oli samalla kaudella Oberhofissa lupauksia herätellen kahdeksas; ennen sitä hänen paras maailmancupin sijoituksensa oli 27.

Östersundissa tärähti

Vuotta myöhemmin jysähti vielä suuremmin. Tuolloin 23-vuotias Leinamo teki todellisen tempun sijoittumalla Östersundin avauskilpailussa sensaatiomaisesti toiseksi. Normaalimatkan kilpailussa hän ampui vain yhden sakkominuutin ja hävisi kisan voittaneelle Italian supertähdelle Dorothea Wiererille vain 0,3 sekuntia. Uusi tähti oli syttynyt, vai oliko?

Sonja Leinamo
Sonja Leinamo ampui viime maaliskuussa Otepään maailmancupin pikakilpailussa neljä sakkoa ja oli vasta 64:s. Kuva: All Over Press

– Se oli ainakin merkki siitä, että potentiaalia löytyy. Ei se tarkoittanut millään tavalla sitä, että näkisin vain podiumin huippusuorituksena, ei todellakaan. Ymmärsin, etten voi olla siellä uran siinä vaiheessa jatkuvasti. Päävalmentajakin (Erik Torneus-Kulstad) sanoi, ettei asiaa pidä todellakaan ajatella niin, vaan että ihan yhtä hyvin huippusuoritus voi tarkoittaa vaikkapa sijaa TOP 10:ssä tai TOP 15:ssä. Ampumahiihdossa marginaalit ovat niin pienet, Sonja Leinamo kertoo Atleetin haastattelussa.

Leinamo on Kaisa Mäkäräisen jälkeen ensimmäinen suomalainen naisampumahiihtäjä, jonka hiihtovauhti kestää täysin vertailun kansainväliseen kärkitasoon. Nuoren naisen vauhti on kasvanut joka vuosi: kaudella 2023–2024 hän hävisi maailmanupin parhaalle hiihtäjälle keskimäärin 12,2 sekuntia kilometriä kohden, seuraavalla kaudella ero kapeni 7,2 sekuntiin ja viime kaudella se oli enää 4,6 sekuntia / kilometri. Nyt hän hiihtää vielä sitäkin kovempaa.

Östersundin sensaatiokilpailussa Leinamo oli koko kilpailun kahdeksanneksi nopein hiihtäjä. Ero nopeimpaan oli vain 2,0 sekuntia / km.

Jotain kuitenkin tapahtui. Tuon kilpailun jälkeen kausi alkoi valua pöpelikköön.

Kakkossija kääntyi henkiseksi rasitteeksi

Jo seuraavassa pikakisassa Hochfilzenissä sakkoja tuli neljä, ja Leinamon sijoitus oli 84:s. Taulut eivät pudonneet sen jälkeenkään millään, ja maailmancupin sijat jäivät loppukaudesta haarukkaan 38–92.

– Siitä kausi lähti vähän huonolle kierteelle. Tulin heti sen jälkeen kipeäksi. En päässyt kilpailemaan, ja seuraavia startteja piti odottaa aika kauan. Kun pääsin viimein kisaamaan, se meni heti vähän plörinäksi.

Leinamo myöntää, että kakkossija niin varhaisessa uravaiheessa kääntyi lopulta häntä vastaan. Maastohiihto vaihtui nimittäin ampumahiihdoksi vasta vuonna 2021, eikä siirtymä ole todellakaan helppo. Paikka podiumilla tuli liian aikaisin.

Sonja Leinamo
Ammunnan takkuamisesta tuli Sonja Leinamolle henkinen rasite. Kuva: All Over Press

– En päässyt Hochfilzenissä takaa-ajoon, ja sitten piti taas odottaa aika kauan seuraavaa kisaa. En ehkä näin jälkikäteen ajatellen osannut ihan käsitellä sitä kakkossijaa. Se oli henkisesti tosi iso juttu.

