Saksa on Euroopan menestynein jalkapallomaa. Se on voittanut neljä maailmanmestaruutta ja kolme Euroopan mestaruutta.
Saksassa jalkapallo on osa maan identiteettiä. Jokainen Bundesliigan pelissä käynyt tietää, kuinka vahva kannattajakulttuuri Saksan futiskatsomoissa on.
Saksan jalkapallon historia on kiehtova. Maan jokaisessa neljässä maailmanmestaruustarinassa on ollut mukana vahvaa draaman kaarta
1954: Bernin ihme
Jalkapallo oli vahvassa roolissa Saksassa jo 1930-luvulla, mutta Adolf Hitlerin politiikka osaltaan esti Saksaa voittamasta maailmanmestaruutta 1938.
Natsipuolue kehotti, etteivät Saksan fanit matkustaisi 1938 MM-kisoihin Ranskaan joukkuettaan kannustamaan, koska kunnon saksalaiset pysyvät maansa rajojen sisäpuolella.
Lisäksi Saksan maajoukkueen valmistautuminen pilattiin Itävallan liittämisellä Saksaan. Itävalta oli saavuttanut kisapaikan, mutta Saksa ei sallinut sitä osallistumasta enää kisoihin.
Saksan aiempi maajoukkue hajotettiin ja puolet Itävallan joukkueesta otettiin Saksan joukkueeseen juuri ennen MM-kisoja. Saksan MM-kisajoukkue ei tietenkään ollut tarpeeksi yhtenäinen ja putosi heti jatkosta hävittyään Sveitsille.
Sitten syttyi toinen maailmansota. Sen aikanakin Saksan jalkapallosarjat olivat käynnissä, mestaruus ratkaistiin vielä 1944, ja jalkapalloa pelattiin Saksassa aluesarjoina 1945-48, vaikka maa oli raunioina.
Kansainvälisiin urheilukisoihin Saksa päästettiin jälleen 1950-luvun alussa ja Länsi-Saksa sai osallistua Sveitsissä 1954 järjestettyihin MM-kisoihin. Niissä kisoissa saksalaiset voittivat kultaa. Tätä tapahtumaa kutsutaan Saksassa Bernin ihmeeksi.
Länsi-Saksa ei ollut kisojen suosikki. Merkittävä yllätys oli, että joukkue pääsi turnauksessa finaaliin. Se murskasi välieräottelussa Itävallan 6-1.
Unkari oli 1950-luvun alkupuolella maailman paras jalkapallomaa. Sen voittoa finaalissa saksalaisista pidettiin MM-finaalissa itsestäänselvyytenä.
Jalkavaivasta kisojen aikana kärsinyt 1950-luvun supertähti Ferenc Puskas ja Zoltan Czibor maalasivatkin Unkarin ensimmäisen kahdeksan minuutin aikana 2-0 -johtoon. Mutta kymmenisen minuuttia myöhemmin tilanne olikin 2-2 Max Morlockin ja Helmut Rahnin maalattua.
Rahn teki saksalaisten voittomaalin 84. minuutilla. Puskas teki Unkarille ihan lopussa maalin, mutta se hylättiin paitsiona.
Länsi-Saksa oli voittanut maailmanmestaruuden. Tuota tapahtumaa pidetään Saksan jälleenrakennuksen symbolina. Sodan hirmutekojen jälkeen saksalaiset saattoivat jälleen olla edes vähän ylpeitä itsestään.
Bernissä pelatun finaalin radioselostus on mukana Rainer Werner Fassbinderin ohjaamassa elokuvassa Maria Braunin Avioliitto. Elokuva on draama 1950-luvun alun Saksasta ja jalkapalloselostus on hienosti ujutettu osaksi draamaa.
Unkarissa Bernin finaalitappiota muistellaan yhä katkerasti. Sitä pidetään maan historian toiseksi suurimpana tragediana Trianonin sopimuksen jälkeen.
Trianonin sopimuksessa Euroopan rajat määriteltiin 1918 uudelleen ja se vei Unkarilta suuren osan sen maa-alueista Romanialle ja Tshekkoslovakialle, koska Itävalta-Unkari oli ollut ensimmäisessä maailmansodassa keskusvaltojen puolella.
Unkarissa on syytelty 1954 MM-finaalin tuomareita puolueellisuudesta. Lisäksi saksalaispelaajien on väitetty jaksaneen loppuun saakka amfetamiinin voimin.
Puskasin maalin hylkääminen oli tulkinnanvarainen ratkaisu ja myöhemmin on tullut paljastuksia, että Saksan pelaajia todellakin olisi lääkitty piristeillä.
Saksalaisten voittoon liittyy myös dramaattinen yksityiskohta vuodelta 1945. Länsi-Saksan kultajoukkueen kapteeni Fritz Walter oli jäänyt itärintamalla sotavangiksi ja joutunut sotavankileirille. Hänet oli tarkoitus kuljettaa Siperiaan, jossa valtaosa saksalaisista sotavangeista kuoli.
