Oi niitä aikoja 1970- ja 1980-luvuilla, kun Suomen TV:ssä oli vain Yleisradion kanavat TV1 ja TV2. Silloin ei ollut nimittäin läsnä nykyinen tuska, että mitähän urheilua sitä tänään katsoisi.
Tuolloin YLE näytti lähinnä yleisurheilun ja hiihdon valikoituja arvokilpailuja, monesti jälkilähetyksinä. Jääkiekon MM-kisojakin näytettiin – ja toki olympialaisia. Pienin nyanssieroin nykypäivään verrattuna, tosin. Vuoden 1976 kesäolympialaisista YLE näytti ohjelmaa reilut satakunta tuntia. Suorat lähetykset olivat harvassa. Pariisista 2024 YLE näytti ohjelmaa reilusti yli 1000 tuntia TV-kanavilta ja suoratoistosta. Kaikki livenä.
Parhaiten lapsuudesta on jäänyt mieleen Aulis Virtasen jalkapallon Englannin liigan TV-selostukset. Pelejä näytettiin suorana harvoin, koosteita enemmän. Selostuskopista kuului läpi, kun Virtanen sytytti tupakin ja veteli makoisat sauhut. Lakoniseen tyyliinsä hän totesi usein, että ”mustavalkoruuduissa Ipswich erottuu tummemmista sukistaan” ja ”Derby hyökkää kuvaruuduissa oikealta vasemmalle”. Ihan hitusen on meno noista ajoista muuttunut.
Kun jokin suoratoistopalvelu näyttää esimerkiksi jotain sarjaa, se tarkoittaa käytännössä lähes aina sarjan kaikkia otteluita.
Viaplay näyttää tällä hetkellä mm. NHL:ää, jalkapallossa Englannin Valioliigaa, Bundesliigaa sekä Eurooppa liigaa, Formula 1 -kisoja, hiihtolajien maailmancupit ja dartsia. Hinta on omalla tilauksellani 44,99 euroa /kk.
MTV Katsomo+ Urheilu näyttää mm. jääkiekon Liigaa, jalkapallon Mestarien Liigaa, Espanjan ja Italian liigat, MM-rallia, yleisurheilun Timanttiliigaa sekä ATP-tennistä. Tämä kustantaa minulle 44,95 euroa /kk.
Ruutu + Urheilusta näkee mm. Euroliigan koripalloa, jalkapallon Veikkausliigaa, Korisliigaa, lentopallon Mestaruusliigaa, salibandyn F-liigaa, Superpesistä ja Vaahteraliigaa. Tästä maksan 32,95 euroa /kk. Hinta nousee ensi kaudella pomminvarmasti, kun jalkapallon Mestarien liiga siirtyy maikkarilta Ruutuun. Jotenkin uskon, että MTV Katsomon hinta ei vastaavasti putoa.
HBO Maxilta näkee mm. NBA-koripalloa, golfia, ATP-tennistä, pyöräilyä ja Leijonien kiekko-ottelut nuorten arvoturnauksia myöten. Tästä lystistä pulitan kuukausittain 16,99 euroa.
Lisäksi minulla on ollut Utah Jazzin NBA-passi, mikä on maksanut 19,90 /kk. Jokohan sille olisi ensi kaudella kunnolla käyttöäkin? Tämän loppukauden jatkuvat tankkauspelleilypelit jäivät katsomatta.
Kallista vai ei?
Maksan siis haluamani urheilun katsomisesta noin 170 euroa kuukaudessa. Ymmärrän, että se on monelle liikaa. Irvokkainta on se, että jos joka maksukanavalla on yksi itseä kiinnostava laji, on pakko hankkia kaikki, vaikka muu sisältö ei kiinnostaisi pennin jeniä.
Korkeille hinnoille on syynsä. Suomen kokoinen markkina ei yksinkertaisesti riitä siihen, että voisit valita kanavien tarjonnasta vain tietyn sarjan tai tietyt pelit / kilpailut pay per view -periaatteella. Mutta sellaista elämä on.
Faktaa on tosin sekin, että jos käyt kuukauden aikana kaksi kertaa katsomassa kotimaista sarjapalloilua, maksat lipuista, muutamasta ohrasta ja nakkisämpylästä osapuilleen tuon saman 170 euroa, jolla näet kaiken mahdollisen. Liigojen ja seurojen markkinakoneistot väittävät sitkeästi, että urheilu on parasta paikan päällä. Mutta ei se ole. TV:stä näet myös hidastukset, kuulet (joskus) asiantuntevaa selostusta ja analyysiä, lisäksi pelit näyttävät monikameratuotannolla paremmalta, nopeammalta ja dynaamisemmalta kuin paikan päällä. Eikä tarvitse matkustaa kotisohvaa pidemmälle, taistella parkkipaikoista eikä ärsyyntyä vieressä olevasta järkyttävää kakofoniaa mölyävästä rumpuryhmästä tai asiattomuuksia huutelevista känniääliöistä. Kotona voi nautiskella vain omasta kultivoituneesta seurastaan.
Lauri Hollo