Yhtäkkiä nuorta naista hehkutettiin mediassa seuraavaksi Kaisa Mäkäräiseksi. Kaikki tuli tilanteessa, jossa hän ei ollut vielä todellakaan valmis edes ajattelemaan mitään sellaista.

– Kun kisojen välillä tuli taukoja, aloin ajatella asioita vähän liikaa. Samaan aikaan yritin kaikkeni, että saisin ammunnan kuntoon. Jälkikäteen ajatellen siinä olisi ollut jonkinlaisen henkisen aikalisän paikka. Homma meni liikaa pakottamiseksi, eikä silloin voi tulla hyvää tulosta. Se oli vaikea yhtälö, Leinamo kertoo.

– Yritin vain ratkoa ja ratkoa asioita. Välillä heräsin keskellä yötäkin miettimään, kuinka saisin sen ammunnan kuntoon. Se ei todellakaan ollut siinä hetkessä hyvä asia.

Hyvä energia muuttui negatiiviseksi

Tulevaisuutta ajatellen viime kauden syöksykierre saattoi olla myös hyvä asia. Oppia tuli oikein isän kädestä.

– Ilman sitä en olisi varmasti joutunut käymään asioita niin monesti läpi omassa päässäni. Viime kaudella olisi pitänyt olla tiukempi itselleen ja päästää irti, että se kisa oli ja meni jo. Opit talteen, mutta ei niitä negatiivisia asioita saa jäädä jauhamaan päässään jatkuvasti.

Sonja Leinamo
Leinamon ampumavalmennuksesta vastaavat leireillä ja kilpailumatkoilla päävalmentaja Erik Torneus-Kulstad ja kotona Vuokatissa Maija Holopainen. Kuva: All Over Press

Kauden avauskilpailun hyvä energia muuttui nopeasti itse itseään ruokkivaksi negatiiviseksi energiaksi. Se kirpaisi, mutta kasvatti.

– Se on toisaalta hyvin opettavaista. Jos ei olisi vaikeita hetkiä, ihminen ei oppisi. Kun pitää pureutua juurisyihin ja keksiä uusia keinoja, siinä ihminen kasvaa.

Leinamo valmistautuu tulevaan kauteen positiivisissa tunnelmissa. Kaiken kokemansa jälkeen hän on nyt vahvempi. Ja kuten todettua, viime kauden alun kakkossija kertoo aivan huikeasta potentiaalista.

Hiihtovauhti on kasvanut entisestään

Marraskuun alussa hän esitti huikean ankkuriosuuden Suomen cupin maastohiihdon viestissä. Kaikkein meritoituneimpia maajoukkuehiihtäjiä ei ollut mukana, mutta Leinamo kepitti maastohiihdon erikoisnaiset kuuden kilometrin osuudellaan yli puolella minuutilla.

Viime viikonloppuna hän voitti ampumahiihdon Kontiolahden Grand Prix -kilpailujen pikamatkalla Suvi Minkkisen 15,7 sekunnilla. Molemmat ampuivat yhden sakon.

Seuraavan päivän kilpailussa samalla matkalla tulikin taas lunta tupaan: viisi sakkokierrosta, sijoitus kuudes ja ero voittaja Venla Lehtoseen 59,5 sekuntia. Suoritus oli kuitenkin tulosta parempi.

– Olin tosi tyytyväinen siihen lauantaihin, se meni oikein hyvin. Sunnuntaikin näyttää varmaan paperilla huonommalta kuin oli. Viisi sakkoa tuli, mutta kyse oli vain pienestä ajoitusvirheestä. Kaukaa ne eivät menneet ohi.

Vielä viime kaudella Minkkisen hiihtovauhti maailmancupeissa oli 0,5 sek/km kovempaa kuin Leinamolla. Kontiolahden ensimmäisessä kilpailussa ero oli Leinamon hyväksi noin 2 sek /km, toisena päivänä samaa luokkaa, vaikka Leinamo kiersi kolme sakkokierrosta eli hiihti 450 metriä enemmän.