Unkarilaiset vanginvartijat kuitenkin tunnistivat Walterin, kuuluisan jalkapalloilijan. He auttoivat hänet vankileiriltä pois.
Jos Walter olisi joutunut Siperiaan, hyvin todennäköisesti hän ei olisi pelannut 1954 MM-kisoissa. Hengissä selvinneet sotavangit palautettiin Itä-Saksaan eli DDR:ään 1950-luvun puolivälissä Josef Stalinin kuoleman jälkeen.
1974: Saksa vastaan Saksa
Toisen maailmanmestaruutensa Saksan liittotasavalta voitti kotikisoissaan 1974. Niissäkin kisoissa Saksa murskasi pienemmän maan unelman, jolta odotettiin maailmanmestaruutta.
Hollanti oli 1970-luvulla noussut merkittäväksi jalkapallomahdiksi. Tämä oli seurausta ammattilaisuuden sallimisesta maan futiksessa, mutta myös vallankumouksellisesta taktiikasta, totaalijalkapallosta. Tässä taktiikassa pelaajat vaihtelivat pelipaikkoja ja sen myötä jalkapallo mullistui, vaikka totaalijalkapallo sellaisenaan katosikin 1970-luvun lopulla.
Länsi-Saksa lukeutui kotikisojen suosikkeihin, mutta Hollantia pidettiin selkeästi suurempana suosikkina. Tähän liittyykin salaliittoteoria Länsi-Saksan ja Itä-Saksan historian ainoasta toisiaan vastaan pelatusta jalkapallon A-maaottelusta.
Saksan liittotasavalta ja Saksan demokraattinen tasavalta oli arvottu samaan alkulohkoon. Ne kohtasivat toisensa Hampurissa Volksparkstadionilla 22. kesäkuuta 1974.
Itä-Saksa voitti yllättäen ottelun Jürgen Sparwasserin maalilla 1-0. Tällä voitolla itäsaksalaiset saavuttivat lohkovoiton ja joutuivat kohtaamaan jatkosarjassa Hollannin, jolle hävisivät 0-2.
Länsi-Saksa voitti jatkosarjassa Jugoslavian 2-0, Ruotsin 4-2 ja Puolan 1-0. Länsi-Saksa ja Hollanti pääsivät jatkosarjavoittajina finaaliin.
Hävisikö Länsi-Saksa itäsaksalaisille tahallaan? Sitä ei kukaan ole virallisesti paljastanut, mutta vahvoja tarinoita on tästä kerrottu.
DDR:n voittomaalin tehnyt Sparwasser loikkasi 14 vuotta myöhemmin länteen. Länsi-Saksan joukkueen tähtipelaajiin lukeutunut Paul Breitner oli poliittiselta katsomukseltaan maolainen kommunisti, mutta hän ei loikannut DDR:ään.
Loppuottelussa Münchenin olympiastadionilla Hollanti siirtyi johtoon jo 2. minuutilla. Johan Cruyff kaadettiin rankkarialueella ja Johannes Neeskens pamautti Hollannin pilkulta johtoon.
Saksalaisten tasoituskin syntyi rankkarista. Sen ampui verkon perukoille maolainen hippikommunisti Breitner.
Länsi-Saksan tähtihyökkääjä Gerd Müller, lempinimeltään Der Bomber eli pommittaja, viimeisteli 2-1 -voittomaalin vielä ennen taukoa. Toisella puoliajalla saksalaiset puolustivat hollantilaiset tehokkaasti pois maalipaikoilta ja jo toisen kerran saksalaiset korjasivat altavastaajina voiton MM-finaalista.
Hollannin supertähti Cruyff totesi myöhemmin, että on vaarallista päihtyä onnesta liian aikaisin, koska jalkapallo-ottelu kestää 90 minuuttia. Cruyffin mukaan Hollanti olisi saattanut voittaa, jos johtomaali ei olisi tullut heti ensimmäisestä tilanteesta.
Saksan 1974 joukkueen ikoni oli Franz Beckenbauer, joka pelasi kolmannet MM-kisansa ja voitti kolmannen MM-mitalinsa. Lempinimellä Der Kaiser, suomeksi keisari, tunnettu Beckenbauer oli voittanut 1966 MM-kisoissa hopeaa ja 1970 pronssia.
1990: Saksojen yhdistymisen symboli
Saksan liittotasavallan kolmas jalkapallon maailmanmestaruus tuli Italian kisoissa 1990. Kisat järjestettiin reilu puolisen vuotta sen jälkeen, kun Berliinin muuri oli murtunut. Mestaruus olikin Saksojen yhdistymisen symboli.
Muurin murtumisesta kertovassa elokuvassa Goodbye Lenin tuo MM-turnaus on mukana komediallisesti itäberliiniläisestä näkökulmasta. Itäsaksalaisista tulee yhtäkkiä Länsi-Saksan joukkueen faneja.
