Atleetin kolumnisti Lauri Hollo pohtii Jesse Puljujärven loputonta näkyvyyttä Suomen mediassa. Syy siihen lienee se, että Puljujärveen on helppo samaistua.
Lieneekö Sveitsin kiekkoliigasta tällä hetkellä Suomen mediassa yhtäkään uutista, missä ei olisi mainittu otsikkotasolla Jesse Puljujärveä?
Puljujärvi on selkeästi otsikkomagneetti, vaikka ei ole liigassa edes suomalaisten pistepörssin ykkönen. Ymmärrän toki mediaa. On todettu, että Puljujärven nimi vetää eniten klikkejä, oli asia sitten positiivinen tai negatiivinen. Jotenkin se vain näyttää kornilta.
Loistavaa alkukautta pelaavat Kristian Tanus, Roby Järventie ja Sakari Manninen jäävät samaan aikaan mediassa nollahuomiolle, vaikka ovat myös liigan pistepörssin kärkiporukassa. Heillä ei ole Puljujärven karismaa, joka on itse asiassa antikarismaa. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö.
Totta kai netin uutismedia kirjoittaa niistä, jotka imevät klikkejä. Iso kysymys onkin se, miksi Puljujärvi on klikkimagneetti?
Puljujärvi on kuin se sympaattinen naapurin poika, josta piti tulla diplomi-insinööri, mutta tulikin vain insinööri. Kenties isot massat ovat ”pienen ihmisen puolella”.
Puljujärven nimi nousi suomalaisten huulille juniorien MM-turnauksessa Helsingissä 2016. Suomi voitti maailmanmestaruuden ja Puljujärvi pistepörssin. Samassa pörssissä taakse jäivät suomalaisista eräät Sebastian Aho, Patrik Laine, Mikko Rantanen ja Roope Hintz. Takamatkalla olivat myös sellaiset yli 100 pisteen ”NHL-pimputtelijat” kuin Auston Matthews, Matthew Tkachuk ja Mitchell Marner.
Vain taivas oli rajana Puljujärvelle, kuviteltiin.
Syystä tai toisesta kaikki ei mennyt putkeen, Torniossa varttunut kolossi ei koskaan saanut aikaiseksi varsinaista läpimurtoa, vaikka roikkuikin NHL:ssä vielä toissa kaudella. Nyt hän pelaa ”insinöörinä” Sveitsin liigan Geneve-Servettessä.
Puljujärvessä on meille suomalaisille paljon samaistuttavaa. Hän on kuin Jouko Turkan ohjaaman Seitsemän veljeksen hahmo – tosin sillä erotuksella, että kasvoilla on usein hymy. Räkä roiskuu ja tuon tuosta kieli tavoittelee nenää. Hän ei ole olemukseltaan yltiösliipattu stara, vaan pikemminkin hiukan hessuhopomainen kansanmies.
Tarttumapintaa löytyy rahvaalle siitäkin, että siinä, missä moni suomalainen NHL-pelaaja puhuu täydellistä englantia, Puljujärvi solkottaa edelleen legendaarista rallienglantia. Monet haastattelut miehen uran varrelta ovat täyttä Kummeli-kamaa. Sellainen uppoaa suomalaisiin kuin veitsi voihin.
Jos muihin liigoihin verrataan, vain NHL-paikkansa kanssa kipuileva Patrik Laine saa suhteellisesti saman huomion kuin Jesse Puljujärvi. Esimerkiksi Mikko Rantasesta ei ole paljon juttuja näkynyt. Ehkä alkaa huomenna näkyä, kun Dallasin NHL-kausi alkaa aamuyöstä.
Näkökulma: Lauri Hollo
