Suomalaisen yleisurheilun perustaso herättää jatkuvaa keskustelua, vaikka Suomella on muutamia huippuja, jotka voivat taistella EM-mitaleista. Pituushyppääjä Taika Koilahti on yksi esimerkki siitä, että voisi kovemmalla panostuksella saavuttaa parempia tuloksia.
Taika Koilahti hyppäsi vuonna 2019 tuloksen 669. Sen jälkeen hän ei ole päässyt samalle tasolle, mutta on viimein tällä kaudella väläytellyt merkkejä paremmasta.
– Paras tulos 655 Koilahdelle seitsemään vuoteen. Koilahden tarina on ihan mielenkiintoinen. Vuosia taaksepäin povattiin ja odotettiin paljon. Sitten oli terveysmurheita, tekniikkamurheita ja kaikenlaisia muita murheita, toteaa Anssi Mertaranta Atleetin Kovaa, Korkealta ja Pitkälle -ohjelmassa.
– Nyt on tehnyt paluuta. 655 on ihan kelpo tulos, Anssi lisää.
Ohjelman toinen juontaja Antero Mertaranta muistuttaa, että Koilahti on silti kaukana Euroopan kärkipäästä.
– Se on kelpo tulos, mutta pitää muistaa, että se tehtiin myötätuuleen 643 oli se virallinen tulos. Jos ajatellaan, että Taika pääsisi siihen 2019 kuntoonsa, jolloin hyppäsi 669, niin sillä tuloksella voidaan EM-tasolla lähteä kutittelemaan jopa sitä finaalipaikkaa, Antero Mertaranta toteaa.
– Hänen osaltaan palataan Suomen urheilun perustasoon. Ei riitä, että teet yhden kerran onnistuneen suorituksen joissain optimioloissa. Urheilija synty siitä, että hänellä on selkeä tuloslinja, Antero jatkaa.
Antero Mertaranta ottaakin sille sen, ettei Suomen pituushypyn taso ole viime vuodesta noussut.
– Jos Taikalla olisi 650-660 koko ajan, niin silloin oltaisiin hyvällä tiellä. Jos ajatellaan nykyhyppääjistä, niin Jessica Kähärä on viime vuonna hypännyt 651 ja Saga Vanninen, ottelija, 649. Herää kysymys, mitä kummaa Taika Koilahden takana on, jos meillä on tämän tyyppinen tilanne tällä hetkellä.
Anssi Mertaranta korostaa, ettei Koilahti tekee urheilun ohella opettajantöitä.
– Silloin 2019 Taikalla meni kolme kertaa yli sen 660. Hän toimii tällä hetkellä osa-aikaisena opettajana, joten ei samanlaista panostusta välttämättä ole urheiluun, vaikka panostaakin tietysti pituuteen.
– Täytyy ottaa lyhyesti esille naisten kolmiloikka. Vähän samanlaista tarinaa Senni Salmisella. Ensin noustaan, odotetaan, ja sitten katoaa kuin tuhka tuuleen, jatkaa Anssi Mertaranta.
Antero Mertaranta nostaisi mielellään Suomen urheilun perusongelmia esille. Mediahan kunnostautuu tässä yllättävän heikosti.
– Tämä on varmasti ongelma suomalaisella huippu-urheilussa, kun yksilöurheilusta puhutaan. Minkälainen se panostus urheilijalla ihan oikeasti on? Minkälainen se valmentajalla on? Ei kukaan tee sitä, jos ei saa siitä palkkaa. Ja minkälainen panostus Urheiluliitolla on?
– Ja kysytään myös median panosta. Täytyy nostaa hyviä asioita esiin, mutta ei aina voi olla asiat niin kuin hyvin. Mutta jos verrataan kansainväliseen tasoon. Ensin EM-tasoon. Niin se ruskea tavara, joka sieltä tulee, on saatava kirkkaampaan muotoon. Olkoon näin.
