Bayern München palasi mestaruuskantaan viime keväänä luovutettuaan valtikan hetkellisesti Lukas Hradeckylle ja Leverkusenille. Uusi valmentaja Vincent Kompany teki sen, mitä pitikin – siis kaudella 2024-25.
Mutta nyt tilanne on toinen. Korjausliike oli tehty, mutta nyt pitäisi mennä pitemmälle. Paljon pitemmälle, sillä nyt kaudesta on muodostumassa Bayernin mittakaavalla ”normikausi”. Tuplamestaruus Saksassa ei ole juuri mitään muuta kuin normaalisuoritus.
Bayernin arvomaailmassa todellinen menestys mitataan Mestarien liigan kautta. Tällä kaudella Bayernin joukkue oli kovempi kuin aikoihin. Vahvistukset, erityisesti Luis Diaz ja Jonathan Tah, nappasivat välittömästi massiiviset roolit. Kun seura ei menettänyt varsinaisesti ketään, oli kasassa joukkue, jonka piti olla todella varteenotettava kandidaatti voittamaan himoittu isokorvainen Mestarien liigan pokaali.
Kausi oli lähes täydellinen. Joukkue on toistaiseksi hävinnyt vain yhden ottelun Bundesliigassa. Mestarien liigassa tilillä on myös yksi tappio ennen välieriä. Bayern ei ole vielä kertaakaan jäänyt maaleitta koko kauden aikana. Puolustus oli ok, hyökkäys loistava. Etenkin kärjen kolmikko Michael Olise, Luis Diaz ja Harry Kane vaikuttivat mahdottomilta pysäyttää.
Kunnes vastaan tuli PSG. Ensin PSG voitti välierän avausottelun 5-4 ja toisessa ottelussa vieraskentältä joukkue tiivisti linjansa hyvään joukkuepuolustukseen. Bayern piti putkeaan yllä ja teki ottelussa yhden maalin. Mutta vain yhden ja senkin liian myöhään. Lähtö tuli, PSG finaaliin.
Kausi ei siis ole suurmenestys Bayernin mittareilla. Vain Mestarien liigan voittajavalmentajat pääsevät kuolemattomaan asemaan seurassa. Esimeriksi Pep Guardiola voitti aikanaan kolme Saksan mestaruutta Bayernissa, mutta vielä enemmän hänet muistetaan valmentajana, joka onnistui häviämään kolmessa perättäisessä Mestarien liigan välierässä ja jokaisen kerran eri espanjalaiselle joukkueelle.
Kompany on nyt tässä kurimuksessa. Onko hän valmentaja, joka pystyy sen himoitumman pokaaliin tuomaan kotiin? Tätä Bayernin arvovaltainen johto miettii todennäköisesti hyvin vakavasti. Tuskin Kompanyn työpaikka on vielä vaarassa, mutta henki on kohtuullisen höllässä Münchenissä, jos ei Mestarien liigaa tule.
Seura on voittanut Europa Cupin ja sen seuraajan, Mestarien liigan, kuudesti. 1970-luvulla mestaruuksista tuli kolme perättäin, kaksi kertaa Dettmar Cramerin johdolla ja kerran Udo Lattekin komennossa. Mestarien liigassa ensimmäinen voitto tuli keväällä 2001, kun Ottmar Hitzfeld vei Bayernin mestaruuteen. Seuraavan kerran pokaali matkasi Bayernin palkintokaappiin 2013, kun Jupp Heynckes oli saanut toisen mahdollisuuden – konkari Heynckes epäonnistui voittamaan 2012 finaalia kotiareenalla Chelseaa vastaan, mutta seurajohto antoi – jopa hieman poikkeuksellisesti seuran vaatimustason tietäen – jatkaa.
Kiitos tuli sitten vuotta myöhemmin. Bayernin viimeinen mestaruus tuli koronakaudella 2020, kun Hansi Flick johti Bayernin mestaruuteen.
Näillä kaikilla valmentajilla on erikoisasema Bayernin folkloressa. Samaa on yrittänyt moni todella nimekäs valmentaja, mutta turhaan. Nyt tuohon harvalukuiseen kerhoon oli pyrkimässä Kompany, mutta seinä tuli vastaan.
Todennäköisesti hän saa vielä yhden tilaisuuden, mutta jos pyttyä ei tule, voi Kompanyn ura Bayernissa tyssätä siihen vaikka kolmas Saksan mestaruus tulisi putkeen.
Niin kova on kyseisen seuran vaatimustaso.
Panu Markkanen