Sonja Leinamo
Leinamon kasvaneesta hiihtovauhdista kertoo mm. huima ankkuriosuus marraskuun Suomen cupissa. Kuva: All Over Press

Ja Minkkinen on kuitenkin viime kauden olympiamitalisti.

– Itse asiassa hiihdin mielestäni sunnuntaina jopa paremmin kuin lauantaina. Meillä oli juuri ollut leiri, enkä herkistellyt noihin kisoihin lainkaan, kun maailmancupin paikkakin oli jo julkistettu, Leinamo kertoo.

– Se viikonloppu otettiin harjoituksen kannalta. Hiihto tuntui hyvältä. Nyt kun tässä ehtii vähän levätä ennen maailmancupin alkua, niin toivotaan, että siellä tuntuu vielä paremmalta.

Positiiviset odotukset

Ampumahiihdon maailmancup alkaa Kontiolahdella ensi torstaina. Naisten avausmatka eli 15 kilometrin normaalikilpailu käydään perjantaina.

Hiihtovauhti ei tunnu Leinamoa huolettavan, kun hän ruotii tulevaa MC-avausta. Eikä siihen ole aihettakaan. Mutta se ammunta…

– Jo nyt jännittää. Mutta ei mitenkään huonolla tavalla. Olen tyytyväinen, jos saan sellaiset hyvät ammuntasuoritukset tehtyä. Silloin tuloskin on varmaan ihan hyvä. Muiden ammuntaanhan ei voi vaikuttaa.

Leinamon odotusarvot ovat positiiviset, mutta samalla hyvin realistiset.

– Vaikka tekisi itse huippusuorituksen, voi olla, että moni muukin onnistuu siinä samana päivänä ja hiihtää vähän sua kovempaa. Toisena päivänä oma erinomainen suoritus voi tuoda ihan eri tuloksen kuin jonakin toisena.

Vuokatissa asuvan Leinamon mukaan kaikki on kunnossa.

– Kunto tuntuu ainakin testien ja oman fiiliksen perusteella paremmalta. Mutta niin se on varmaan kaikilla muillakin. Jos on vain vähän paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, niin silloin on aika samoilla sijoilla kuin viime kaudella. Jos on pystynyt ottamaan isomman stepin, se näkyy kyllä tuloksissakin. Kova luotto on siihen, että kunto on nyt hyvä.

Kutkuttava yhtälö

Palaan jutun alkuun. Sonja Leinamo aloitti ampumahiihdon vasta 19-vuotiaana, esimerkiksi loistavaksi ampujaksi vuosien varrella kehittynyt Minkkinen jo 13-vuotiaana. Tässä suhteessa Leinamo on selkeästi takamatkalla.

Leinamolla on vielä vuosia aikaa kehittyä, myös hiihtäjänä, mutta etenkin ammunnassa. Kehittyminen on pitkä prosessi, minkä kaikkensa urheiluun panostava Leinamo erittäin hyvin tiedostaa.

Erik Torneus-Kulstad
Päävalmentaja Erik Torneus-Kulstad on velho jalostamaan urheilijoita. Kuva: All Over Press

Kun tähän yhtälöön lisätään se, että suomalaisen ampumahiihdon kollektiivisen nousun pääarkkitehti, kultasormi Erik Torneus-Kulstad jatkaa päävalmentajana ainakin kaksi seuraavaa kautta ja mahdollisesti vuoden 2030 olympialaisiin asti, on todella mielenkiintoinen keitos kasassa. Hän jos kuka osaa tehdä valmennukselliset peliliikkeet, joilla sadaan Leinamon huikea potentiaali kukoistamaan niin, että se näkyy myös tulosliuskoilla.

Kun tämä kaikki saadaan valmiiksi, jälki on sellaista, mistä suomalaiset urheilufanit saavat nauttia vielä pitkään. Tapahtuuko se jo tänä vuonna? Tuskin vielä kokonaisuudessaan. Mutta ennemmin tai myöhemmin se väistämättä tapahtuu.

Silloin Sonja Leinamo on maailman huipulla. Sanokaa minun sanoneen.

Lauri Hollo