Länsi-Saksa oli 1990 MM-kisoissa kiistatta paras joukkue. Se murskasi neljännesvälierissä hallitsevan Euroopan mestarin Hollannin 2-1 ja sai samalla kostetuksi 1988 EM-kisojen välierätappionsa. Puolivälierissä saksalaiset voittivat Tshekkoslovakian 1-0 ja välierässä Englannin rangaistuspotkukilpailussa ottelun tilanteen oltua jatkoajan jälkeen 1-1.
Loppuottelussa Rooman Stadio Olimpicolla saksalaiset kohtasivat Argentiinan, jolle olivat hävinneet 1986 loppuottelun Meksikossa 2-3. Argentiinan joukkue henkilöityi näissä Italiankin kisoissa Diego Maradonaan, joka neljä vuotta aiemmin oli tuottanut saksalaisille pettymyksen.
Argentiina pelasi 1990 loppuottelussa sikailevasti ja kaksi sen pelaajaa sai punaisen kortin. Argentiinan roskapelityyli johti osaltaan siihen, ettei finaalista tullutkaan ikimuistoista näytelmää.
Saksalaiset voittivat ottelun 1-0. Andreas Brehme ampui voittomaalin rangaistuspotkusta.
Rankkaria edeltänyt tilanne ei ollut rankkarin arvoinen. Sen sijaan viheltämättä jäi ainakin kaksi tilannetta, joista saksalaiset olisivat rankkarin ansainneet.
Mestaruutta juhlittiin joka puolella Saksaa. Brehme, Lothar Mätthaus, Jürgen Klinsmann, Rudi Völler ja muut olivat myös itäsaksalaisten sankareita. Samoin joukkueen valmentaja Beckenbauer, joka ainoana saksalaisena on voittanut MM-kultaa sekä pelaajana että valmentajana.
Maradona itki. Hän katsoi tulleensa väärin kohdelluksi, koska Argentiina ei voittanutkaan maailmanmestaruutta.
2014: Belo Horizonten teurastus
Saksat yhdistyivät virallisesti lokakuussa 1990. Toistaiseksi ainoan maailmanmestaruutensa yhdistymisensä jälkeen Saksa on voittanut Brasilian kisoissa 2014.
Vuosien 1990 ja 2014 mestaruustarinoita tukee fakta, että molemmissa kisoissa Saksa oli monien mielestä turnauksen paras joukkue. Kokonaisvaltaisesti toimivin kokonaisuus.
Alkulohkossaan saksalaiset tyrmäsivät Cristiano Ronaldon tähdittämän Portugalin 4-0. Ghanan kanssa tuli 2-2 -tasapeli ja Yhdysvalloista 1-0 -voitto.
Neljännesvälieräottelussa Saksa oli vaikeuksissa Algerian kanssa, mutta voitti Andre Schürrlen ja Mesut Özilin jatkoajalla tekemillä maaleilla 2-1. Puolivälieräottelussa Saksa kukisti Ranskan Mats Hummelsin maalilla 1-0.
Välieräottelussa Belo Horizontessa Saksa kohtasi Brasilian. Siitä ottelusta tuli näytös, joka Brasilian osalta on sen historian häpeällisin.
Brasilia romahti henkisesti täysin. 29 minuutin jälkeen tilanne oli 5-0 Thomas Müllerin, Miroslav Klosen, Sami Khediran sekä kahdesti osuneen Toni Kroosin maalattua. Schürrle teki toisella puoliajalla kaksi maalia Saksan voittaessa 7-1.
Brasilia oli murskattu. Vielä oli Saksan tiellä finaalissa Rio de Janeiron Maracana-stadionilla Lionel Messin tähdittämä Argentiina, joka välierässään oli voittanut Hollannin rankkarikilpailussa.
Toisin kuin Brasilian tapauksessa, ei Argentiinan puolustus ollut helposti murrettavissa. Jatkoajalla 103. minuutilla Mario Götze pääsi kuitenkin maalintekoon. Saksa voitti 1-0 ja saavutti neljännen maailmanmestaruutensa.
Neljännen maailmamestaruutensa jälkeen Saksa romahti yllättävästi. Se jäi 2018 ja 2022 MM-kisoissa alkulohkoon. EM-kisoissa Saksa pääsi 2016 vielä välieriin, mutta 2021 se jäi neljännesvälieriin ja 2024 puolivälieriin.
Nyt on kulunut 12 vuotta Saksan maajoukkuefutiksen viimeisimmästä tähtihetkestä. 2026 MM-kisoissa odotetaan Saksan kunnian palautusta, joka voisi positiivisella tavalla vaikuttaa koko yhteiskuntaan, jota vaivaa varsinkin itäisessä Saksassa alakulo.
Otto Palojärvi
